Kuka maksaa uusien tunnistustapojen kehittämisen? Paljonko sinä olisit valmis maksamaan mahdollisuudesta tunnistautua vaikkapa verkkokauppaan tai verotoimistoon?
Uutta kansallista tunnistusjärjestelmää suunnitellaan valtion tasolla samalla kun pohditaan, miten kansalaisten sähköistä asiointia oikeastaan kaikkialla voitaisiin lisätä. Se on aidosti ehdottoman hyvä tavoite. En usko, että monikaan olisi valmis menemään mieluummin toimistoihin virka-aikoina jonottamaan, jos vaihtoehtona on hoitaa asiointi verkossa silloin kun se itselle sopii.
Sähköisen asioinnin lisäämistä ei kaavailla ainoastaan Suomessa, vaan myös EU-tasolla. Siellä mietitäänkin jo, miten kaikille EU-kansalaisille saataisiin sähköiset tunnisteet, ikään kuin sähköiset passit, joita voisi käyttää verkossa kaikissa EU-maissa.
Tällä hetkellä, kun Suomessa halutaan tunnistaa ihminen varmasti verkossa, käytetään pankkien kehittämiä pankkitunnuksia. Niitä löytyy lähes kaikilta, ja ihmiset käyttävät niitä useamman kerran viikossa. Ne ovat kuitenkin kansallinen juttu.
Jos lainsäätäjät tahtovat kehittää uutta Euroopan laajuista tunnistautumisjärjestelmää, pitäisi miettiä, kuka sen maksaa. Pankeille ihmisten tunnistaminen on tuttua, mutta uuden yhteisen tunnistusjärjestelmän kehittäminen ja käyttöönottaminen on kallista. Kulut on katettava.
Järjestelmän kustannukset pitäisi maksaa joko verovaroin tai sitten myyden se asiakkaille. Jos uutta palvelua halutaan myydä asiakkaille, siitä pitäisi tehdä niin houkutteleva, että ihmiset tahtovat sen ostaa. Tässä tullaan kolumnin alun kysymykseen: onko palvelujen käyttäjä valmis ottamaan käyttöön uuden tunnistusvälineen ja paljonko hän on siitä valmis maksamaan?
Sama pitäisi visioiden mukaan pystyä tekemään rajat ylittävästi. Monellako suomalaisella on tarvetta nykymaailmassa tunnistautua vaikkapa Ranskan veroviranomaisen verkkopalvelussa? Todella harvalla. Jos tällainen järjestelmä rakennettaisiin verovaroin, tulisi siitä erittäin kallis harjoitus, jota todella pieni ihmisjoukko voisi hyödyntää.
Olen aidosti sitä mieltä, että sähköisen asioinnin lisääminen on edistämisen ja tavoittelemisen arvoinen asia. Sitä ilosoihtua eteenpäin kuljetettaessa pitäisi vain pitää mielessä, ettei kannata luoda tyhjästä häkkyröitä, ja olettaa, että ihmiset ryhtyvät niitä riemumielin käyttämään vain koska pystyvät. Eikö tässä päde vanha viisaus: jos jollekin asialle on kysyntää, joku yksityinen toimija kehittää tarjontaa ja ratkaisee ongelman.