Hoivan, terveyden ja hyvinvoinnin rahoitus

Palvelulupausta on täsmennettävä – kansalaisten on tiedettävä, mihin verovaroin kustannettaviin sote-palveluihin he ovat oikeutettuja

Hyvinvoinnin julkisen rahoituksen kestävyys on koetuksella seuraavat vuosikymmenet. Suomalaisten elinikä pitenee, väestö ikääntyy ja hoivan tarve kasvaa. Samaan aikaan valtio velkaantuu yhä nopeammin ja jotkut hyvinvointialueet ovat suoranaisen kriisin partaalla, mikä vaikuttaa hoivan lisäksi valtion kykyyn rahoittaa julkista terveydenhuoltoa. Sote-palveluiden on oltava riittävät ja tasapuoliset eri puolilla maata ja niiden pariin on päästävä oikea-aikaisesti. On löydettävä uusi ja toimiva tapa rahoittaa sote-palvelut.

Yksityisen sektorin kumppanuus on tärkeä väline julkisen terveydenhoidon ja vanhushoivan täydentäjänä. Hyvinvointivaltion rahoituksessa tarvitaan yksityisen ja julkisen rahoituksen kumppanuutta riittävien ja laadukkaiden palveluiden turvaamiseksi sekä saatavuuden varmistamiseksi. Verorahoitteisuus luo kaikille kansalaisille universaalit palvelut takaavan hyvinvointivaltion ytimen. Osa kansalaisista haluaa kuitenkin parempia palveluita ja enemmän valinnanvaraa kuin mitä yhteisin varoin ollaan valmiita rahoittamaan.

Julkisella palvelulupauksella yhteiskunnan ja yksilön vastuut selkeiksi

  • Julkisen palvelulupauksen avulla kansalaiset saavat varmuuden siitä, miten kattavia ja millä tavoin toteutettuja verovaroin kustannettavia sosiaali- ja terveyspalveluita heillä on oikeus saada, ja mitkä palvelut jäävät yksilön omalle vastuulle.
  • Hoitoon ja hoivaan pääsyn kriteerit on myös määriteltävä kansallisesti.
  • Tällä hetkellä kansalaiset eivät tiedä, minkälaisiin palveluihin ovat oikeutettuja tai pääsevätkö niiden piiriin ajallaan. Palveluiden taso voi vaihdella alueittain ja vaatimalla voi saada parempaa hoitoa.

Yksilöiden mahdollisuutta käyttää varallisuuttaan julkisten palveluiden rinnalla on edistettävä

  • Julkista terveys- ja hoivapalvelua on voitava tulevaisuudessa täydentää helposti yksityisellä rahalla tai omalla varautumisella, esimerkiksi vakuutuksilla.
  • Lainsäädännölliset esteet tai tulkintojen epäselvyydet eivät saa estää yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoita tarjoamasta palveluja julkisen palvelun täydentäjinä.
  • Varallisuutta ei pidä huomioida sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuissa nykyistä laajemmin. Se heikentäisi luottamusta järjestelmään ja saattaisi johtaa erilaisiin toimiin, jolla omaisuus saataisiin siirrettyä valtion ulottumattomiin.
  • Täydentäminen ei jää vain varakkaiden etuoikeudeksi. Nykytilanteessa julkisen hoivan täydentäminen on käytännössä helpointa niille, joilla on jo valmiiksi varallisuutta. Julkinen palvelulupaus loisi lähtökohdan, jossa yhä useammalla olisi mahdollisuus varautua ajoissa ja tasa-arvoisemmin.

Vaurastumiseen ja oman varallisuuden käyttöön kannusteita

  • Kansalaisten oma varautuminen vähentää julkisen talouden painetta. On tärkeää, että kansalaisten vaurastumista tuetaan ja kannustetaan.
  • Eläkeaikaan tähtäävän säästämisen säännöt on uudistettava ja säästämiseen on kannustettava esimerkiksi verovähennyksen avulla.
  • Kotitalousvähennystä on suunnattava erityisesti ikäihmisten hoivapalveluihin sekä esimerkiksi oman asunnon muutostöihin, jotta ikäihmiset voivat asua omassa kodissaan niin pitkään kuin haluavat ja on mahdollista.
  • Käänteistä asuntolainaa on kehitettävä, jotta ikäihmiset voivat sen avulla käyttää vapaaehtoisesti varallisuuttaan esimerkiksi hoivapalveluihin ja asumiseen omassa kodissa.

Piilopriorisoinnista julkiseen palvelulupaukseen

  • Suomen sote-järjestelmässä tehdään jo nyt valintoja siitä, mitä hoitoja ja palveluja julkisesti tarjotaan ja mitä ei, mutta näitä rajauksia ei ole määritelty avoimesti eikä johdonmukaisesti. Tämä johtaa niin sanottuun piilopriorisointiin, jossa palvelujen rajat ovat epäselviä sekä kansalaisille että päättäjille.
  • Kun julkisesti rahoitettujen palvelujen sisältö ja rajat määritellään avoimesti, päätökset ovat helpommin perusteltavissa ja hyväksyttävissä. Kansainväliset vertailut osoittavat, että selkeä palveluvalikoima lisää kansalaisten luottamusta, parantaa päätösten legitimiteettiä ja voi myös vahvistaa yhdenvertaisuutta.
  • Selkeä palvelulupaus auttaa kohdentamaan rajalliset resurssit vaikuttavimpiin palveluihin ja sovittamaan palvelut paremmin käytettävissä olevaan rahoitukseen.
  • Kun verovaroin kustannettava palvelutaso ja sen rajat on määritelty poliittisesti ja avoimesti, myös kustannukset tulevat näkyvämmiksi.