Pitkäaikaisten hallituskumppaneiden välillä käytävät neuvottelut ovat vasta alkaneet, mutta keskustelujen ensimmäiset kriittiset päivät ovat jo käsillä. Demareiden puolue-elimet kokoontuvat jo tulevana viikonloppuna ja alustavasti linjaavat kantojaan kiinni ennen 21. tammikuuta pidettävää puoluekokoustaan.
Neuvotteluissa eivät ole pöydällä ainoastaan Saksan tulevaisuuden ratkaisut, vaan myös koko EU:n kehittämisen suuret päälinjat. Tuleva hallitus päättää, miten Saksa suhtautuu ajatuksiin EU-yhteistyön syventämisestä. Mikä on Saksan kanta Euroopan talous- ja rahaliiton syventämiseen, yhteisvastuun kasvattamiseen, yhteiseen puolustukseen, maahanmuuttokysymyksiin, Brexitiin ja idänsuhteisiin. Näissä asioissa muodostettavan hallituksen linjaukset tulevat olemaan tärkeitä koko unionille. On helppo ymmärtää, että niin kauan kuin Berliinissä neuvotellaan, Brysselissä pidätellään henkeä.
On Euroopan etu, että hallitusratkaisu syntyisi kohtuullisen nopealla aikataululla. Merkelin peräänkuuluttamaa vakautta tarvitaan nyt ehkä vielä enemmän kuin ennen, sillä globaalissa toimintaympäristössä on tällä hetkellä paljon epävarmuustekijöitä. Samalla luottamus eurooppalaisen integraation hyvää luovaan voimaan on huolestuttavasti rapautumassa.
Suomen näkökulmasta on tärkeää, ettei Saksan hallitusta kasata ”hinnalla millä hyvänsä”. EMU:n ja pankkiunionin tulevaisuutta koskevat ratkaisut ovat pienelle euromaalle ehkä vielä tärkeämpiä kuin itse suurelle ja mahtavalle Saksalle. Esimerkiksi yhteisvastuun kasvattaminen ilman, että huomioidaan euromaiden talouksien ja finanssisektorien huomattavat kuntoerot, olisi mahdollisesti valtava tulonsiirto pohjoisesta etelään.
Nykyisen laajuisessa EMU:ssa ei ole edellytyksiä eikä tarvetta fiskaaliunionin kehittämiseen. Yhteinen budjetti tai muu suhdannetasausmekanismi voisi tulla kyseeseen vain sellaisten maiden välillä, jotka ovat tulotasoltaan sekä työ- ja muiden markkinoiden toimivuuden osalta samankaltaisia. Muussa tapauksessa synnytettäisiin vain uusi tukijärjestelmä, jolla rahaa kanavoidaan toistuvasti tiettyjen maiden tarpeisiin.
Saksa on perinteisesti ollut yksi EU:n haukkoja. Toivottavasti tältä osin linjat eivät liiaksi muutu. EMU:n kehittämisessä on nojattava markkinakurin hyödyntämiseen ja jäsenmaiden oman vastuun korostamiseen. Kaikkien pankkiunionimaiden pankkijärjestelmät on saatettavaterveelle pohjalle ennen kuin esimerkiksi yhteistä talletussuojaa voidaan viedä eteenpäin. Mikäli yhteiseen talletussuojaan siirryttäisiin nykypohjalta, se johtaisi hyötyjen ja kustannusten hyvin epäoikeudenmukaiseen jakautumiseen jäsenmaiden ja niiden pankkien kesken.
Saksan hallitusratkaisun myötä monia asioita lähtee jälleen liikkeelle. Mihin suuntaan, sen näemme lähiviikkoina. Siksi Brysselin ohella myös Senaatintorin laidalla on syytä seurata Berliinin neuvotteluja tiiviisti ja toivoa parasta.
Kolumni on julkaistu Verkkouutisssa 11.1.2018
Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
