Rahoitusmarkkinavero

Rahoitusmarkkinavero eli finanssitransaktiovero
iskisi myös työeläkevarojen tuottoihin

Rahoitusmarkkinavero eli finanssitransaktiovero (FTT) on ollut esillä EU:ssa erityisesti 2000-luvun finanssikriisin jälkeen. Viime aikoina verosta on kaavailtu koko unionin kattavaa tulolähdettä unionin omaan rahoitukseen.
Vero lisäisi rahoituksen välityksen kustannuksia ja siirtäisi kaupankäynnin markkinoille ja rahoitusinstrumentteihin, jotka eivät olisi veron piirissä.
Vaarana on, että rahoitusmarkkinavero pienentäisi kaupankäynnin volyymia sekä laskisi markkinoiden likviditeettiä ja arvopaperien hintoja. Luultavaa on myös, että markkinoilla kehitettäisiin tuotteita, joilla verosta aiheutuvia kustannuksia väistettäisiin.
Rahoitusmarkkinaverolla olisi väistämättä myös vaikutuksia eläkejärjestelmäämme veron pienentäessä itsessään eläkevarojen tuottoja. Eläkejärjestelmämme kannalta ei ole missään määrin toivottavaa, että vakuutusmaksuja jouduttaisiin entisestään korottamaan.
Kyse ei ole vain siitä, että jatkossa Suomessa perittäisiin uutta veroa: eläkeyhtiöt sijoittavat laajasti EU-alueelle ja veron vaikutukset eläkejärjestelmään tulisivat kaikista rahoitusmakkinaveron käyttöön ottavista valtioista.
Veroa ei tule toteuttaa Suomessa eikä EU:ssa. Haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. Mikäli vero toteutetaan vain yksittäisissä valtioissa, kaupankäyntiä siirtyisi näiden valtioiden ulkopuolelle. Jos vero otettaisiin käyttöön, sen tulisi olla globaali.
Veroa on perusteltu myös EU-tasolla finanssialan väitetyllä aliverotuksella, mm. sen takia, että alan palvelut eivät ole arvonlisäveron piirissä. Arvonlisäverottomuuden takia alan yritykset kantavat maksamansa arvonlisäveron omina kuluinaan (ns. piilevä alv-rasite) verrattuna siihen, että ne saisivat vähentää maksamansa arvonlisäverot tilitettävistä arvonlisäveroista. FA:n arvion mukaan yksin Suomessa alan piilevä arvonlisäverorasite on noin 450 miljoonaa euroa vuosittain.