Ahvenanmaa ei voi olla erillinen saari

Arpajaislain uudistuksella halutaan suitsia ongelmapelaamista muun muassa niin, että pankki voisi estää maksutapahtumat lainvastaista rahapelitoimintaa harjoittavalle ulkomaiselle rahapeliyhtiölle. Järjestelmän tekeminen aukottomaksi olisi paitsi hyvin vaikeaa, myös kallista. Lisäksi Ahvenanmaan erillinen rahapelilainsäädäntö tekee maksuliikenne-estojen toteuttamisesta ongelmallista. Pyhittääkö hyvä tarkoitus myös toimimattomat keinot?

Rahapelaamisen aiheuttamien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen estäminen on kannatettavaa. Hyvä linjaus on se, että arpajaislain vastaisten toimijoiden tunnistaminen ja estäminen sekä estolistan ylläpitäminen on viranomaisten vastuulla.

Esityksessä estot kohdistuisivat luonnollisten henkilöiden rahapeliyhteisöille suuntaamiin ja sieltä saamiin maksuihin. Ahvenanmaa itsenäisen aseman takia ne koskisivat vain Manner-Suomea. Maksupalvelutarjoajat tarkastaisivat maksajan tai -maksunsaajan postinumeron Ahvenanmaan maksuliikenteen erottelemiseksi.

Tällainen kielto saattaisi kuitenkin torpata myös sallittuja maksutapahtumia. Esimerkiksi jos suomalainen työskentelisi kieltolistalla olevalle rahapeliyhtiölle, tarkoittaisi saapuvan rahaliikenteen esto sitä, että palkanmaksu työntekijälle estyisi.

Postinumeroon perustuva maksujen erottelu vaatisi muun muassa teknisten yhteyksien luomista pankkien asiakasrekistereiden ja maksujärjestelmien välille. Näiden lisäominaisuuksien rakentaminen merkitsisi perustavaa laatua olevia muutoksia pankkien järjestelmiin. Pankit käsittelevät kortti- ja tilisiirtopohjaisia maksuja useissa eri järjestelmissä ja prosesseissa, joiden toimintavarmuuden takaaminen on kriittistä. Sääntelyn aiheuttamat kustannukset pankeille syntyisivät erityisesti näiden useiden erillisten maksu- ja monitorointijärjestelmien kehittämisestä ja ylläpitämisestä sekä asiakasrekisterien ja maksujärjestelmien välisten teknisten yhteyksien luomisesta.

Muutosten kustannukset suhteessa odotettavissa oleviin tapahtumamääriin ja niiden kautta saavutettaviin hyötyihin olisivat kohtuuttomat.

Kaikista ponnistuksista huolimatta järjestelmä ei suinkaan olisi aukoton. Vaikka pankki ja yhteiskunta saisivatkin estettyä maksamisen ulkomaalaisen uhkapelifirman tilille, voi asiakas helposti avata tilin tai maksukortin ulkomaiseen pankkiin ja käyttää ulkomaisia palveluita kotimaisien palveluiden sijaan. Maksuliikenteen estot saattaisivat siten vääristää kilpailua sekä tilimaksamisen että korttimaksamisen puolella.

Asiakkaan maksupalveluiden siirtyessä muihin maihin myös näkyvyys asiakkaan maksukäyttäytymiseen heikkenisi. Se vaikeuttaisi myös olennaisesti rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen viittaavien maksujen havaitsemista ja seurantaa.

Maksuliikenteen estämiseksi käytettäviä ratkaisuja tulisikin tutkia ja arvioida huolellisesti, sääntelyn tavoitteet huomioiden. Toivomme, että maksuliikenne-estojen teknisiä ratkaisuja suunnitellaan yhdessä finanssialan kanssa, jotta lain tavoitteisiin voidaan vastata mahdollisimman hyvin myös käytännössä.