frikassa jokaisen mahdollisuuden takaa tuntuu löytyvän mutta. Suomella on nyt ainutlaatuinen tilaisuus näkyä EU:n Afrikka-politiikassa, kirittävää muihin jäsenmaihin on kuitenkin paljon. EU haluaa rakentaa Afrikan kanssa tasavertaista kumppanuutta, mutta kuinka käy konkretian?
Se oli Suomen itsenäisyyspäivä vuonna 2019. Uusi komissio oli astunut virkaansa vasta pari päivää aiemmin, kun kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen nousi lentokoneeseen yhdessä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin kanssa.
Ensimmäisen virkamatkan määränpää oli Afrikka. Moinen olisi ollut ennenkuulumatonta vielä viisi vuotta aiemmin.
”Afrikka on noussut ihan uudella tavalla EU-politiikan keskiöön. Puheenjohtaja on tähän vahvasti sitoutunut ja von der Leyenin matkalla oli iso symbolinen merkitys. Sitä todella arvostettiin Afrikassa”, kertaa Urpilainen koronaturvallisen välimatkan päästä komission päämajassa Berlaymontissa Brysselissä.
Urpilaisen haastattelu ehdittiin tehdä juuri ennen kuin komissio, samoin kuin muut EU-instituutiot, Bryssel ja lähes koko maailma, suljettiin koronapandemian takia.
Afrikan vyyhti
Urpilaisen komissaarikausi on alkanut vahvasti. Hän on ehtinyt tulla tunnetuksi paitsi tavaramerkiksi nousseista Marimekon asuista myös valovoimaisista esiintymisistä.
”Suomen komissaari on taitava poliitikko ja näyttää aidosti nauttivan roolistaan ja salkkunsa sisällöstä”, kommentoi eräs ulkomaalainen kollega Urpilaisen mediatapaamisen jälkeen.
Helmikuun lopulla komission kollegio eli komissaarit matkustivat yhdessä Afrikkaan tapaamaan kollegoitaan eli Afrikan unionin komissiota.
Urpilaisen mukaan oli kuvaavaa, kun eräs komissaarikollega totesi, ettei hän ollut koskaan aistinut yhtä rakentavaa ja hyvähenkistä ilmapiiriä komission sisällä.
”Hänen viestinsä oli, että tässä on nähtävissä huima ero entiseen”, toteaa Urpilainen.
Miksi EU ottaa nyt Afrikan tosissaan? Urpilaisen mukaan siihen on kolme pääsyytä.
Ensimmäinen peruste on demografia: Afrikan 54 maassa asuu jo nyt 1,2 miljardia ihmistä, joista puolet on alle 20-vuotiaita. Väestönkasvua koskevien arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä neljäkymmentä prosenttia maailman ihmisistä asuu Afrikan alueella.
Vuoteen 2030 mennessä Afrikassa on 700 miljoonaa työikäistä ihmistä. Esimerkiksi Nigerian pääkaupunkiin Lagosiin saapuu joka päivä 8 000 uutta asukasta etsimään elantoa. Pahimmassa tapauksessa heidät myydään orjiksi.
Nopea väestönkasvu on Afrikalle iso haaste, koska köyhyys ei vähene, jos väestö kasvaa talouskasvua nopeammin.
”Tämä edellyttää Euroopalta uudenlaista lähestymistapaa.”
Toinen syy ovat tietysti isot megatrendit: teknologian kehitys ja ilmastonmuutos.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo Afrikassa. Pitkät kuivuuskaudet ja muut sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet merkittävästi.
Vuonna 2015 alkanut maahanmuuttokriisi on konkretisoinut, miten EU:n ja Afrikan kohtalot ovat kiinni toisissaan. Maahanmuutto on ajanut EU-maat erilleen. Sisäiseen turvapaikkapolitiikkaan ei löydy yhteistä kantaa – saati kestävää, toimivaa järjestelmää.
Tällä hetkellä Afrikassa on meneillään useita niin sanottuja ”unohdettuja konflikteja”, joihin ei ole ratkaisuja näköpiirissä. Lisäksi monissa Afrikan maissa demokratiakehitys on ottanut jopa takapakkia.
EU on jo myöhässä
Afrikka on noussut EU:n parrasvaloihin Urpilaisen mukaan myös siksi, että suurvaltojen välinen kilpailu on kiristynyt ja Yhdysvallat on irtautunut moninkeskisestä sääntöperäisestä yhteistyöstä.
Geopoliittinen kilpailu näkyy myös siinä, että lähes kaikki suurvallat ovat aktiivisia Afrikassa.
”Sen pystyy aistimaan hyvin vahvasti eri puolilla Afrikkaa. Siellä toimivat nyt yhä voimakkaammin Kiina, Venäjä, Intia, Yhdysvallat, Persianlahden maat, Turkki ja Egypti”, luettelee Urpilainen.
Kiina on jo pitkään satsannut Afrikassa muun muassa laajoihin infrastruktuurihankkeisiin ja kauppapolitiikan edistämiseen, mutta myös maiden välisiin poliittisiin suhteisiin. Venäjä on kunnostautunut asekaupassa ja piti viime vuonna oman huippukokouksensa. Yhdysvallatkin uudisti juuri oman Afrikka-strategiansa.
Toisin sanoen Afrikassa toimivat aktiivisesti nyt kaikki muut mantereet paitsi Eurooppa.
EK:n Brysselin toimiston johtajan Petri Vuorion mukaan EU jo myöhässä.
”Peli Afrikan suhteen ei ole kuitenkaan menetetty, jos nyt saadaan tekoja aikaan nopeasti.”
EU:lla on Vuorion mukaan paljon vahvuuksia, joita se ei nykyisellään hyödynnä tarpeeksi.
”EU on kauppapolitiikan suurvalta, maailman johtava kehitysavun tarjoaja ja sillä hyvä maine sekä isot houkuttelevat sisämarkkinat. Eurooppa kiinnostaa Afrikkaa, koska olemme heidän lähimarkkinat.”
Urpilainen kuitenkin huomauttaa, että lukujen valossa Eurooppa on edelleen Afrikan selvästi suurin kauppa-, investointi- ja kehitysyhteistyökumppani. Vaikka pääpaino ei ole enää perinteisessä kehitysavussa, pelkästään komissio on jakanut 31 miljardia euroa virallista kehitysapua Afrikalle vuosina 2014–2020.
Eurooppalaiset investoinnit Afrikkaan ovat vuositasolla yli 200 miljardia, Yhdysvaltojen 40 miljardia ja Kiinan alle 40 miljardia euroa.
”Tätä kautta voi sanoa, että olemme jo nyt olleet hyvä kumppani”, huomauttaa Urpilainen.
Mutta EU:n asema ei enää ole itsestäänselvyys, kun merkittävä Afrikka-toimija Britannia jättää EU:n lopullisesti.
”Afrikkalaiset kysyvät minulta, että mitä Eurooppa tarjoaa heille, mikä on se eurooppalainen yhteistyömalli tulevaisuudessa.”
Siksi on Urpilaisen mukaan tärkeää, että EU:lla on mustaa valkoisella, siitä mitkä ovat Euroopan tavoitteet.
Avainsana tasavertainen kumppanuus
Siksi Urpilainen ja EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Josep Borrell julkistivat maaliskuussa EU:n uuden Afrikka-strategian.
Entisen auttaja-avunsaaja-suhteen sijaan avainsana on Urpilaisen mukaan jatkossa tasavertainen ja kokonaisvaltainen kumppanuus.
Kuten Afrikan kehityspankin pääjohtaja Akinwumi Adesina on todennut:
”I do not seek aid. I seek investment for Africa.”
Eli en kaipaa avustuksia, etsin investointeja Afrikkaan.
Uusi strategia julkistettiin ennen kuin Urpilainen oli ehtinyt olla komissaarina edes kolmea kuukautta.
”Emme ole tyhjästä nyhjäisseet”, painottaa komissaari.
Uusi strategia pohjautuu vuonna 2017 pidetyn EU:n ja Afrikan unionin huippukokouksen poliittisiin päätelmiin. Toinen kulmakivi on edellisen puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin lanseeraama allianssialoite ja ulkoisten investointien ohjelma, jolla autetaan luomaan Afrikkaan kestävää ja tuottavaa taloutta ja lisätään yksityisiä investointeja.
Vajaan viiden miljardin euron avustuksilla on Urpilaisen mukaan pystytty samaan liikkeelle yhteensä 50 miljardin investoinnit Afrikassa. Pelkästään bisnesinfran kehittämiseen on investoitu 800 miljoonaa euroa.
Se on vielä enemmän kuin alun perin tavoiteltiin.
”Ulkoisten investointien ohjelma on osoittautunut hyödylliseksi ja se säilyy jatkossakin osana EU:n Afrikka-strategiaa”, sanoo Urpilainen.
Hyvän kehityksen kierre
Löytyy strategiasta uuttakin, esimerkiksi vihreän siirtymän painottaminen. Miten komission Green Deal käytännössä huomioidaan kumppanuuksissa, on vielä hämärän peitossa.
Uutta ovat myös digitalisaatiopainotus ja naisten ja nuorten osallisuus.
Urpilaisen mukaan nuoret ovat hänelle henkilökohtaisesti “todella tärkeä asia”. Hän haluaa saada nuoret aidosti integroitua yhteiskuntaan.
”Haluan kaikin tavoin tukea nuorten poliittista osallistumista ja mahdollisuuksia nostaa elintasoaan ja sitä kautta luoda tulevaisuutta ja toivoa Afrikassa.”
Afrobarometer-tutkimuslaitoksen mukaan demokratian kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa Afrikassa. Erityisesti nuoret kaupunkilaiset vaativat osallisuutta päätöksenteossa, demokraattista hallintoa sekä päätöksenteon vastuullisuutta.
”Lisäksi nuoret kaipaavat tietysti laadukasta koulutusta”, sanoo komissaari.
Urpilainen järjestää nyt joka Afrikan matkallaan tapaamisia paikallisten nuorten kanssa. Tapa on jo ehtinyt herättää hämmästystä Afrikan valtioiden johtajien keskuudessa.
”Haluan lähettää vahvan viestin myös sisäpoliittisesti.”
Hyvän kehityksen kierre on lähtenyt käyntiin Afrikassa monella mittarilla. Maailman kymmenestä nopeimmin kasvavasta taloudesta seitsemän sijaitsee Afrikassa. Esimerkiksi Nigeria tavoittelee 2020-luvulla nousua samaan kastiin Italian kaltaisten maiden kanssa.
Nuoret ovat yhä koulutetumpia, jalostussektorit ovat nousussa ja esimerkiksi tehdastyö on siirtymässä Kiinasta Afrikkaan. Sähköverkon kattavuus ja ihmisten päivittäiset energiamäärät kasvavat nekin.
Yhä useampi valtio on päässyt irti niin sanotusta malthusilaisesta kierteestä eli tilanteesta, jossa lapsia hankitaan sosiaaliturvaksi. Afrikka myös digitalisoituu vauhdilla. Manner hyppää suoraan piuhojen yli mobiiliverkkoihin.
”Afrikkalaisilla ei ole pankkitilejä, sen sijaan ihmiset maksavat tottuneesti ostoksensa kännyköillä mobiilimaksuina”, kuvailee Urpilainen.
Rahoitus yhä auki
Mutta miten EU aikoo erottautua Afrikassa?
Urpilaisen mukaan toisin kuin kilpailijat, EU aikoo tarjota muutakin kuin investointeja, lainoja tai aseita.
”Eurooppalainen kumppanuus on kokonaisvaltaista verrattuna muihin maanosiin. Meidän eka intressimme ei ole ne voitot.”
EU aikoo panostaa myös kapasiteetin, hyvän hallinnon, oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja osallisuuden edistämiseen. Se tarkoittaa perusyhteiskuntarakenteen ja palveluiden kehittämistä ja tukemista: koulutusta, terveydenhuoltoa ja saniteettikysymyksiä – ihmisten arjen kannalta keskeisiä asioita.
”Näin saadaan myös eurooppalaiset yritykset menestymään Afrikassa.”
Kaikki kuulostaa toistaiseksi kovin paperiselta. Seuraavaksi tarvitaan käytännön tekoja. Urpilaisen mukaan keinovalikoimaa on jo lähdetty valmistelemaan komissiossa.
Urpilainen sopii jokaisen komissaarin kanssa siitä, miten strategian rinnalle luodaan konkreettinen työohjelma. Työohjelmasta löytyvät toimet ja rahat, miten esimerkiksi vihreää siirtymää käytännössä edistetään Afrikassa.
”Tämä on uutta, team EU-ajattelua. Tavoitteena on sitouttaa ihan koko komissio mukaan strategian toteuttamiseen.”
Rahoituskysymykset ovat yhä auki, koska EU-maat eivät ole saaneet aikaan sopua vuosien 2021–2027 budjetista. EU:n ulkosuhderahoitusta koskevilla ratkaisuilla on keskeinen merkitys siinä, miten EU:n Afrikka-politiikan parantamisessa onnistutaan.
Loppu sooloilulle
Afrikkalaisilta toimijoilta kysyttäessä EU:n akilleen kantapää on EK:n Vuorion mukaan juuri toimeenpano.
”Heidän mukaansa EU kyllä puhuu paljon, mutta ei juurikaan tee. Esimerkiksi Kiina sen sijaan puhuu vähän ja rakentaa paljon.”
Toimeenpanoon tulee nyt Vuorion mukaan panostaa, mutta pitää rima korkealla jatkossakin vastuullisuuskysymyksissä.
Yksi syy tähän on se, että jäsenmaat tekevät kukin omaa Afrikka-politiikkaansa ja EU toimii tahollaan. Näin on totuttu tekemään. Rahamäärät ovat suuria, mutta eivät koordinoituja.
Moni Afrikka-asiantuntija toteaa, että jokainen EU-maa haluaa Afrikassa oman lipun liehumaan.
Toiminnan nykyistä parempi koordinointi on välttämätöntä, ja päällekkäisyyksistä on päästävä eroon. Mutta toisaalta moni asiantuntija sanoo, että EU ei voi hoitaa kaikkea. Afrikassa tehtävää riittää jokaiselle.
Lisäksi siirtomaatausta näkyy yhä EU:n ja Afrikan suhteissa. Se on läsnä hyvässä ja pahassa Afrikan unionin jäsenmaiden arjessa, koulutuksessa, lainsäädännössä ja kulttuurissa. EU:n ja Afrikan nykyinen yhteistyö on rakentunut tämän pohjan päälle.
EU on usein heikko toimimaan yhdellä äänellä ulkopolitiikassa. Urpilaisen mukaan Afrikka voi kuitenkin olla tästä poikkeus. Esimerkiksi sen takia, että strategiaan valitut kumppanuudet ovat sellaisia, joissa EU:lla on aidosti toimivaltaa.
”Lisäksi tämä on tehty yhdessä EU:n ulkosuhdehallinnon kanssa. Olemme jo kaksi kertaa käyneet ulkoministerien kanssa keskustelua strategiasta, samoin Euroopan parlamentin kanssa. Olemme yrittäneet laatia strategiaa osallistavalla tavalla.”
Urpilainen toivoo, että EU voisi rakentaa yhteisen Afrikka-politiikan jäsenmaiden kanssa. Siihen pitää ainakin pyrkiä.
”Voisimme tehdä tiiminä paljon enemmän. Tietävätkö afrikkalaiset ylipäätään sitä, että EU on suurin toimija Afrikassa?” pohtii Urpilainen.
Kansallinen Afrikka-strategia valmisteilla
Suomi valmistelee parhaillaan omaa kansallista Afrikka-strategiaansa. Vastaava harjoitus on käynnissä muutamissa muissa jäsenmaissa.
Ulkoministeriön Afrikka-politiikka-tiimin vetäjän Maria Kurikkalan mukaan EU:n strategia on hyvin linjassa Suomen tavoitteiden kanssa.
”Haluamme sekä laajentaa että syventää Suomen ja Afrikan maiden suhteita sisällöllisesti ja maantieteellisesti. Keskiössä ovat todennäköisesti kestävä talouskasvu, ilmastonmuutos, koulutus ja tasa-arvokysymykset. Lisäksi haluamme lisätä Afrikan tunnettuutta Suomessa”, kuvailee Kurikkala.
Strategian valmistelu alkoi talvella. Kurikkalan mukaan seuraavaksi on tarkoitus toteuttaa laaja konsultaatiokierros, jossa kysytään niin muiden ministeriöiden, yritysten, kansalaisjärjestöjen kuin tutkijoiden näkemyksiä.
“Ulkoministeriöön on kertynyt vahvaa osaamista Afrikkaa koskevien kysymysten saralla. Hallitusohjelman Afrikka-linjausten eteenpäin viemiselle ja Suomen uuden Afrikka-strategian laatimiselle on olemassa erittäin hyvä perusta”, Kurikkala sanoo.
Ylipäätään Suomella on nyt Kurikkalan mukaan ainutlaatuinen tilaisuus näkyä ja kuulua EU:n Afrikka-politiikassa.
Ensiksikin Suomen komissaari Urpilainen toimii koko EU:n kasvoina Afrikassa. Toiseksi Suomelta puuttuu kokonaan siirtomaataustan painolasti, ja kolmanneksi EU:n suunnitelmat sopivat poikkeuksellisen hyvin Suomen pirtaan ja siihen, missä juuri suomalaiset yritykset ovat hyviä.
”Tätä tilaisuutta ei saa nyt jättää käyttämättä.”
Suomen vienti Afrikkaan on pientä
Moni on kritisoinut Suomen elävän Afrikan suhteen horroksessa, mutta Urpilaisen mukaan Suomessa virinnyt viime aikoina ”yllättävän paljon” kiinnostusta Afrikkaa kohtaan.
Vaikka kiinnostus on kasvanut, bisnes on vielä numeroissa mitattuna pientä: 2,3 prosenttia Suomen tavaraviennistä suuntautuu Afrikkaan. Afrikka on Euroopan naapurimanner, mutta Pohjolasta katsottuna kaukana.
Moni jäsenmaa on Afrikassa Suomea enemmän läsnä bisnesmielessä. Tanskan elinkeinoelämää edustava The Confederation of Danish Industry (DI) perustaa Nairobiin jopa oman toimiston.
Lisäksi suomalaiset yritykset investoivat EK:n Vuorion mukaan muita EU-maita vähemmän Afrikkaan. EK tekee parhaillaan ajatuspaja Demoksen kanssa selvitystä, jossa pureudutaan suomalaisyritysten bisnesmahdollisuuksiin Afrikan maissa.
Nykyisellään vienti suuntautuu vain kouralliseen valtioita: Egypti, Etelä-Afrikka ja Marokko muodostavat yli 60 prosenttia Suomen koko viennistä Afrikan mantereelle.
Suuri osa viennistä on myös parin yrityksen kuten Wärtsilän, Vaisalan, Nokian ja Metso Outotecin käsissä.
Suomalaisilla yrityksillä on paljon osaamista, jolla on nyt ja tulevaisuudessa kysyntää juuri Afrikassa: esimerkiksi puhtaaseen energiantuotantoon, vedenpuhdistukseen, digitalisaatioon, terveysteknologiaan ja koulutukseen liittyvää osaamista.
Vaisala on tästä hyvä esimerkki. Sään, ympäristön ja teollisuuden mittausratkaisuihin erikoistunut yritys on toiminut Afrikan mantereella jo 1960-luvulta lähtien. Vuonna 2017 Vaisala avasi oman toimiston Keniaan, jotta yritys saa paremman näkyvyyden mantereen markkinoihin ja saa tiedon suunnitelluista hankkeista riittävän varhaisessa
vaiheessa.
”Syklit ovat pitkiä, mutta uskomme Afrikan mahdollisuuksiin. Etenkin Itä-Afrikasta löytyy monta maata, joiden talouskasvu on ollut viime vuosina vahvaa”, toteaa Vaisalan sää- ja ympäristöliiketoiminnasta Aasiassa, Lähi-idässä, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa vastaava johtaja Panu Partanen.
Yksi potentiaalisimmista valtioista on Kenia, jossa on 50 miljoonaa kuluttajaa ja talous kasvaa 6,3 prosenttia. Samanlaisia kasvulukuja mitataan nyt 30 miljoonaan asukkaan Ghanassa. Etiopiassa talous kasvaa vielä vauhdikkaammin, mutta korruptio jyllää ja maasta vain 20 prosenttia on sähköistetty.
Sidottua rahoitusta, kiitos
Partasen mukaan isoin haaste on rahoituksen järjestäminen. Valtion bruttokansantuote korreloi usein hyvin sen kanssa, kuinka paljon maa pystyy investoimaan infraan.
Investointien toteuttamiseksi tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Julkinen raha on monesti välttämätöntä myös sen kannalta, että hankkeista saadaan markkinakelpoisia. Tässä auttavat EU:n ja jäsenmaiden riskitasoa madaltavat rahoitustyökalut.
”Jos EU haluaa edistää eurooppalaisten yritysten menestystä, yksi tehokkaimmista työkaluista on sidottu rahoitus eli sellainen rahoitus, joka on sidottu eurooppalaisten yritysten toimituksiin”, toteaa Partanen.
Muutkin toimivat Afrikassa näin: esimerkiksi Kiinan investointihankkeet on suljettu ei-kiinalaisilta toimijoilta. Euroopan investointipankki EIB:n hankkeissa Afrikassa on sen sijaan mukana paljon kiinalaisia toimijoita.
Viime vuoden lopulla Vaisala ilmoitti toimittavansa Etiopiaan sään havainto- ja ennustamisjärjestelmän, joka auttaa minimoimaan äärisääilmiöistä ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvia vaikutuksia. Projektin arvo on 13 miljoonaa euroa.
Projekti rahoitetaan ulkoministeriön kehitysyhteistyöhön kuuluvalla investointituki kehitysmaille -rahoitusinstrumentilla (PIF). Se on pehmeää sidottua korkotuettua rahoitusta, josta osa on lahjarahaa.
”Tällaisia hankkeita kaivataan nyt lisää”, painottaa Partanen.
Bisneksen tekoa Afrikassa hankaloittaa massiivinen määrä muitakin asioita. Markkinat eroavat maasta toiseen niin paljon, että skaalausetuja on turha odottaa. Valtioiden väliset investointien ja kaupan esteet ovat nekin merkittäviä. Siitä kertoo myös se, että vain 15 prosenttia kaikesta kaupasta Afrikassa on mantereen sisäistä.
Infrastruktuuri on joko todella heikossa kunnossa tai tiet ja verkkoyhteydet puuttuvat kokonaan. Eikä työvoiman koulutustasokaan vastaa yrityselämän vaatimuksia.
Lisäksi korruptio ja protektionismi ovat yhä arkea, paikallisten kumppanien löytyminen on Partasen mukaan usein vaikeaa ja valtaosa väestöstä on todella köyhää. Veronkierron takia Afrikan valtioiden arvioidaan menettävän vuositasolla vähintään 50 miljardia dollaria.
EK:n Vuorion mukaan yrityksiä huolettaa myös se, miten yritykset voivat olla mukana EU:n hankkeissa. Esimerkiksi EIB:n projektit ovat kooltaan valtavia ja eurooppalaisten pienempien yritysten saavuttamattomissa.
Finnfund rahoittaa myös pienempiä, pk-yrityksillekin sopivia hankkeita Afrikassa ja sai ensimmäisenä pohjoismaisena toimijana hyväksynnän toimia EU:n kehitysrahoituksen kanavoijana.
”Finnfund on itsekannattavaa toimintaa. Näitä jäsenmaiden omia toimivia työkaluja ei tulisi nyt suitsia, päinvastoin. Pienempien yritysten mukanaoloa edistämään tarvittaisiin eurooppalainenkin Finnfund”, esittää Vuorio.
Ennen kaikkea iso kysymysmerkki Vuorion mukaan on, mikä on lopulta Afrikan oma sitoutumisen aste kaikkeen tähän uudenlaiseen kumppanuuteen ja yhteistyöhön. ”We need two to tango”.
Korona on todellinen testi
Afrikan ja EU:n uutta suhdetta ja suunnitelmia sotkee pahan kerran kaikkialla maailmassa jylläävä koronapandemia. Myös UM:n Kurikkalaa huolettaa viruksen leviäminen Afrikassa.
Erityisesti Saharan etelänpuolisen Afrikan maiden terveydenhuoltojärjestelmät ovat todella heikot ja kykenemättömät huolehtimaan etenkään tehohoitoa vaativista potilaista. Esimerkiksi Tansaniassa on 50 miljoonaa asukasta ja vain joitain kymmeniä tehohoitopaikkoja.
”Pandemialla on Afrikassakin valtavia taloudellisia vaikutuksia. Investoinnit tyrehtyvät, hyödykkeiden hinnat kallistuvat, turismi kuihtuu ja öljyn kysyntä laskee. Paitsi yritykset, myös valtiot voivat ajautua pandemian pitkittyessä suuriin talousongelmiin”, toteaa Kurikkala.
Urpilaisen mukaan EU:n pääviesti on nyt se, että Euroopan Afrikka-narratiivin on muututtava. ”Afrikka ei ole vain ongelmien ja konfliktien vaan mahdollisuuksien manner.”
Ajatusmallien muuttaminen on kuitenkin tunnetusti kaikista vaikeinta, eikä koronakriisi ainakaan paranna tilannetta. Afrikka tarvitsisi tukea, mutta Euroopan sisälläkin tuen tarve on nyt valtava. Korona onkin todellinen testi EU:n ja Afrikan kumppanuudelle.
”Toisaalta, jos emme nyt kykene auttamaan Afrikkaa ja näyttämään, että olemme tosissamme uuden kumppanuuden rakentamisessa, EU:n uusi strategia jää pelkäksi sanahelinäksi”, sanoo Kurikkala.
Euroopan pitäisikin nyt kyetä katsomaan pidemmälle. Kurikkala muistuttaa, että jos EU on hiljaa, muut mantereet korvaavat kyllä äkkiä potin Afrikassa. Selvää on, että Afrikan tulevaisuus on Euroopan kohtalonkysymys.
Kirjoittaja: Heli Satuli, MustRead
Juttu on julkaistu MustReadissa 11.2.2020 MustReadin Brysselin kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.