Vakuutuspetos ei suinkaan ole uhriton rikos. Vakuutusalan eurooppalainen kattojärjestö Insurance Europe on laskenut, että vuonna 2017 tehtiin petollisia korvausvaatimuksia 13 miljardin euron edestä. Tällä hinnalla rakennettaisiin kymmenen Triplan kauppakeskusta. Laskun maksavat rehelliset asiakkaat.
Suurin osa vakuutusyhtiöiden asiakkaista on rehellisiä – sellaisia, joiden asiakkuudesta yhtiöt kilpailevat. Vakuutustutkinta ja petosten torjunta on yhtiöiden velvollisuus juuri näitä rehellisiä vakuutuksenottajia kohtaan, jotka muuten joutuvat maksamaan vakuutusmaksuissaan myös petoksella saadut korvaukset.
Suomalaisissa vakuutusyhtiöissä työskentelee 35 vakuutustutkijaa. Heidän pöydälleen tulevat kaikkein räikeimmät tapaukset. Arkipäiväisestä vakuutuspetoksen torjunnasta vastaavat kaikki vakuutusyhtiön työntekijät, kuten myyjät, asiantuntijat ja vahinkokäsittelijät.
”Vakuutustutkinnan tarkoituksena ei ole tuottaa säästöjä. Tarkoitus on selvittää, mitä oikeasti on tapahtunut. Säästöt ovat sivutuote”, Karhunen sanoo.
Hyvä keino petosten torjuntaan on myös alan yhteinen vahinkorekisteri. Sen avulla saadaan torjuttua esimerkiksi tekotapoja, jossa samasta vahingosta haetaan korvauksia useasta yhtiöstä. Rekisteristä tällaiset tapaukset ponnahtavat esille.
Yhä harvempi hyväksyy huijauksen
Finanssiala ry:n vuoden takaisen Vakuutustutkimuksen vastaajista 15 prosenttia tuntee jonkun, joka on huijannut vakuutusyhtiötä.
Kahden vuoden välein tehtävästä tutkimuksesta näkyy selvä laskeva trendi vuosikymmenen alkuun nähden. Asenneilmapiiri on siis kulkenut parempaan suuntaan.
”Petosten hyväksyttävyys kansan parissa on vähentynyt 2010-luvulla. Vakuutusyhtiön huijaamisella ei siis ole enää yhtä hyväksyttävää rehvastella kavereille”, Karhunen toteaa.