Rahoitusmarkkinavero

• Rahoitusmarkkinavero eli finanssitransaktiovero (FTT) on ollut esillä EU:ssa erityisesti 2000-luvun finanssikriisin jälkeen. Viime aikoina verosta on kaavailtu koko unionin kattavaa tulolähdettä unionin omaan rahoitukseen.
• Vero lisäisi rahoituksen välityksen kustannuksia ja siirtäisi kaupankäynnin markkinoille ja rahoitusinstrumentteihin, jotka eivät olisi veron piirissä.
• Vaarana on, että rahoitusmarkkinavero pienentäisi kaupankäynnin volyymia sekä laskisi markkinoiden likviditeettiä ja arvopaperien hintoja. Luultavaa on myös, että markkinoilla kehitettäisiin tuotteita, joilla verosta aiheutuvia kustannuksia väistettäisiin.
• Rahoitusmarkkinaverolla olisi väistämättä myös vaikutuksia eläkejärjestelmäämme veron pienentäessä itsessään eläkevarojen tuottoja. Eläkejärjestelmämme kannalta ei ole missään määrin toivottavaa, että vakuutusmaksuja jouduttaisiin entisestään korottamaan.
• Kyse ei ole vain siitä, että jatkossa Suomessa perittäisiin uutta veroa: eläkeyhtiöt sijoittavat laajasti EU-alueelle ja veron vaikutukset eläkejärjestelmään tulisivat kaikista rahoitusmakkinaveron käyttöön ottavista valtioista.

Rahoitusmarkkinaveroa ei tule toteuttaa Suomessa eikä EU:ssa. Haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. Mikäli vero toteutetaan vain yksittäisissä valtioissa, kaupankäyntiä siirtyisi näiden valtioiden ulkopuolelle. Jos vero otettaisiin käyttöön, sen tulisi olla globaali.

Veroa on perusteltu myös EU-tasolla finanssialan väitetyllä aliverotuksella, mm. sen takia, että alan palvelut eivät ole arvonlisäveron piirissä. Arvonlisäverottomuuden takia alan yritykset kantavat maksamansa arvonlisäveron omina kuluinaan (ns. piilevä alv-rasite) verrattuna siihen, että ne saisivat vähentää maksamansa arvonlisäverot tilitettävistä arvonlisäveroista. FA:n arvion mukaan yksin Suomessa alan piilevä arvonlisäverorasite on noin 450 miljoonaa euroa vuosittain.