Asemasodasta älykkääseen aaltoon

Yhteiskunnallinen kehitys on globaalisti etenemässä niin sanottuun kuudenteen aaltoon. Tulevaisuudentutkijat (mm. Markku Wilenius Turun yliopiston tulevaisuustutkimuskeskuksesta) viittaavat tähän, noin viime vuosikymmenen vaihteessa käynnistyneeseen ihmiskunnan vaiheeseen älykkään teknologian aikakautena.

​Ajalle on ominaista älykkäiden teknologioiden globaali läpilyönti, korostunut resurssitehokkuuden etsintä sekä internetin mahdollistama kansalaisyhteiskunnan uusi tuleminen. Aallon ajureina ovat miljardit toisiinsa kytkeytyneet laitteet, 3D-printterit ja ihmisälyä imitoivat superrobotit.

Kehityksen kuudes aalto eroaa aiemmista murrosvaiheista. Ensinnäkin aallon vauhti on paljon suurempi. Siinä missä Kehruu-Jennystä alkanut teollinen vallankumous eteni harjakorkeuteensa noin sadassa vuodessa, yhteiskunnan sähköistämisestä 1900-luvun taitteessa alkanut aalto vei enää viisikymmentä vuotta ja digitaalinen vallankumous vain kolmekymmentä. Toki 1,3 miljardia ihmistä elää edelleen ilman sähköä eikä digitalisaatio vielä yllä maailman joka kolkkaan, mutta kriittinen massa älykkään teknologian läpimurrolle on jo saavutettu.

Myös suomalainen yhteiskunta on monessa asiassa uuden kynnyksellä. Meillä on edelleen suhteellisen paljon rikkaisiin luonnonvaroihimme pohjautuvaa teollista rakennetta, jolle resurssiniukkuus ja ekologiset vaateet näkyvät välittöminä strategisina valintoina. Suomalainen bio- ja metsäteollisuus on viime vuodet satsannut merkittävästi panoksia materiaalitehokkuuden parantamiseen. Esimerkiksi UPM:n Biofore-strategian keskiössä on ajatus ”enemmän vähemmällä”.

Toisaalta vientiteollisuutemme toinen kivijalka, elektroniikkateollisuus, on parhaillaan mukautumassa raudan ajasta softan ja elämyksien valtakauteen. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä vaikkapa peliteollisuuden nopea nousu. 3D-printtaus taas mahdollistaa suomalaisen softajohdetun prosessiosaamisen viemisen kaikkialle maailmaan.

Uudet tai uusiohyödynnetyt teknologiat muokkaavat myös kansalaisyhteiskuntaamme. Välittäjäportaiden poistuminen, jakamistalous, median yksilöllistyminen – nämä kaikki ovat ilmiöitä, jotka vaikuttavat ihmisten väliseen kanssakäymiseen, osaamistarpeisiin ja palvelumalleihin. Samalla talousmallimme muuttuu. Esim. pääomalla ei enää ole niin suurta roolia maailmassa, jossa kenenkään ei tarvitse omistaa mitään, vaan kaikki hyödykkeet voidaan saada jakamisen kautta. Toisaalta voi hyvin käydä niin, etteivät inhimilliset perusarvomme muutu yhtä nopeasti ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Lopulta kaikkea ei halutakaan jakaa.

Suomelle haasteet ovat jopa suurempia kuin monelle muulle maalle. Olemme avoimen talouden maa, jonka hyvinvointi on olennaisesti riippuvainen muun Euroopan kehityksestä. Pysyykö Eurooppa mukana uudessa aallossa? Mm. EU:n hanke digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi on todella tärkeä tästä näkökulmasta. Toistaiseksi meillä on vielä suhteellisen vähän aitoja uuden ajan vientiyrityksiä, jotka surffaavat kuudennella aallolla. Esimerkiksi naapurimaamme Ruotsi on kyennyt luomaan enemmän ajan hermolla olevia globaaleja yrityksiä.

Suomen väestörakenne myös vanhenee ennen muuta Eurooppaa eikä hyvinvointijärjestelmäämme ainakaan vielä ole muutettu kohtaamaan kasvavan senioriväestön haastetta. Jo tänä päivänä joka toinen julkisella sektorilla työskentelevä nainen on sosiaali- ja terveysalalla ja työvoimatarve vain kasvaa. Tottakai hoivatyö on arvokasta, mutta samalla nämä resurssit ovat pois muusta, uutta luovasta taloudesta. Toisaalta hoivan ja hyvinvointipalveluiden markkina olisi täydellinen paikka innovaatioille, joille taatusti olisi kysyntää myös Suomen rajojen ulkopuolella.

On suorastaan surkuhupaisaa, että tällaisena aikana koko yhteiskunnallinen keskustelumme pyörii vanhan maailman rakenteissa, työmarkkinakeskusjärjestöjen asemasodassa uuden yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisesta. Toki yhteiskuntasopimus olisi ollut tärkeä askel kansainvälisen kilpailukykymme palauttamisessa. Mutta se ei yksinään riitä auttamaan meitä mukaan uuteen aaltoon. Siihen tarvitaan paljon perustavampaa muutosta ajattelussamme ja asenteissamme.

Kolumni on julkaistu aiemmin Taloustaidossa.