Romut kyllä vakuutetaan, henkiriepu harvemmin

Täyskasko autoon ja kotiin laaja turva – suomalaisten omaisuus on usein hyvin vakuutettu, mutta henkivakuuttamisen laita on huonompi. Ruuhkavuosia elävälle perheelle aikuisten henkivakuutusturva olisi ensiarvoisen tärkeää. Tärkeämpää, kuin ehkä ensi alkuun hoksaakaan.

Oma henkikulta kannattaa vakuuttaa kahden erilaisen elämänpolun varalta: sekä yllättävän kuoleman että todella pitkän elämän varalta. Molemmat vaihtoehdot voivat nimittäin käydä kalliiksi, jos niihin ei ole varautunut.

Kuoleman varalta vakuuttaminen on helppo ymmärtää. Jos ruuhkavuosia elävän perheen tulonsaajista toinen kuolee, on jäljelle jäävällä hyvin usein vastattavanaan lapset ja velat. Moinen yhtälö kiristäisi useimman kaulusta. Sosiaaliturva ja työntekijöiden kohdalla työntekijöiden ryhmähenkivakuutus tarjoavat jonkin verran suojaa perheenhuoltajan kuoleman varalta, mutta turva on kaavamaista. Omaan tilanteeseensa sopivan turvan saa hankkimalla sopivan vapaaehtoisen riskihenkivakuutuksen.

Vuonna 2007 VATT selvitti niin sanottua kuolemanvaraturvan vajetta. Turvavajeella tarkoitetaan sitä lisärahamäärää, joka tarvitaan, jotta lesken ja lasten elintaso säilyisi toisen huoltajan kuolemaa edeltävällä tasolla. Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan turvavaje oli keskimäärin 126 000 euroa vapaaehtoisten ja pakollisten vakuutusten jälkeen. Nuorilla perheillä vaje oli peräti 230 000 euroa. Valitettavasti tuoreempaa selvitystä asiasta ei ole tarjolla.

Mutta entä se toinen vaihtoehto, että elää todella iäkkääksi? Viime vuosina moinen vaara on käynyt yhä yleisemmäksi, kun elinajanodote nousee. Äkkiseltään tuntuu erikoiselle, että pitkän elämän varalle pitäisi hankkia vakuutus. Silloin kyse on säästöhenkivakuutuksesta. Se on yksi monista tavoista säästää vanhuuden varalle.

Suomalainen eläkejärjestelmä toimii erinomaisesti ja on yksi maailman parhaista millä mittarilla hyvänsä tarkasteltuna. Henkivakuutuksilla ja muilla vanhuuden varalta hankituilla säästö- ja sijoitustuotteilla on tarkoitus täydentää kertynyttä työeläkettä.

Työeläke on tarkoitettu normaalista elämisestä aiheutuvien kulujen peittoon, mutta sitä ei ole suunniteltu siihen, että vanhana oma palvelutarve lisääntyy. Tarvitaan apua ruoanlaitossa, siivoamisessa, pihan hoidossa ja muissa arkisissa askareissa. Pitkään elävän vanhuksen kohdalla palvelutarve lisääntyy useimmiten vieläpä pitkäksi aikaa.

Useissa henkivakuutuksissa yhdistyy sekä kuoleman että pitkän elämän varalta vakuuttaminen. Niissä on silloin sekä säästöosa, että kertakorvaus kuoleman varalta. Sellaisella voi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Henkivakuutus on oivallinen keino vanhuuden varalle säästämiseen, varsinkin sen jälkeen, kun valtio tappoi muutama vuosi sitten tempoilevalla verokohtelulla lähes kokonaan vapaaehtoisten eläkesäästötuotteiden myynnin.

Valitettavasti viime syksynä eduskunta päätti kiristää kuolemantapauksista maksettavien vakuutuskorvausten verotusta. Se ei ollut viisasta. Päättäjien pitäisi ennemmin kannustaa ihmisiä varautumaan yllättäviin elämäntilanteisiin eikä hyökätä vakuutustuotteiden kimppuun veroeurot silmissä kiiluen.

Vapaaehtoisia vakuutuksia pidetään tuoreen Vakuutustutkimuksen mukaan välttämättöminä lakisääteisen sosiaaliturvan täydentäjinä. Tätä mieltä on 72 prosenttia tutkimukseen vastaajista, joita kaikkiaan oli tuhat.

Suomalaiset ymmärtävät, että vakuutus on keino varautua sekä yllättävää kuolemaa että pitkää elämää varten. Samanaikaisesti päättäjien poukkoileva politiikka tekee kansan varovaiseksi sitoutumaan pitkäaikaiseen säästämiseen ja sijoittamiseen, jolla varaudutaan taloudellisesti sekä hyviä että pahoja päiviä varten.

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat