Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön
SharePoint
Finanssiala > Uutismajakka > Sote-esityksessä isot kysymykset jäävät vastausta vaille

Sote-esityksessä isot kysymykset jäävät vastausta vaille

​Hallituksen esitysluonnos sote-uudistuksesta jättää monta oleellista asiaa täysin auki. Yksi niistä on sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen uudistaminen, jota esityksessä ei käsitellä lainkaan. Esitys ei myöskään ota kantaa, minkä tyyppiset sote-palvelut ylipäätään kuuluvat julkisen vallan vastuulle ja mitkä kansalaisten omalle vastuulle. Finanssialan Keskusliitto (FK) pitää sote-esitystä monelta osin puutteellisena.

​Asiantuntija Piritta Poikosen mukaan sote-rahoituksen uudistaminen erillään nyt käsittelyssä olevasta sote-rakenneratkaisusta tekee esitysluonnoksesta torson. ”On erikoista, että hallinnollisen rakenteen uudistus erotetaan rahoituskanavien uudistuksesta. Vähintään yhtä tärkeää olisi ratkoa samassa yhteydessä se, mitkä tahot sote-palveluja rahoittavat, missä suhteessa ja mitä kanavia pitkin raha kulkee”, sanoo Poikonen.

Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on kestävyysvajeen supistaminen. Poikonen kuitenkin epäilee tavoitteen saavuttamista, sillä esimerkiksi hallintorakenteesta on esityksen mukaan tulossa entistä moniportaisempi. Kestävyysvajeen kurominen edellyttäisi myös palvelujen tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamista. Lisäksi pitäisi selkeästi määritellä, mitkä palvelut kuuluvat yhteiskunnan vastuulle ja mitkä kansalaisten omalle vastuulle. Näihin kysymyksiin esitys ei vastaa.

Esitysluonnos painottuu julkisen sektorin omien hallinnollisten rakenteiden uudelleenjärjestelyyn. Tämä jättää Poikosen mielestä kokonaisnäkemyksen sosiaali- ja terveyspalveluiden kentästä varsin vajaaksi. ”Tarvittaisiin ehdottomasti näkemys muun muassa siihen, miten yksityisten palveluiden ja julkisen sote-rakenteen välinen suhde tulevaisuudessa järjestetään. Meillä on jo tällä hetkellä runsaasti yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita, jotka tuottavat ison osan sote-palveluja. Mikä on niiden rooli tulevaisuudessa?”

Poikonen kyseenalaistaa myös kaavaillun palvelujen järjestämistavan, jossa kuntien omistamat sote-alueet hankkisivat palvelut itse omistamiltaan kunnallisilta palveluntuottajilta. ”Tämä kannustaa kuntia tuottamaan mahdollisimman paljon itse eikä käyttämään ulkopuolisia palveluntuottajia. Sote-palveluiden laadun ja tuottavuuskehityksen sekä asiakkaan valinnanvapauden kannalta se on huono asia.”

Poikosen mukaan asiakkaan pitäisi nykyistä laajemmin saada valita hoitopaikkansa. Valinnanvapaus ohjaisi asiakasvirrat sinne, minne asiakkaat todella haluavat. Samalla palveluntuotanto tehostuisi. Poikosen mielestä asiakkaan valinnanvapautta pitäisi parantaa sekä julkisen ja yksityisen sektorin välillä että julkisen sektorin sisällä. Työkaluksi valinnanvapauden toteuttamiseen Poikonen tarjoaa muun muassa valtakunnallisesti yhtenäistä palveluseteli-mallia.