Suomalainen vakuutustoiminta alkoi 200 vuotta sitten. Käynnistävänä seikkana oli muutamia vuosia aiemmin saavutettu autonomia, jonka myötä uusia vakuutuksia ei enää voinut tehdä Ruotsin palovakuutuskonttoriin. Suomalaista vakuutustarvetta varten perustettiin Turkuun Suomen palovakuutuskonttori.
Onko vakuutustoiminta jälleen uuden murroksen keskellä, jossa vanhat ratkaisut pitää korvata uusilla? Asiakkaiden turvan tarve muuttuu. Miten vakuutusyhtiöt pystyvät vastaamaan haasteeseen? Säilyykö vakuutusala foorumina, jossa yksilölle ylivoimaisen riskin kantaa edelleen suuri vakuutuskollektiivi?
Riskejä on jaettu yhteisvastuullisesti aikojen alusta saakka. Vakuutus liiketoimintana syntyi vastaamaan tarvetta saada tämä yhteisvastuullisuus kestävälle ja varmalle pohjalle. Vakuutusmaksut alettiin tuolloin kerätä etukäteen. Korvattavista vahingoista tehtiin pitävät sopimukset. Vakuutusyhtiöt toimivat tiukan valvonnan alla, jotta sopimusten pitävyys voitiin varmistaa.
Tällä hetkellä digitaalinen murros kyseenalaistaa kaikessa finanssitoiminnassa aikaisemmat tavat tehdä pitäviä sopimuksia. Ennen kaikkea kyse on siitä, tarjoaako digitalisaatio mahdollisuuden tehdä riskinjakoon liittyviä sopimuksia perinteistä vakuutusajattelua edullisemmin kustannuksin ja joustavammilla tavoilla. Vakuutusalan haasteena on pysyä kehityksessä mukana ja osoittaa kykynsä riskinjaon ammattilaisena. Yhteiskunnan kannalta haasteena on antaa tilaa kehitykselle mutta estää samalla vakuutettujen etuja uhkaavat ylilyönnit.
Älykkäät esineet, esineiden internet, muuttaa suhdettamme omaisuutemme.
Riskiympäristömme muuttuu vauhdilla. Älykkäät esineet, esineiden internet, muuttaa suhdettamme omaisuutemme. Tulevaisuudessa laitteet tietävät itse vikansa ja vaurionsa – ja osaavat tilata korjaajan sekä hoitaa vahinkoilmoituksen. Riskit eivät digitalisaation kehittyessä häviä, mutta niihin varautuminen muuttaa muotoaan. Tarvitseeko meidän ottaa älytavaroille erikseen vakuutuksia vai onko tämä hoidettu jo valmistajan toimin?
Liikenteen vakuuttaminen on ollut merkittävä osa vahinkovakuutusta. Tämä on ollut luontevaa maailmassa, jossa autot ovat laajasti yksityisomistuksessa. Nyt ala valmistautuu muutokseen, jonka autojen automatisaatio tuo tullessaan. Kun autoa ei enää tarvitse itse ajaa, niin onko mielekästä edes omistaa sitä – varsinkin, kun yksityisauto on kallis hyödyke, joka viettää valtaosan elämästään parkkipaikalla. Jos auto muuttuu tilattavaksi yhteiskäyttöiseksi hyödykkeeksi, muuttuu myös sen vakuuttaminen. Emme me tarvitse erillistä vakuutusta rullaportaisiinkaan astuessamme.
Osa uutta maailmaa on erilaisen strukturoimattoman tiedon räjähdysmäinen kasvu. Sana räjähdysmäinen tosin väheksyy ilmiötä – erilaisen tiedon määrä kaksinkertaistuu tällä hetkellä muutamassa vuodessa. Meistä kerätään kaikenlaista dataa joko omalla suostumuksellamme (My Data) ja ilman, että edes tiedostamme asiaa (Big Data).
Data tarjoaa oivan mahdollisuuden arvioida eri kohteiden riskillisyyttä aikaisemmasta poikkeavalla tavalla.
Käynnissä on kilpajuoksu siitä, kuka pystyy parhaiten tekemään johtopäätöksiä massiivisen datan pohjalta. Tekniset mahdollisuudet tiedon hyödyntämiseksi kätkevät sisälleen ongelmia: suuresta datasta voi helposti tehdä näennäisiä johtopäätöksiä mutta yhtä helposti ne voivat osoittautua vääriksi.
Samalla, kun tiedon räjähdysmäinen kasvu tuo aivan uusia mahdollisuuksia vakuuttamiselle, sen käyttöön liittyy ymmärrettäviä huolia. Missä määrin yksilöllä on oikeus pitää omat tietonsa salassa?
Vakuutusalan tavoitteena, ja toisaalta haasteena, on käyttää tietomassoja korostetun vastuullisesti, jotta asiakas aidosti hyötyy itseään koskevan tiedon jakamisesta paremman riskinjakamisen kautta.
Suomalainen vakuutustoiminta on 200-vuotisen historiansa aikana onnistunut moneen kertaan uusiutumaan muuttuvien tarpeiden edessä. Hyvästä esimerkkistä käy sen saavuttama keskeinen asema lakisääteisen sosiaaliturvan toteutuksessa. On kuitenkin hyvä kysyä, onko meillä alana riittävää kaukonäköisyyttä vastata jatkossakin muuttuvaan turvan kysyntään.