Eurooppalaista yhteistakuuta ei tarvita – nykyiset kansalliset ratkaisut ovat riittäviä.
- Vakuutusyhtiöiden konkurssitilanteisiin ei tarvita EU:n laajuisia järjestelyjä.
- Suomessa on jo voimassa laaja yhteistakuu lakisääteisissä vakuutuksissa. Lisäksi kuluttajalla on vakuutusyhtiön konkurssitilanteessa etusija.
- Vakuutusyhtiöiden voimassa oleva EU-tasoinen sääntely estää jo nyt konkursseja tehokkaasti.
EU on kaavaillut Vakuutusten yhteistakuujärjestelmä (Insurance Guarantee Scheme IGS). Yhteistakuujärjestelmässä muiden vakuutusyhtiöiden vastuulla olisi korvata vakuutuksenottajille aiheutuneet vahingot, jos jokin vakuutusyhtiö ajautuu maksukyvyttömäksi. Monissa maissa – kuten Suomessa – on jo olemassa kansalliset yhteistakuujärjestelmät. EU-tasolla väännetään kättä siitä, miten pitkälle järjestelmiä harmonisoitaisiin tai olisiko niillä rajat ylittäviä elementtejä.
Vakuutusten yhteistakuujärjestelmän tarve on suurin silloin, kun vakuutus on osa kansallista sosiaaliturvajärjestelmää tai täydentää valtion rahoittamaa lakisääteistä sosiaaliturvaa, lakisääteisiä tai ammatillisia eläkejärjestelmiä tai julkista terveydenhuoltoa. Tästä syystä IGS:n tarvetta ei voida määritellä yhdenmukaisesti EU-tasolla. Tämä tekee eurooppalaisesta IGS:stä paitsi erittäin vaikean myös tehottoman. Se ei tukisi Euroopan sisämarkkinoiden kehitystä.
1
Tarpeet arvioitava kussakin jäsenmaassa erikseen.
Jäsenvaltioille on jatkossakin sallittava oikeus itse määritellä kansallisten vakuutusten yhteistakuujärjestelmien tarve ja laajuus sekä joustavasti valita omiin olosuhteisiinsa parhaiten sopiva malli.
2
Vakuutusyhtiön kaatuminen ei johda heti samanlaisiin ongelmiin kuin pankkisektorilla.
Pankkisektorilla yhden pankin kaatuminen aiheuttaa helposti epävarmuutta markkinoilla ja saattaisi johtaa talletuspakoihin muissa pankeissa, mikä entisestään kiihdyttäisi ongelmia. Toisin kuin pankkisektorilla, vakuutusalalla on epätodennäköistä, että yhden vakuutusyhtiön kaatuminen johtaisi talletuspaon kaltaiseen häiriöiden leviämiseen muihin yhtiöihin.
Mikäli yhteisvastuumekanismi otettaisiin sellaisenaan kaikissa jäsenmaissa käyttöön, on huomattava, että monissa maissa vakuutusmarkkinat ovat varsin keskittyneet. Keskittyneillä markkinoilla yhteisvastuu voi herkästi johtaa siihen, että terveet yhtiöt voisivat joutua maksukyvytöntä yhtiötä pelastaessaan itsekin ongelmiin. Sama ratkaisu ei siis toimi kaikissa markkinatilanteissa yhtä hyvin. Tämä korostaa jäsenmaiden välisten erojen tunnistamisen tärkeyttä.
3
Nykyinen sääntely suojaa jo vakuutuksenottajia.
Solvenssi II -sääntely ja Vakuutusyhtiöiden elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi (Insurance Recovery and Resolution Directive, IRRD) tekevät vakuutusyhtiön maksukyvyttömyydestä hyvin epätodennäköisen. Vaikka vakuutusyhtiö ajautuisi konkurssiin, vakuutuksenottajat menettäisivät vain pienen osan heille kuuluvista saatavista. Tämä johtuu jo voimassa olevasta vakavaraisuus- ja kriisinratkaisusääntelystä, tehokkaasta valvonnasta sekä vakuutussaamisten korkeasta etuoikeusasemasta. Tyypillisesti harvinaiset vakuutusyhtiöiden kaatumiset ovat koskeneet yhtiöitä, joilla on kapea omistuspohja ja toimintaa useissa jäsenvaltioissa.
4
Sääntelyn rajoituttava kansallisia järjestelmiä koskeviin periaatteisiin.
Mahdollisen EU-tason vakuutusten takausjärjestelmiä koskevan sääntelyn pitäisi rajoittua periaatteisiin, jotka parantavat kansallisten vakuutusten yhteistakuujärjestelmien yhteensopivuutta. Periaatteiden on luotava puitteet rajat ylittävälle yhteistyölle ja viranomaisten väliselle koordinaatiolle mahdollisissa kriisinratkaisutilanteissa.
