Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön
SharePoint
Finanssiala > Uutismajakka > Taistelu, jonka poliitikot voittavat aina

Taistelu, jonka poliitikot voittavat aina

​Eurooppalaista pankkiunionia pannaan pystyyn ripeällä aikataululla. Lähes kaikki hankkeen parissa työskentelevät – niin poliittiset päättäjät, virkamiehet, keskuspankkiirit kuin finanssitoimialakin – pitävät pankkiunionia kannatettavana ajatuksena. Homman pitäisi siis olla helppo. Perustavaa laatua olevia ongelmia projektissa on kuitenkin ainakin kaksi: pankkiunionin sisällöstä ei ole olemassa yleispätevää määritelmää, vaan jokainen tulkitsee pankkiunionin pitävän sisällään juuri ne asiat, jotka omasta näkökulmasta ovat toivottavia. Toisaalta ongelma on, että pankkiunionin rakentajien motiivit ovat hyvin erilaisia. Siinä missä osa rakentajista haluaa olla luomassa pankkiunionia, jotta rahoitusmarkkinoiden vakaus Euroopassa aidosti kasvaisi, ahneimpien silmissä pyörivät ainoastaan euron kuvat. Heille koko hanke näyttäytyy kansallisten lyhytnäköisten intressien vinkkelistä. Apuja itseaiheutettuihin ongelmiin kaivataan niiltä, joilla ongelmia globaalin talouskriisin aikana ei ole ollut.

Keskustelussa unohdetaan helposti, ettei pankkiunioni ole ratkaisu akuuttiin euroalueen talouskriisiin. Monen palikan on loksahdettava paikalleen ennen kuin pankkiunionista voi tulla todellisuutta. Minkäänlainen unioni ei voi toimia ilman yhtenäisiä sääntöjä kaikille. Pankkien valvonnan pitää pankkiunionissa perustua yhtenäiseen, kaikkia koskevaan sääntelyyn. Se on välttämätön edellytys sille, että eurooppalainen pankkivalvontaviranomainen kykenee toimimaan tehokkaasti ja tasapuolisesti. Samalla yhtenäinen sääntökirja osaltaan takaa, että kilpailutilanne on kaikkien pankkien kannalta reilu.

Tässä keskustelussa välillä myös tunteet kuumenevat. Viime viikon uutispommin pudottivat Saksan, Alankomaiden ja Suomen valtiovarainministerit, jotka tiistaisessa julkilausumassaan tekivät selväksi, ettei yhteinen piikki ole auki. Ministerit totesivat yhteisessä kannanotossaan, että Euroopan vakausmekanismia voidaan käyttää ainoastaan uusiin, yhtenäisen pankkivalvonnan aloittamisen jälkeen syntyneisiin velkoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei kriisimaiden kriisipankkien ongelmiin löydy nopeaa ratkaisua pohjoisen Euroopan jäsenvaltioiden ja pankkien kukkarosta ainakaan heti vuoden vaihteen jälkeen.

Kolmen tripla-A:n jäsenvaltion kannanotto on oikea ja tulee kreivin aikaan. Nyt on yksikertaisesti syytä panna jäitä hattuun ja miettiä, millainen pankkiunioni täyttää mantereemme yhteiset tarpeet. Vakauden on parannuttava. Pankkien ja valtion keskinäisriippuvuuden on vähennyttävä. Ja mädät omenat on vihdoin saatava pois markkinoilta. Pankkiunionissa ei voi olla kyse ainoastaan kauniisti kuorrutetusta tulonsiirtoautomaatista, jolla euroja kanavoidaan pohjoisesta etelään.

Tällä en missään nimessä tarkoita sitä, etteikö EU tarvitse yhtenäisiä menettelytapoja myös kriisitilanteiden hoitoon. On tärkeää, että yhdessä luodaan yhtenäiset menettelytavat, joiden avulla vaikeuksiin joutuneet pankit elvytetään, uudelleen järjestellään tai ajetaan hallitusti alas. Menettelytapojen tulee olla samat kaikille pankeille riippumatta siitä, missä maassa ne sijaitsevat. Lisäksi niiden käyttöönottokriteerien pitää olla samat kaikissa maissa. Erityisen tarkasti on pidettävä huolta siitä, että ensisijaisesti kriisipankista vastaavat sen omistajat ja velkojat. Lähtökohtana tulee olla, että kriisienhallinnan kustannukset – mikäli pankin omistajien ja velkojien vastuut eivät niitä täysimääräisesti kata – hoidetaan pankin kotimaan talletussuoja- ja kriisirahastojen varoilla sekä tarvittaessa kyseisen maan veronmaksajien panostuksella. Hyvin asiansa hoitaneiden maiden pankkien ja niiden asiakkaiden ei pidä joutua muiden maksumiehiksi.

Selkeiden poliittisten linjaeroavaisuuksien lisäksi prosessin kuluessa on myös käynyt aikaisempaa selvemmäksi, että nykyinen, kansallisten parlamenttien hyväksymä sopimus Euroopan vakausmekanismista ei mahdollista kriisipankkien suoraa pääomittamista eurooppalaisilla yhteisillä vakausrahastovaroilla. Vaikka sopimusta voitaisiin ehkä tulkinnalla venyttää tähän suuntaan, riski päätösten kaatumisesta myöhemmin jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimissa on suuri. Ainakin Saksan valtiosääntötuomioistuin, joka jo kertaalleen pitkin hampain hyväksyi vakausmekanismin nykyiset toimintapuitteet, valvoo varmasti jatkossakin, ettei EU:n päätöksillä rikota Saksan perustuslakia.    

Perussopimukset tekevät poliittisten päättäjien elämän muutoinkin vaikeaksi pankkiunionin suhteen. Pankkiunionissa kaikkien euroalueen pankkien valvontaa ehdotetaan annettavaksi Euroopan keskuspankille. Jäsenvaltioiden piirissä on kuitenkin kasvavaa huolta sen suhteen, onko tämä nykyisen perussopimuksen mukaan edes mahdollista, sillä kun EKP:ta koskevat artiklat aikoinaan hyväksyttiin, niihin kirjattiin tarkasti, ettei keskuspankilla voi olla euroalueen maissa operatiivista valtaa. Mikäli yhtenäinen pankkivalvonta siis halutaan keskittää EKP:lle, valvonta pitäisi kuitenkin käytännössä toimeenpanna kansallisten valvontaviranomaisten kautta. Tämä taas on käytännössä todella vaikea ratkaisu.

Mutta eipä hätää, perussopimuksiahan voidaan aina muuttaa. Kun politiikka ja juridiikka ovat ristiriidassa keskenään, juridiikka häviää aina. Tämä on klassinen taistelu. Onkin huomionarvoista, että Ranskan eurooppaministeri Cazeneuve ehti jo viime viikolla ilmoittaa maansa olevan tarvittaessa valmis perussopimusuudistuksiin. Hänen puheenvuorossaan viitattiin suoraan myös tarpeeseen saada näillä muutoksilla aikaan yhteisvastuu eurooppalaisten kriisipankkien veloista. Onpa julkisuudessa jo väläytelty sitäkin mahdollisuutta, että joulukuun huippukokous kutsuisi koolle uuden perustuslaillisen konventin, joka lähtisi pankkiunioniin tarvittavia sopimusmuutoksia valmistelemaan.

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, että yhtenäinen eurooppalainen pankkivalvonta saataisiin operatiiviseksi ensi vuoden alusta. Toisaalta aikataulun kireys liittyi nimenomaan tarpeeseen päästä pääomittamaan eurooppalaisen vakausmekanismin kautta ongelmamaiden kriisipankkeja, ja tämä aikapaine poistuu, mikäli Saksa, Alankomaat ja Suomi loppuun asti pitävät kiinni viime viikolla omaksutusta linjauksesta vanhojen velkojen suhteen.

Kaikessa onkin nyt järkevää korostaa, että pankkiunioni on pitkän aikavälin projekti, joka on syytä valmistella huolella. Unionin vaikutukset niin pankkeihin kuin koko kansantalouteenkin on arvioitava hyvin tarkkaan. Yksistään unionin edellyttämän lainsäädännöllisen perustan laatiminen vie helposti vuosia. Nyt ei pidä tehdä kiireellä sutta ja sekundaa.

 Kirjoittaja

​Piia-Noora Kauppi
Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja

 Samalta kirjoittajalta

 

 

Suomen on ryhdyttävä taas aloitteelliseksi EU:ssahttp://www.finanssiala.fi/uutismajakka/Sivut/Suomen-on-ryhdyttava-taas-aloitteelliseksi-EUssa.aspxSuomen on ryhdyttävä taas aloitteelliseksi EU:ssa13.4.2017 9:30:00
Eipä hötkyillä – asuntoluototus vakaalla pohjallahttp://www.finanssiala.fi/uutismajakka/Sivut/Eipa-hotkyilla-asuntoluototus-vakaalla-pohjalla.aspxEipä hötkyillä – asuntoluototus vakaalla pohjalla30.3.2017 5:56:00
Fintech-yritykset tuovat uudenlaista kumppanuutta finanssialallehttp://www.finanssiala.fi/uutismajakka/Sivut/Uudenlaista-kumppanuutta-finanssialalle.aspxFintech-yritykset tuovat uudenlaista kumppanuutta finanssialalle17.3.2017 8:30:00

 Tuoreimmat

 

 

Pankki tarjoaa tuotteita palvellakseen, ei pahuuttaanhttp://www.finanssiala.fi/uutismajakka/Sivut/Pankki-tarjoaa-tuotteita-palvellakseen-ei-pahuuttaan.aspxPankki tarjoaa tuotteita palvellakseen, ei pahuuttaan25.7.2017 6:44:00
Unohtaako ammatillinen koulutus talous- ja palveluosaamisen?http://www.finanssiala.fi/uutismajakka/Sivut/Unohtaako-ammatillinen-koulutus-talous--ja-palveluosaamisen.aspxUnohtaako ammatillinen koulutus talous- ja palveluosaamisen?7.7.2017 5:00:00
Italian pankkikriisin opetus: yhteisvastuuta ei pidä lisätä nythttp://www.finanssiala.fi/uutismajakka/Sivut/Italian_pankit_ja_yhteisvastuu.aspxItalian pankkikriisin opetus: yhteisvastuuta ei pidä lisätä nyt28.6.2017 8:00:00