Euroopan keskuspankki elvyttää niin, että vuotta lyhyemmät euriborkorot ovat pakkasen puolella. Vuodenkin euribor on vain aavistuksen nollan yläpuolella.
Suomalaisille euriboreihin asuntolainansa sitoneille asuntovelallisille tilanne on herkullinen, sillä negatiivinen viitekorko pienentää kokonaiskorkoa “syömällä” pankille kuuluvaa korkomarginaalia.
Tämän takia on käsittämätöntä, että oikeusministeriön asuntoluottotyöryhmä ehdottaa, ettei pankki voisi jatkossa asuntolainan sopimusehdoissa vaatia vähintään korkomarginaalia maksettavaksi tilanteessa, jossa viitekorko laskee alle nollan. Nykyisin pankki voi tämän ns. korkolattian kirjata asuntolainan sopimusehtoihin.
Pankki ei siis voisi lainaehdoissa turvata lainasta korkomarginaalin suuruista korvausta itselleen. Työryhmän ehdotus voisi johtaa pahimmillaan siihen, että pankki maksaa osittain asiakkaansa lainan. Koska Suomessa valtaosa asuntolainoista sidotaan euriboreihin, työryhmän ehdotus on pankkien kannalta hyvin ongelmallinen.
Pankkeja valvova viranomainen, Finanssivalvonta, vastustaa asuntoluottotyöryhmän ehdotusta. Fivan mukaan ehdotettu säännös osuisi pankkiasiakkaiden nilkkaan nousevina lainamarginaaleina. Fiva toteaa eriävässä mielipiteessään, että mikäli pankit eivät voisi varautua viitekorkotason laskuun sopimusehdoilla, niillä olisi paineita korottaa lainamarginaalien lisäksi toimitusmaksuja ja palkkioita.
Valvovan viranomaisen näkemykseen on omassa eriävässä mielipiteessään yhtynyt kuluttajia finanssiasioissa neuvova Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE. Sekin on huolissaan pankkiasiakkaiden kulujen kasvamisesta, mikäli ehdotettu säännös tulisi voimaan.
Ehdotus nakertaa erityisesti pienten pankkien kannattavuutta. Perinteistä pankkitoimintaa harjoittaville pienille pankeille työryhmän ehdotus on hyvin hankala.
Jos pankin varainhankinta pohjautuu pitkälti talletuksille, on kestämätöntä ajatella, että viitekorkojen mennessä negatiivisiksi asiakas ei maksaisi luotoistaan mitään samaan aikaan, kun esimerkiksi määräaikaistalletukselle on maksettava korkoa. Tämä johtaisi kannattamattomaan pankkitoimintaan ja pankkien vakavaraisuuden heikkenemiseen. Kehitys olisi vastoin kaikkia niitä toimia, joilla on viime vuosina pyritty EU:ssa vahvistamaan pankkisektorin vakavaraisuutta ja luotonantokykyä.