Suomalaiset lobbarit rekisteriin

Suomi tulee lobbauksen avoimuudessa jälkijunassa muuhun Eurooppaan nähden. Meillä ei ole ns. lobbarirekisteriä, johon lobbausta harjoittavat järjestöt ja yritykset voisivat rekisteröityä.

Euroopan unionissa on käytössä toiminnan läpinäkyvyyttä edistävä avoimuusrekisteri. Tällä hetkellä rekisterissä on yli 11 000 ryhmää ja itsenäistä toimijaa. EU:n avoimuusrekisteri on perustettu vuonna 2011, kun komissio ja parlamentti päättivät yhdistää omat erilliset rekisterinsä.

EU uudistaa parhaillaan rekisteriään. Komissio on esittänyt rekisterin muuttamista pakolliseksi edunvalvojille ja se on tarkoitus laajentaa koskemaan myös Euroopan neuvostoa. Vaikka nykyinen parlamentin ja komission rekisteri on vapaaehtoinen, käytännössä lähes kaikki EU:ssa lobbausta harjoittavat merkittävät tahot ovat siinä mukana. Rekisterissä on oltava, jotta voi osoittaa olevansa vakavasti otettava lobbari, jota virkamiehet haluavat kuunnella. Näin on myös Finanssiala ry – aiemmalta nimeltään Finanssialan Keskusliitto ry.

Lobbauksen ja poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyyden lisääminen etenee EU:ssa, mutta Suomessa olemme jämähtäneet lähtöviivalle. Suomi ei tarvitse avointa lobbarirekisteriä siksi, että lobbaus olisi meillä salakähmäistä kabinettipuuhastelua. Tarvitsemme rekisteriä ja siihen liittyviä pelisääntöjä, jotta lobbauksesta tulisi entistä avoimempaa ja ymmärrettävämpää.

Ylintä vallankäyttöä edustavan eduskunnan tehtävänä on perustaa Suomeenkin avoimuusrekisteri, johon lobbausta tekevien järjestöjen, yhteisöjen ja yritysten pitää ilmoittautua. Tahot ilmoittaisivat rekisteriin niiden lobbausta tekevät henkilöt. Rekisteriin kuuluminen avaisi ovet eduskunnan lisäksi valtioneuvostoon, ministeriöihin ja keskusvirastoihin.

Avoimuusrekisteriin rekisteröityisivät ammattimaista edunvalvontaa tekevät tahot, kuten toimialojen etujärjestöt, elinkeinoelämä, palkansaajaliike, kansalaisjärjestöt, yritykset, konsultit ja vaikuttajaviestintätoimistot. Rekisteriin kuulumattomuus ei tietenkään saisi estää esimerkiksi ad hoc -pohjalta syntyneiden kansalaisliikkeiden pääsyä päättäjien pakeille. Rekisteri ei koskisi myöskään tilanteita, joissa kansalaiset olisivat yhteydessä päättäjiin ja viranhaltijoihin yksityishenkilöinä.

Avoimuusrekisteri yksinään ei tee autuaaksi. Rekisteröityneiden lobbareiden olisi tärkeätä sitoutua yhteisiin edunvalvonnan eettisiin sääntöihin. Useilla järjestöillä ja yrityksillä on jo omat sääntönsä, joiden pohjalta ne tekevät edunvalvontatyötä.

Eri järjestöissä ja yrityksissä edunvalvontatehtävissä työskentelevät lobbauksen ammattilaiset ovat vuodesta 2010 alkaen kokoontuneet säännöllisesti Edunvalvontafoorumiin keskustelemaan lobbauksen eettisistä periaatteista. Edunvalvontafoorumi on myös työstänyt eettiset periaatteet, joihin mukana olevat henkilöt ovat sitoutuneet.

Lobbaus on vaikuttamista yhteiskunnallisiin päätöksiin. Se kuuluu olennaisena osana avoimeen ja moniarvoiseen demokratiaan. Viisas päättäjä kuuntelee eri osapuolten näkemyksiä ja asiantuntemusta ennen päätöksentekoa. Päättäjä tarvitsee tietoa valmisteltavien asioiden vaikutuksista ja eri näkökulmista, koska hän ei voi olla joka alan asiantuntija.

Päättäjien ja lobbareiden vuoropuhelun on oltava avointa. Avoimuusrekisteri ja siihen sisältyvät eettiset periaatteet olisivat tarpeen EU:n lisäksi myös Suomen poliittisessa järjestelmässä.

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat