Monihuippuiset työurat: Työnantajalla monia syitä mahdollistaa yksilöllisempiä työuria

• Työurat eivät vastaisuudessa etene ainoastaan suoraviivaisesti ylöspäin, vaan monihuippuisesti: niihin kuuluu myös sivuttaissiirtymiä, kevennyksiä ja uusia nousuja. Työuraa voi siis rakentaa eri vaiheissa eri tavoin.
• Monihuippuisia työuria tarvitaan, koska työelämä muuttuu nopeasti, ja työssä on jaksettava entistä pidempään. Työuria pitäisi pystyä pidentämään kestävästi. Joustot auttavat jaksamaan, päivittämään osaamista ja jatkamaan työssä pidempään.
• Monihuippuisia työuria edistetään, kun yksilölliset ratkaisut hyväksytään työelämässä nykyistä tavallisemmaksi osaksi arkea. Konkreettisesti se käy esimerkiksi muokkaamalla tehtäviä ja työaikaa elämäntilanteen mukaan. Niitä tukevat urapalvelut, osaamistietokannat, kehittymiskeskustelut ja muut keinot, joilla osaamista hyödynnetään joustavammin.

Nykyisessä työelämässä tuntuu voimakasta ristituulta: väestön ikääntyminen ja heikkenevä huoltosuhde vaativat entistä pidempiä työuria, mutta samaan aikaan teknologinen kehitys muuttaa työelämää aiempaa arvaamattomammin. Toimenkuvat uudistuvat ja osaaminen saattaa vanheta paljon nopeammin kuin ennen.

Monet haluaisivat jatkaa työelämässä kauemmin, mutta osaamisen päivittämisen lisäksi kasvaa tarve myös erilaisille joustoille. Töissä jatkettaisiin pidempään, jos esimeriksi työtaakkaa olisi mahdollista keventää joko toimenkuvaa mukauttamalla tai työtuntien määrää vähentämällä.

”Ei ole realistista, että ihmiset vastaisuudessa paahtaisivat oletusarvoisesti yhtä urapolkua pitkin loppuun asti ja eläköityisivät uransa huipulla. Perinteiset lineaarisesti etenevät urat eivät katoa, eikä niiden tulekaan kadota, mutta niiden rinnalle tarvitaan uudenlaista ajattelua. Tätä yritämme edistää yhdessä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen – kuten Ylemmät Toimihenkilöt YTN, Palvelualojen työnantajat Palta ja Ammattiliitto Pro – kanssa. Myös finanssialan yritysten ja oppilaitosten yhteistyöverkostona toimiva FinanssiAkatemia on mukana”, toteaa Finanssiala ry:n (FA) kehitysjohtaja Katja Repo.

Työurat tulisi nähdä Revon mukaan entistä tyypillisemmin monihuippuisina.

”Monihuippuinen työura ei etene vain ylöspäin, vaan siinä esiintyy liikettä myös sivusuuntaan, jopa ajoittaisia laskuja sekä taas nousuja uusille huipuille.”

Yksilöllinen eteneminen tukee pidempiä työuria

Erityisesti epävarmoina aikoina ihmisillä on usein taipumus arvostaa vakautta enemmän kuin vapautta. Joillekin kapeakin leipä saattaa kelvata, kunhan se näyttää riittävän pitkältä. Ajatus siirtymien ryydittämästä työurasta voi herättää levottomuutta.

Repo kuitenkin kannustaa ajattelemaan entistä yksilöllisemmin rakentuvia monihuippuisia urapolkuja mahdollisuutena nopeasti muuttuvassa maailmassa. Monihuippuisuuteen perustuva ura-ajattelu mahdollistaa hyödylliset joustot, jotka auttavat siirtymään nopeiden muutosten keskellä tarvittaessa alalta toiselle ja jatkamaan työelämässä pidempään.

”Tarvitaan monihuippuisten työurien tavallistamista. Tulisi nähdä täysin normaalina ja jopa järkevänä siirtyä uran loppuvuosina johtajan paikalta asiantuntijatehtäviin, tai muokata työaikajärjestelyjä elämäntilanteen mukaan ilman, että oletettaisiin jonkin menneen pieleen. Tarvitaan ratkaisuja, jotka tukevat erityisesti pitkään työelämässä olleiden työntekijöiden jaksamista ja osaamisen uudistumista.”

Ratkaisuja on jo olemassa – niitä pitää ottaa käyttöön

Vaikka monihuippuiset työurat helpottaisivat etenkin konkareita, niistä voivat hyötyä kaikenikäiset työntekijät. Entistä pitkäkestoisemmassa ja yhä nopeammin muuttuvassa työelämässä mahdollisuus mukauttaa toimenkuvaansa ja tarvittaessa lähteä kipuamaan uudesta pisteestä kohti uutta huippua tulisi nähdä tilaisuutena kaikissa ikäryhmissä.

”Ihminen ei lähde ponnistamaan uusille urille tyhjästä, vaan työelämässä kertyy aina jotain siirrettäviä taitoja, joista on hyötyä myös uudella urapolulla.”

Yksilöllisemmin muokattavat urapolut voivat hyödyttää myös nuoria. Jos esimerkiksi uransa loppuvaiheessa oleva vanhempi työntekijä haluaisi siirtyä kolmipäiväiseen työviikkoon, voisi vaikka opiskelija tai vastavalmistunut tehdä jäljelle jäävät kaksi päivää. Nuorempi työntekijä voisi siirtyä parhaassa tapauksessa kokoaikaiseksi, kun vanhempi kollega jää eläkkeelle.

Vaikka ihmisten tulisi varautua vastaisuudessa luomaan ammatillinen nahkansa entistä useammin, uudenlaista ura-ajattelua tarvitaan koko yhteiskunnassa.

”Työnantajilla on sekä taloudellisia että inhimillisiä syitä mahdollistaa aiempaa yksilöllisempiä työuria, kunhan siihen löydetään toimivat keinot”, Repo toteaa.

Työelämässä jatkamista voidaan tukea käytännön ratkaisuilla, jotka auttavat tunnistamaan ja hyödyntämään työntekijöiden osaamista nykyistä joustavammin.

”Tällaisia ovat esimerkiksi osaamisen ja tehtävien parempaan yhteensovittamiseen tähtäävät mallit, kasvua ja kehittymistä tukevat keskustelut sekä oman osaamisen peilaamiseen tarkoitetut työkalut. Myös työkierto-ohjelmat, mentorointi, valmentajat ja oppimisjärjestelmät tukevat urasiirtymiä ja osaamisen kehittämistä. Niiden avulla voidaan rakentaa monihuippuisia työuria ja helpottaa siirtymiä uran eri vaiheissa”, Repo havainnollistaa.

”Ajattelutapojen muutokset ja konkreettiset satsaukset kannattavat, sillä työurien pituudessa ja laadussa on kyse äärimmäisen tärkeistä asioista: ihmisten jaksamisesta sekä siitä, miten kestäviä yhteiskunta ja talous ovat. On aika rakentaa työelämä, joka mahdollistaa yhä useammille monia huippuja työuralla, ei vain yhden polun”, Repo jatkaa.