Finanssikriisin vakuutusoppia

​Finanssikriisin opetus on, että se, mitä tapahtui, ei saa enää koskaan toistua. Veronmaksajien ei pidä joutua rahoitusjärjestelmän pelastajiksi. Rahoitussektorin vakavat ongelmat eivät saa myöskään vaikeuttaa yhteiskunnan toimivuutta. Näin ei Suomessa ole onneksi tapahtunutkaan. Pikemminkin finanssisektori on täällä helpottanut yritysten ja kotitalouksien elämää vaikeina aikoina.

Kun puhutaan kriiseiltä suojautumisesta, puhutaan usein myös systeemisesti merkittävistä toimijoista ja niiden aiheuttamista riskeistä. Rahoitusmarkkinoiden vakausneuvosto (Financial Stability Board, FSB) on aiemmin tarkastellut pankkeja ja julkistanut listan noin 30 pankista, jotka ovat maailmanlaajuisen riskin kannalta systeemisesti merkittäviä. Heinäkuussa FSB julkisti yhdeksän vakuutusyhtiön listan. Ensi vuonna on tulossa lista systeemisesti merkittävistä jälleenvakuutusyhtiöistä. Systeemisesti merkittävien vakuutusyhtiöiden listalla on viisi eurooppalaista, kolme yhdysvaltalaista ja yksi on kiinalainen vakuutusyhtiö. AIG:n ja Allianzin monet tuntevat nimeltä mutta esimerkiksi kiinalainen Ping An lienee lähes tuntematon meille suomalaisille.

Eikö valvonnan keinot riitä?

Kriisin ratkaisusta käytävän keskustelun yhteydessä on hyvä kysyä, eivätkö valvonnan keinot ole riittäviä ilman erityisen huomion kiinnittämistä suuriin toimijoihin. Vastaus on, että valvonnassa ei koskaan päästä eikä edes haluta päästä siihen, etteivät konkurssit olisi mahdollisia. Uudessa vakuutussääntelyssä tähdätään vuoden aikajänteellä 99,5 prosentin luottamustasoon. Yksinkertaistaen tämä tarkoittaa, että kahdestasadasta yrityksestä yksi joutuu todennäköisesti vaikeuksiin vuoden aikana. Toisella tavalla ilmaistuna voi sanoa, että yksittäinen toimija saa joutua ongelmiin kerran 200 vuodessa.

Arvioiden mukaan yhteensä noin 40 pankkia ja vakuutusyhtiötä tullaan määrittelemään systeemisesti merkittäviksi. Mikäli yllä mainittua luottamustasoa sovellettaisiin sekä pankki- että vakuutussääntelyyn, näistä neljästäkymmenestä yksi joutuisi todennäköisesti vaikeuksiin kerran viidessä vuodessa. Todennäköisyys on vain suuntaa antava, sillä tieteellisen tarkasti asia ei ole näin yksinkertainen. Ajatus noin viiden vuoden välein toistuvista suurten finanssilaitosten ongelmista ei kuitenkaan kuulosta houkuttelevalta. Siksi FSB on erilaisten G-kokousten vaatimuksesta aloittanut systeemisesti merkittävien toimijoiden tarkastelun.

Systeemiriski vakuutustoiminnan kannalta

Vakausneuvoston ensimmäisenä tehtävänä on määritellä, mitä systeeminen merkittävyys oikeastaan tarkoittaa. Asialle ei ole kaikkien yhteisesti hyväksymää määritelmää. FSB tarkastelee systeemistä merkittävyyttä toisaalta vaikeuksissa olevan pankin tai vakuutusyhtiön aiheuttamien jatkovaikutusten ja toisaalta toimijan ominaisuuksien pohjalta. Vaikutuksia arvioidaan siltä pohjalta, kuinka merkittävä finanssisektorin romahdus ja kuinka vakavia haitallisia seurauksia kansantaloudelle systeemisesti merkittävän toimijan konkurssista aiheutuu. Tämän lisäksi toimijalta edellytetään kolmea ominaisuutta. Ensinnäkin sen tulee olla kooltaan huomattavan suuri. Toiseksi muun finanssisektorin on vaikeaa tai mahdotonta nopeasti paikata ongelmissa olevan pankin tai vakuutusyhtiön toimintakyvyttömyyttä. Kolmas systeemisesti merkittävä ominaisuus on, että toimijan tulee olla voimakkaasti verkostoitunut muun finanssisektorin kanssa, jolloin vaikeudet lähtevät helposti leviämään ja kertautumaan.

Vakuutustoiminnan osalta systeeminen merkittävyys vaatii vielä edellistä tarkempaa pohdintaa. Vakuutusala on finanssikriisinkin aikana katsonut, että vakuutustoiminta ei ole luonteeltaan systeemisesti riskillistä. Sen perustehtävä on tasata riskejä. Sitä kautta vakuutusyhtiö välillisesti lieventää myös systeemiriskin mahdollisuutta. Tätä väitettä heikentää se tosiasia, että finanssikriisin yhteydessä myös useat vakuutusalan yritykset joutuivat vaikeuksiin. Näitä olivat muun muassa AIG, Fortis ja useat kapea-alaiset, luotto- ja takausvakuutuksen luonteista toimintaa harjoittavat yhtiöt. Vakuutusyritykset eivät kuitenkaan ajautuneet ongelmiin varsinaisen vakuutustoiminnan osalta. Esimerkiksi AIG:n ongelmat olivat seurausta sen seikkailuista epämääräisten asuntolainojen markkinoilla ja Fortisin vakuutustoiminta jatkuu lähes entisellään ongelmiin ajautuneesta pankkitoiminnasta erillisenä yhtiönä nimeltä Ageas. FSB:n huomio vakuutussektorilla onkin kiinnittynyt ei-perinteiseen ja ei-vakuutusluonteiseen toimintaan, josta käytetään lyhennettä NTNI (non-traditional and non-insurance).

Suurten lukujen laki

Perinteinen vakuutustoiminta pohjautuu pitkälle suurten lukujen lakiin. Yksinkertaistaen laki tarkoittaa, että riskien lukumäärän kasvaessa toteutuneiden vahinkojen heilahtelu suhteellisesti pienenee. Jotta laki toteutuisi, riskien pitää olla mahdollisimman riippumattomia toisistaan ja niiden vaihtelun pitää olla jossain määrin rajallista. Vakuutustoiminnassa toiminnan volyymin kasvaessa heilahtelu tyypillisesti pienenee. Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu ei-perinteisessä vakuuttamisessa. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi liian sitovia tuotto- ja nostotakuita sisältävässä henkivakuutuksessa tai harkitsemattomasti harjoitetussa luottovakuutuksessa. Tällaisessa toiminnassa riskien riippumattomuus on avainasemassa. Ei-perinteisessä vakuutustoiminnassa riskit ovat yleensä tavalla tai toisella toisistaan riippuvaisia. Esimerkiksi suhdanteiden heikentyessä monet riskit toteutuvat samanaikaisesti ja silloin ei-perinteistä vakuuttamista harjoittava toimija voi ajautua vaikeuksiin.

Vakuutusyrityksiltä vaaditaan kriisisuunnitelmaa

FSB on siis vastikään valinnut ne vakuutustoimijat, jotka se katsoo systeemisesti merkittäviksi. Jatkotyössä se keskittyy määrittelemään näihin kohdistettavia toimia. Yleisellä tasolla toimia on kolmenlaisia. Systeemisesti merkittäviltä vakuutusyrityksiltä tullaan vaatimaan kriisisuunnitelmaa siitä, miten ongelmista selvitään, tai pahemmassa tapauksessa, miten yritys voidaan ajaa hallitusti alas. Toiseksi yrityksille kehitetään koko konserniin ulottuva, maantieteelliset rajat ylittävä ryhmävalvonta. Tämän lisäksi yrityksille määritellään vielä nykyistä korkeampi pääomavaatimus. On vielä epävarmaa, miten nopeasti toimenpiteiden yksityiskohdat saadaan valmiiksi ja käytäntöön. Vakuutusyrityksiä koskeva kriisinehkäisytyö on jonkin verran jäljessä vastaavasta, suuriin pankkeihin kohdistuvasta työstä. Joka tapauksessa jo ensi vuoden G20-kokoukseen pitäisi valmistua karkea ehdotus systeemisesti merkittäviltä vakuutusyhtiöiltä vaadittavasta lisäpääomasta. Tarkemmat pääomavaatimukset valmistuvat viimeistään vuoteen 2019 mennessä.

Epäsuoraa vaikutusta voi tulla myös pienille yhtiöille

Suomalaisia tai pohjoismaalaisia vakuutusyrityksiä ei ole FSB:n systeemisesti merkittävien vakuutusyritysten listalla. Pohjoismaissa ei myöskään toimi sellaisia jälleenvakuutusyrityksiä, jotka voisivat joutua ensi vuonna julkistettavalle seuraavalle listalle. Vaikka FSB:n toimilla ei olekaan suoraa vaikutusta pohjoismaisten vakuutusyhtiöiden toimintaan, voivat linjaukset kuitenkin vaikuttaa meilläkin epäsuorasti. Esimerkiksi luottoluokittajat voivat alkaa vaatia myös pienemmiltä vakuutusyhtiöiltä samoja tai jopa korkeampia vakavaraisuusvaatimuksia kuin systeemisesti merkittäviltä yhtiöiltä. Taustalla on ajatus siitä, että systeemisesti merkittävien listalle ”päässeet” vakuutusyhtiöt ovat luottoluokittajan näkökulmasta saaneet epäsuoran takuun toiminnalleen. Luottoluokittaja voi katsoa, että listalla olevia yhtiöitä ei liian suurina voi päästää kaatumaan vaan yhteiskunta kantaa viimekädessä riskin. Epäsuoraa vaikutusta voi syntyä myös eurooppalaisesta tavasta soveltaa muuta maailmaa kireämpää sääntelyä. Tälle ei kuitenkaan pitäisi olla perusteita, sillä valmisteilla oleva vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusdirektiivi (Solvenssi II) on jo sinällään huomattavasti edistyneempi ja turvallisempi kuin mikään vastaava malli muualla maailmassa.