Joukkorahoitus voi viedä vaikka pörssiin

Oletko ostanut etukäteen tulossa olevaa kännykkämallia tai uutta pelikonsolia? Tai laittanut ennalta rahaa uuden aikakauslehden julkaisuun, jotta uuden lehden tekeminen olisi ylipäänsä mahdollista? Jos vastaus johonkin näistä kysymyksistä on kyllä, olet ottanut osaa joukkorahoitukseen.

Joukkorahoitus on maailmalla nopeasti yleistynyt rahoitusmuoto. Siinä rahaa kerätään yleisöltä pienistä puroista hyvinkin vaihteleviin kohteisiin. Eri arvioiden mukaan joukkorahoituksella kerättiin vuonna 2012 yksistään Euroopassa noin miljardin euron arvoiset sijoitukset. Toiminta on siinä määrin uutta, että sitä ei varsinaisesti vielä säädellä millään erityisellä lailla. Rahankeräystavasta riippuen joukkorahoitusta voi koskea esimerkiksi arvopaperimarkkinalaki tai rahankeräyslaki.

Lähipiirin rahoituksesta laajaksi ilmiöksi

Finanssialan Keskusliiton lakimiehen Johanna Palinin mukaan joukkorahoituksen suosion kasvu kertoo selvää kieltä uudenlaisten rahoitusmuotojen tarpeesta.

”Näitä joukkorahoituskohteita on pidetty vähän vitsikkäästi friends, fools and family (ystävät, hullut ja perhe) -tyyppisenä rahoituksena. Niihin on lähtenyt mukaan rahan tarvitsijan, eli yrittäjän tai projektin tekijän, lähipiiriä, jos muualta ei ole lainaa tai rahoitusta irronnut. Toisaalta monet rahanhankintaprojektit ovat levinneet hyvinkin laajalle, mikä kertoo siitä, että uskoa tai rahoitushalua löytyy myös muualta kuin lähipiiristä”, Johanna Palin kertoo.

Parhaimmillaan joukkorahoituksella bisnesideaansa rahaa keräävät yrittäjät saavat rahoituksen avulla ideansa kukoistamaan ja sitä kautta yrityksen kasvuun. Silloin saattavat aueta helpommin myös muut rahahanat. ”Voihan joukkorahoituksesta alkunsa saanut yritys vaikka listautua jossain vaiheessa pörssiin ja luoda siten vaurautta ja työtä”, Palin pohtii joukkorahoituksen mahdollisuuksia.

Kilpailussa kaikki samalle lähtöviivalle

Joukkorahoitus on kuitenkin asetettava samalle viivalle muiden rahoitusmuotojen kanssa siinä määrin, kuin se on toiminnan laajuuden huomioon ottaen järkevää. Tällä hetkellä joukkorahoituspalvelujen tarjoajat toimivat monen lain välimaastossa, joten useilla heistä on vapaa pelikenttä. Perinteisillä rahoittajilla, kuten pankeilla, taas on monenlaisia lakeja toimintaa sääntelemässä.

”Ilman sääntelyä joukkorahoituksen palveluntarjoajat saavat perusteetonta kilpailuetua, jos joukkorahoitus kehittyy perinteisemmän rahoituksen suuntaan. Perinteisillä rahoittajilla on rasitteenaan monenlaisia vaatimuksia toiminnalleen, mistä aiheutuu kuluja”, Palin sanoo.

Uuden lain tarvetta tulee pohtia myös sijoittajansuojan näkökulmasta. Rahan pyytäjien joukossa liikkuu sekä asiallisia rahoitettavia että arveluttavampia kohteita. Sijoittajan olisikin saatava riittävästi tietoa sijoituskohteesta ja lisäksi hänen olisi ymmärrettävä, että koko sijoitus voi muuttua yhdessä yössä arvottomaksi.

Palinin mielestä joukkorahoitukseen on suhtauduttava terveellä järjellä ja avoimin mielin. ”Uuden lehden perustamista tai debyyttialbumin tekemistä varten yleisöltä hankittavaa joukkorahoitusta ei parane tehdä turhan vaikeaksi liialla paperityöllä, tai säätää joukkorahoituksen vuoksi koko rahoitussektoria koskevaa uutta lakia.”