Koronaa, koronaa. Kaikki uutis- ja somevirta ja jopa keskustelut ystävien kanssa kietoutuvat täysin siihen. On häkellyttävää huomata, miten tämä poikkeuksellinen ajanjakso vaikuttaa meidän yksilölliseen ja kollektiiviseen psyykeemme. Kun näkyvyys tulevaan niin bisneksessä kuin politiikassakin on sumea, meidän pitäisi yrittää kohota drooniperspektiiviin ja katsoa asioita vähän etäämmältä. Miksi ajatusten irrottaminen nykyhetkestä on niin kovin vaikeaa?
Talousnobelisti Daniel Kahneman kirjoittaa menestysteoksessaan ”Thinking – fast and slow” ihmisen mielen lukoista, eläinlajimme evoluution tuhansien vuosien aikana kehittyneistä aivotoiminnan rajoitteista. Kahnemanin perusteesi on, että ihmiset kykenevät kahdenlaiseen erilaiseen ajatteluun. Aivotoimintamme systeemi ykkönen on nopeaa ajattelua, asioiden yhdistelyä ja laittamista oikeaan kontekstiin ja pikaisia johtopäätöksiä.
Kansankielellä voisi puhua pitkälti selkärangasta tulevasta ajattelusta, joka ei juurikaan vaadi aikaa ja vaivaa eikä kuluta energiaamme. Systeemi kakkonen taas on hidasta ajattelua, joka vaatii suurta keskittymistä ja systeemi ykkösen ”yksinkertaisten ratkaisujen” aktiivista haastamista. Olennaista systeemi kakkosen ajattelussa on huomata ykköstyypin ajattelun bugit eli tietynlaiset lajityypilliset perusjärjestelmävirheet, joihin me ihmiset tiedostamatta sorrumme.
Alkusokin myrskyn jälkeen tyyntä
Keväällä covid-19 -viruksen edettyä pandemiaksi, koko yhteiskunta toimi shokkitilassa ja kollektiivinen ajattelumme oli enemmän systeemi ykköstä. Kaipasimme viranomaisilta selkeitä ohjeita, joita myös tottelimme kuuliaisesti. Eläimellinen perusvaistomme kehotti meitä kansalaisia toimimaan varmuuden vuoksi juuri eikä melkein auktoriteettien antamien käskyjen ja suositusten mukaisesti. Yksilönvapauksiamme merkittävästi rajoittavan valmiuslain käyttöönotto maaliskuulla meni ilman suurempia dramaattisia vääntöjä.
Kesällä korona edelleen jylläsi, mutta kriisin ensimmäinen aalto oli eittämättä ohi. Kansakunta huoahti. Kesäkuukaudetkaan eivät olleet ihan tavallisia. Suurin osa Suomen kesää rikastuttavista yleisötapahtumista oli peruttu ja matkustaminen varsinkin ulkomaille oli monin tavoin rajoitettua. Monille meistä kesä tarjosi mahdollisuuden reflektointiin. Pääsimme ehkäpä hetkeksi Kahnemanin systeemi kakkosen puolelle ja kykenimme miettimään asioita vähän laajemmasta näkökulmasta. Mieleemme hiipi ajatus, ettei tämä elämä koronan varjossa ihan niin vaikeata olekaan.
Tätä luksusta ei kestänyt kauan, sillä syksyn korvalla tilanne taas lähti heikkenemään ensin hitaahkosti, mutta koko ajan kiihtyen. Muistan vielä toiseksi vanhimman lapseni päästessä ripille syyskuun puolivälissä ajatelleeni, että ehkä globaali tiedeyhteisö olikin väärässä eikä paljonpuhuttua toista aaltoa tulekaan. Toisin kävi ja tätä kirjoittaessa nyt joulukuun alussa olemme ehkä vielä vakavammassa tilanteessa kuin kevättalvella.
Miksi tilanne nyt on vakavampi?
Ensinnäkin kansantaloutemme on heikommassa tilanteessa kuin keväällä. Varsinkin pienempien yritysten käyttöpääoma ja erilaiset puskurit alkavat olla käytetty eikä kykyä sietää samantyyppisiä rajoitustoimenpiteitä enää ole. Sama tilanne koskee tietysti kotitalouksia, vaikka on myönnettävä, että osalla kuluttajista koronatoimet ovat myös lisänneet säästämistä.
Toisaalta valtio on tullut lisäbudjetein kevään jälkeen jo kuusi kertaa apuun ja tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä on seitsemäs lisätalousarvio. Myös julkisen talouden elvytykselle tulee jossain vaiheessa raja vastaan. Yksityinen sektori on toki edelleen kokonaisuutena hyvässä kunnossa ja esimerkiksi suomalaisella finanssialalla on sekä halu että kyky olla tukemassa asiakkaitaan – niin kotitalouksia kuin yrityksiäkin – vaikeasta ajasta yli.
Eurooppalainen finanssisääntely kuitenkin näkyy rumina kirjauksina myös pankkien tuloksissa ja syö myös vakuutusyhtiöiden kannattavuutta. Keväällä myönnettiin runsaasti lyhennysvapaita ja helpotettiin näin asiakkaiden arkea. Lyhennysvapaiden uusiminen johtaa yleensä asiakkaan luottoluokituksen automaattiseen pudottamiseen, millä on vaikutuksensa pankkien pääomiin ja luottotappiovarauksiin. Pankit ovat kuitenkin ennalta varautuneet luottotappioiden kasvuun.
Ajattelumme bugit
Talouslukuja enemmän vaikeusastetta tilanteessa tuovat kuitenkin eläimelliset vaistomme. Palataan siis Kahnemaniin.
Meille ihmisille on tapana muodostaa aiemmista kokemuksistamme malleja, jotka hallitsevat ajatteluamme systeemi ykkösen puolella. Mallit voivat olla hyödyllisiä, mutta niissä piilee myös vaaroja. Kevään kokemuksista olemme jo luoneet itsellemme mallin, jossa on erilaisia syy-yhteys-suhteita ja johtopäätöksiä siitä, miten asiat menivät. Ajattelu kulkee rataa: Koska keväällä X johti asiaan Y, myös nyt syksyllä X:stä seuraa automaattisesti Y.
Näinhän tilanne ei kuitenkaan välttämättä lainkaan ole. On hyvin mahdollista, että vaikka keväällä selvisimme kansakuntana olosuhteisiin nähden kohtuullisen hyvin, näin ei tapahdu tällä kertaa, ellemme havaitse ajattelumme bugeja.
Monissa osissa maata on edetty tällä viikolla virustartuntojen leviämisvaiheeseen ja mennään osin jo korkeimmilla luvuilla kuin kevään hurjimpina viikkoina. Tartuntatilanteen saaminen hallintaan edellyttää meiltä suomalaisilta ryhtiliikettä ja ajattelumme haastamista. Meidän on kyettävä siirtymään niin viranomaistoiminnassa kuin kansalaisinakin ajattelussamme uudelle tasolle.
Kaikesta koronakriisin aikana koetusta on otettava oppia ja kokemuksista viisastuttava. Mutta myös ihmisinä meidän pitää ymmärtää, että tilanne on kuitenkin kokonaan uusi. Vaikka keväällä olimme koronan leviämisen osalta ”EU-luokan priimus”, tällä kertaa Suomen tie saattaa olla muun Keski-Euroopan tie.
Nyt koronakuri on saatava paremmalle tolalle tai sitten käyttöön on otettava ehkä vieläkin järeämmät keinot kuin keväällä. Se voi olla sitten karu tie, joka seisauttaa lähes täysin elämän ja talouden pyörät.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Verkkouutiset-blogissa.