Talousosaamisesta puhuttaessa esille nousee useimmiten ylivelkaantuminen ja holtiton rahankäyttö sekä ohuet taidot budjetoinnissa. Pidemmälle mennessä huolta kannetaan sijoitusosaamisen tai -rohkeuden puutteesta. Vakuutusten ymmärtämistä lasketaan osaksi talousosaamista vain harvoin, vaikka ikävien riskien realisoituessa kustannukset voivat ilman vakuutusta nousta erittäin korkeiksi ja keikuttaa siten yksilön taloutta.
Suomalainen yhteiskunta on kattanut erilaisia ihmistä eri elämäntilanteissa kohtaavia riskejä melkoisen hyvin lakisääteisin vakuutuksin: Yksityinen työeläkevakuutus on eräs maailman parhaimmista eläkejärjestelmistä, joka ansiosidonnaisena kattaa varsin tehokkaasti vanhenemisriskiä. Sairausvakuutus turvaa ansionmenetystä työkyvyttömyyden ajalta sekä hoito-, lääke- ja matkakuluja. Yhdistettynä julkisen sektorin vahvasti subventoimaan terveydenhuoltojärjestelmään suomalainen on sairauksien osalta hyvin turvattu. Työnantajille pakollinen työtapaturmavakuutus turvaa ihmisen tapaturmien varalta työajan ja työmatkojen osalta. Ajoneuvon omistamiseen liittyvä pakollinen liikennevakuutus tuo turvan kaikille teillä liikkujille ilman eri varautumista. Sekä liikenne- että työtapaturmavakuutuksiin liittyvät eläke-etuudet työkyvyttömyyden osalta ovat vieläpä varsin anteliaita.
Ihminen on vakuutettu julkisen järjestelmän kautta myös työttömyysvakuutuksella, muttei yhtä automaattisesti kuin yllä luetelluissa esimerkeissä. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin päästäkseen täytyy ymmärtää liittyä työttömyyskassaan. Hinta ei useinkaan ole kovin korkea, joten vakuutuksen ottaminen on tässä mielessä hyvin kannattavaa. Epäkohta liittyy siihen, että kaikki maksavat ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusmaksun kuluja osana palkastaan perittäviä maksuja, vaikkeivät itse olisi ymmärtäneet liittyä kassaan ja tulla näin ansiosidonnaisen turvan piiriin. Tässä mielessä itsensä turvaaminen puolijulkisen järjestelmän kautta vaatii talousosaamista ja tietämystä – nimenomaan vakuutusosaamista.
Vahva lakisääteinen vakuutusjärjestelmä on erinomainen asia: lakisääteisen vakuutuksen kautta riskeiltä suojautuminen käy koko populaation kannalta kaikkein kattavimmin. Se kuitenkin tuudittaa osin hieman virheelliseen turvallisuudentunteeseen siinä mielessä, että ihminen kokee olevansa riskeiltä suojattu pakollisten vakuutusjärjestelmien kautta silloinkin, kun turvaa ei tosiasiassa ole ja se pitäisi itse ymmärtää hankkia.
Valtio ei nouda kotiin
Kaikkein vahvimmin julkisen turvan varassa luullaan totuuden vastaisesti oltavan ulkomailla. Finanssiala ry:n teettämän vakuutustutkimuksen mukaan kolmannes vastaajista ajattelee virheellisesti, että vakavan matkasairauden tai -tapaturman sattuessa valtio järjestää tarvittaessa kotiinkuljetuksen. 23 prosenttia vastaajista ei osaa sanoa, onko väittämä totta vai ei.
Tämä luulo on äärimmäisen vaarallinen. Ulkomailla ollessaan jokainen on vastuussa itsestään. Kotimaiseen, verovaroin subventoituun terveydenhoitoon tottuneelle ulkomaisten terveydenhoitokulujen suuruus ja kohdentuminen terveydenhuollon asiakkaalle itselleen saattaa tulla katkerana yllätyksenä EU-maiden ulkopuolella matkustaessa. On uskaliasta ja tyhmänrohkeaa lähteä ulkomaille, eritoten EU-maiden ulkopuolelle ilman matkavakuutusta. Yksin ambulanssilento maailman ääristä Suomeen voi olla sadantuhannen euron paukku. EU-jäsenvaltioilla on sentään velvollisuus tarjota terveydenhoitoa EU-kansalaisille omissa julkisissa terveydenhoitojärjestelmissään samaan hintaan kuin omien maidensa kansalaisille – mikä tosin voi poiketa suomalaisesta maksutasosta.
Näin ei soisi olevan. Julkisen vallan ei ole syytä suojata kenenkään ulkomaille matkustamista, vaan vastuun on oltava yksilöllä itsellään. Vastuun fiksuun käyttöön tarvitaan ymmärrys vakuutusturvan kattavuudesta ulkomailla.
Kodin kullankalleus on ymmärretty
Suomalaiset kokevat melko yksimielisesti edellä mainitun vuoden 2016 vakuutustutkimuksen mukaan vapaaehtoisen kotivakuutuksen tarpeellisena tuotteena. Kyselytutkimuksen mukaan 92 prosentilla vastaajista oli kotivakuutus, mitä voidaan pitää kohtalaisen hyvänä lukuna. Vuokra-asujilla vakuutustiheys oli 87 prosenttia, omistusasujilla taas 95 prosenttia. Niin ikään nuori ikä laski vakuutustiheyttä. 18–29-vuotiaista 85 prosenttia oli ottanut kotivakuutuksen.
Ymmärrys kotivakuutuksen tärkeydestä lisääntyy iän ja varallisuuden kasvun myötä. Ikääntymisen ja vaurastumisen myötä kodissa koetaan kenties olevan enemmän menetettävää, jolloin vakuuttaminen alkaa vaikuttaa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kotivakuutus olisi kuitenkin tärkeä tuote vakavien tulipalo- tai vuotovahinkotapausten varalta myös nuorelle ensikotiinsa muuttavalle ihmiselle.
Kotivakuutus on myös siitä hyvä tuote, että se antaa suojaa koti-irtaimistolle usein huomattavasti halvemmalla hinnalla kuin kalliilla markkinoitavat erillisvakuutukset esimerkiksi kodin elektroniikan osalta. Uutta kännykkää, tietokonetta tai pesukonetta ostettaessa kaupataan hintavia korjausvakuutuksia rikkoutumisen varalta juuri kyseiselle tuotteelle. Hinta saattaa vaikuttaa halvalta, mutta kun sitä vertaa koko kotivakuutuksen hintaan ja sen korvauspiiriin, alkaa turva vaikuttaa yksipuoliselta ja kalliilta. Kotivakuutukseen kuuluu kodin ja irtaimiston lisäksi vastuuvakuutus sekä oikeusturvavakuutus.
Erillisvakuutusten ikävimpään puoleen kuuluvat markkinoilla silloin tällöin nähtävät, ulkomaisten palveluntarjoajien kauppaamat tietyn syövän tai muun erityisen sairauden varalta tarjotut vakuutukset, jotka ovat järkevän vakuuttamisen kannalta katsoen puhdasta rahastusta.
Mitä sitä itseä vakuuttamaan, kunhan on kasko
Oman kuoleman ajattelu on ymmärrettävästi epämieluisa, epätodelliseltakin tuntuva ajatus. Se lienee yksi syy siihen, miksi henkivakuutusten suosio ei ole kovinkaan suurta. Perinteisellä riskihenkivakuutuksella olisi kuitenkin erittäin suuri merkitys erityisesti nuorille asuntovelkaisille perheille. Puolison kuolema jättää lesken ikävään tilanteeseen rahallisesti – sitä ikävämpään, mitä isompi asuntolaina ja mitä enemmän lapsia. Henkivakuutuksen idea on tuoda turvaa juuri tämän kaltaisissa tilanteissa. Erilaiset lainaturvavakuutukset toimivat myös hieman tällä tavoin. Niissä voi olla myös korkosuojaelementti korkojen nousua vastaan.
Valitettavasti Suomessa ei ole olemassa kovin tuoretta tutkimusta niin sanotusta turvavajeesta, eli huoltajan kuolemasta aiheutuvasta toimeentuloriskistä. Turvavajeella tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka puolison kuoleman vuoksi menetetään saamatta jääneinä palkkatuloina ja jota henkivakuutuskorvaukset eivät riitä peittämään. Tuorein tutkimus aiheesta on VATT:n vuonna 2007 tekemä tutkimus, jonka mukaan suomalaisten turvavaje oli 126 000 euroa, nuorten huoltajien kotitalouksissa peräti 230 000 euroa.
On hivenen ironista, että vakuutustutkimuksen mukaan kuoleman varalta otettu henkivakuutus on vain 36 prosentilla vastaajista, mutta vapaaehtoinen autovakuutus eli kasko on kotivakuutuksen jälkeen toiseksi suosituin vapaaehtoinen vakuutus. Se on peräti 67 prosentilla vastaajista. Auto on toki merkittävä menopeli ja monen arkea helpottava kulkine, mutta näinköhän se sittenkään on omaa henkiriepua tärkeämpi?
Turvan hahmottamisesta pienellä präntättyyn
Suomalaisten vakuutusosaamisessa on näiden esimerkkien valossa katsoen selvästi parannettavaa. Tärkeintä olisi hahmottaa, milloin julkinen turva auttaa ja millainen on julkisen turvan korvaustaso. Sen päälle voi ryhtyä pohtimaan omia tarpeitaan ja sitä, kannattaisiko julkista vakuutusturvaa täydentää yksityisellä vakuutusturvalla. Joissakin tapauksissa se on lähes välttämätöntä, kuten edellä mainitussa matkavakuutustilanteessa.
Vakuutusosaamisen seuraava taso olisi ymmärtää oman yksityisen vakuutusturvansa riittävyys ja korvausala. Rehellisyyden nimissä tätä vakuutusala ei ole tehnyt kovan keskinäisen hintakilpailun myötä kovinkaan helpoksi. Vakuutusehdoista on muodostunut hintojen alas painamisen seurauksena kovin laajat ja yksityiskohtaiset ulos rajaavine tekijöineen. Kirjava ehtokäytäntö vaikeuttaa vakuutusten vertailua valistuneellekin kuluttajalle. Tavallisen kuluttajan on myös vaikea ymmärtää, onko esimerkiksi 30 000 euron yläraja tapaturmasta aiheutuville hoitokuluille paljon vai vähän.
Kuluttajilla itsellään on kuitenkin luottamusta omaan osaamiseensa, mikä on rohkaisevaa. Kalmin ja Ruuskasen tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta uskoi osaavansa verrata eri vakuutustuotteiden ominaisuuksia ja vakuutusmaksuja keskenään ja ymmärtävänsä vakuutusehtojen sisällön.
Tulojen ja menojen seuraamisen sekä maltillisen vaurastumisen oppien rinnalle tarvitaan ehdottomasti myös osaamista riskeistä ja niihin varautumisesta vakuutusten avulla. Koko kansalle.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Suomen Pankin maksuneuvoston e-kirjasessa Talouslukutaito 2020-luvulla.