Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön
SharePoint
Finanssiala > Uutismajakka > Vanhoilla varat, vauvoilla velat – Onko tässä järkeä?

Vanhoilla varat, vauvoilla velat – Onko tässä järkeä?

Julkisen talouden kestävyysvaje on ollut viime vuodet yksi poliittisten päättäjien suosikkikäsitteitä. Mitä myyttinen hokema tarkoittaa?

Kestävyysvaje on laskelma siitä, mitä pitää tehdä tänään, jotta emme tulevaisuudessa joutuisi ottamaan syömävelkaa. Se kuvaa, kuinka julkiset menomme kasvavat suhteessa julkisiin tuloihin eri kansantalouden kasvuennusteilla.

​Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Tämä johtaa siihen, että terveys- ja hoivamenot uhkaavat räjähtää käsiin.  

Hallitusohjelmassaan Kataisen hallitus toteaa "aloittavansa koko kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi tarvittavat toimet vuoteen 2015 mennessä". Viime viikon rakenneuudistuspaketissa oli kyse ensiaskelista tässä työssä. Päätöksistä ei nyt pidä lipsua tuumaakaan jatkotyössä. Sillä koko kestävyysvajetta ei ehdotetuilla toimilla selätetä.

Eläkeratkaisussa hallitus on budjettiriihen jälkeenkin poteroissaan. Monenmoisissa kolmikantaisissa työryhmissä viisaat päät raksuttavat ja pohtivat ehdotuksia eläkejärjestelmän uudistamiseksi. Näihin tuskin tartutaan tämän hallituksen aikana, vaikka syytä olisi.

Sen sijaan suurten ikäluokkien vanhushoivan rahoitus on rakennelinjausten jälkeenkin levällään kuin Jokisen eväät. Verotuksen kiristäminen vanhushoivan rahoittamiseksi ei ole mahdollista, koska niin hulppeita palvelulupauksia kansalaisille on annettu. Eikä ongelma ole välttämättä lupauksissa, vaan siinä, ettei kenelläkään tunnu olevan tietoa siitä, mihin hyvinvointiyhteiskunta lopulta on sitoutunut.

Suurin osa palvelulupauksista kohdistuu kuntiin. Kunnat ovat jo nyt velkaisia. Toisaalta kuntien velkakirjavelat ovat pieniä verrattuna palvelujen tarpeen kasvusta syntyvään vastuuvelkaan. Hallitus tietää tämän prikulleen. Hallituksen oma tilannekuva keväällä 2013 totesi, etteivät kasvun tuomat lisäresurssit millään optimistisellakaan skenaariolla riitä kattamaan väestön vanhenemisesta aiheutuvia lisäkustannuksia ilman rakennetoimia.

Ihmiset ovat fiksumpia kuin heidän asioitaan hoitavat päättäjät. He tietävät, ettei hyvinvointilupausta pystytä lunastamaan. Seniorit ymmärtävät joutuvansa itse maksamaan suuren osan vanhushoivansa kustannuksista. Tuoreen VATT:in tutkimuksen mukaan ikäihmiset ovat valmiita käyttämään rahaa hoivapalveluihin.

Ihmisillä on halua hankkia itselleen täydentävää hoivaa omaehtoisesti. Suomessa vanhoilla ovat varat ja nuorilla velat.

Suomalaiset seniorit ovat keskimäärin vauraampia kuin koskaan. Suurella osalla on kokonaan maksetut asunnot. Lisäksi useilla on muun muassa pieni mummon mökki järven rannalla, pieni palsta perintömetsää kotiseudulla ja mahdollisesti jonkin verran finanssivarallisuuttakin. Hoivan rahoittaminen edellyttää tällaisen varallisuuden purkamista omaan hyvinvointiin.

Aikuisten lasten mielestä heidän vanhempiensa kannattaisi ostaa hoivapalveluja omilla rahoillaan ja jopa lasten tulevan perinnön pienenemisen uhalla. Tämä oli kiinnostava tulos VATT:in tutkimuksessa. Jos vanhemmat vapaaehtoisesti käyttäisivät nykyistä enemmän omaa varallisuuttaan hyvinvointinsa takaamiseen, työiässä olevien suomalaisten verorasitus kevenisi.

Velka vauvoiltamme myös vähenisi, kun julkisessa taloudessa suu laitettaisiin säkkiä myöten. Vapaaehtoisen, omarahoitteisen, julkisia palveluja täydentävän hoivan mahdollistaminen olisi historiallinen sukupolviteko.