Digieuro otettava käyttöön vaiheittain – kertarysäys kuormittaisi kaikkia sidosryhmiä

Digitaalinen käteisraha voi kuulostaa joidenkin korvissa käsitteelliseltä mahdottomuudelta, mutta digieuron myötä se on todennäköisesti elävää todellisuutta aivan lähivuosina. Käytännössä kyse on käteisen digitaalisesta vastineesta, jonka laskisi liikkeelle Euroopan keskuspankki (EKP).

EKP kaavailee digieuroa käteistä täydentäväksi digitaaliseksi maksuvälineeksi. Tavoite on sopia kuluvana vuonna digieurolle tarvittava lainsäädäntökehys. Jos palikat loksahtavat paikoilleen, digieuroa oltaisiin laskemassa liikkeelle aikaisintaan vuonna 2029, ja valittujen pankkien ja kauppiaiden pilottikokeilut alkaisivat näillä näkymin jo vuonna 2027.

”Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa EU:n pyrkimys itsenäisempään maksamiseen on ymmärrettävä.”

Tällä hetkellä digieuron liikkeeseenlasku näyttää erittäin todennäköiseltä. Pääajurina toimii EU:n pyrkimys eurooppalaisen maksamisen suvereniteettiin. Hankkeen valmistelijat tuntevat vahvaa poliittista painetta niskassaan, sillä Eurooppa on liian riippuvainen Euroopan ulkopuolisista toimijoista – katseet kohdistuvat usein Visan ja MasterCardin korttijärjestelmiin. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa pyrkimys itsenäisempään maksamiseen on ymmärrettävä: olisi hyvä, että epävarmassa maailmassa Eurooppa pystyisi seisomaan maksamisessa omalla pohjallaan.

Lainsäädäntöjuna kulkee jo. EU-neuvosto muodosti myönteisen neuvottelukantansa ennen joulua 2025, ja EU-parlamentin todennäköisesti myönteinen kanta valmistunee kesäkuussa. Kolmikantaneuvottelut (trilogit) pyritään Irlannin johdolla saamaan valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Silloin tiedämme ainakin lainsäädäntömielessä, mikä digieuron lopullinen muoto on.

”Big bang heti liikkeeseenlaskun ensimmäisestä päivästä lähtien sisältää merkittäviä riskejä.”

Ponnistuksen hintalappua hahmoteltaessa ei puhuta ihan pennosista, sillä digieuro on kustannuksiltaan valtava infrastruktuurihanke. Konsulttiyhtiö PwC ja 19 eurooppalaista pankkia arvioivat tutkimuksessaan kesällä 2025, että investointikustannukset euroalueen vähittäispankeille olisivat vähintään 18 miljardia euroa.

Tutkimuksessa ei kuitenkaan pystytty arvioimaan offline-toiminnallisuuden ja niin sanotun monitilimallin kustannuksia – eikä myöskään digieuron käytön aikaisia operatiivisia kustannuksia. Offline-toiminnallisuudella tarkoitetaan sitä, että maksaminen digieurolla onnistuisi myös ilman internetyhteyttä. Monitilimallilla taas sitä, voisiko digieuroja olla kuluttajalla useamman pankin tilillä vai olisiko digieurotilien määrä rajoitettu kuluttajaa kohden yhteen.  Arviolta 75 prosenttia investoinneista johtuisi teknisistä sopeutuksista, ja merkittävä osa (46 prosenttia) pankkien osaamisresursseista jouduttaisiin vuosittain kohdentamaan digieuron käyttöönottoon.

Kustannuksia siis seuraa, mutta uudet tulovirrat ovat yhä hakusessa. Siksi kustannusmielessä EKP:n digieurohanketta olisi syytä yksinkertaistaa ja vaiheistaa. Täysimittainen käyttöönotto – niin sanottu big bang heti liikkeeseenlaskun ensimmäisestä päivästä lähtien – sisältää merkittäviä riskejä.

”Asteittainen toteutus lieventäisi toiminnallisia vaikutuksia, jakaisi investointikustannukset pidemmälle ajalle ja tukisi paremmin riskienhallintaa.”

Digitaalinen euro tarkoittaisi uutta maksuvälinettä ja -infrastruktuuria, ja sen käyttöönotto kuormittaisi kaikkia sidosryhmiä erityisen paljon, jos kaikki komponentit, kanavat ja tekniset toiminnallisuudet otettaisiin käyttöön samanaikaisesti. Se edellyttäisi eurojärjestelmän, pankkien ja kauppiaiden yhtäaikaista valmiutta koko euroalueella: kuin yrittäisi rukata lentokoneen moottoria uusiksi kesken lennon. Asteittainen toteutus lieventäisi toiminnallisia vaikutuksia, jakaisi investointikustannukset pidemmälle ajalle ja tukisi paremmin riskienhallintaa.

Entä sitten digieuron loppukäyttäjät, eli viime kädessä me tavalliset kuluttajat? Kiinnostusta digieuroa kohtaan voi toki mitata, ja sitä on tehty, mutta todellinen käyttö ja hyöty nähdään vasta vuosien kuluttua liikkeeseenlaskusta. Pankkien luoma talletusrahaan perustuva rahajärjestelmä toimii jo nyt tehokkaasti ja tarjoaa kuluttajille monipuolisia, toimivia ja teknisesti kehittyneitä palveluita.

Euroopassa on jo nyt käynnissä rajat ylittäviä, tilipohjaisia mobiilimaksamisen hankkeita, joissa yksityiset toimijat tavoittelevat samaa yleiseurooppalaista maksamisen suvereniteettia kuin digieurossa. Tunkua siis löytyy ja on vielä epäselvää, miten digieuro istuu tähän kokonaisuuteen. Onko digieuro uusi tarpeellinen työkalu vai vain yksi lisäavain jo valmiiksi painavaan avainnippuun?