Wall Street Journal uutisoi viime viikolla Euroopan olevan pisimmässä taantumassa sitten toisen maailmansodan ja eurooppalaisen yhdentymisen syntyvaiheiden. Euroopan unionin alueella on tällä hetkellä 26,5 miljoonaa ihmistä vailla työtä.
Euroalueen työttömyysluku, 12,1 prosenttia on euroajan ennätys.
Finanssikriisi on helpottanut ja tilanne rahoitusmarkkinoilla rauhoittunut. Pankkien luotonvälitysprosessi ei silti toimi Euroopassa normaalisti. Suomi on myönteinen poikkeus säännöstä. Meillä yritysluottokanta kasvaa edelleen maltillisesti, kun valtaosassa euroalueen maita luotonanto supistuu ja pk-yritysten rahoituksessa on ongelmia.
Tämä on myrkkyä koko EU:n kasvulle. Uusia yksityisen sektorin työpaikkoja odotetaan hartaasti syntyvän nimenomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
Suomessa yritysrahoitusta saa. Silti finanssialan liiketoimintamallit ovat globaalin sääntelyn puserruksessa voimakkaasti muuntuneet ja sen myötä luottoehdot ovat tiukentuneet. Haasteita on enemmän rahan kysyntäpuolella kuin tarjontapuolella. Rahoituksen kysyntä on ollut heikkoa jo parin viime vuoden ajan.
Päällimmäinen syy lienee markkinanäkymien sumuisuus. Luottoa tarvitsevien yritysten luottokelpoisuus on keskimäärin heikompi kuin pari vuotta sitten, mikä heijastuu luottoehtoihin.
Pankkirahoituksen ehdot ovat kiristyneet ja luottoajat lyhentyneet. Silti pankkirahoituksen kokonaiskorko on Suomessa edelleen alhainen. Suomalainen yritys sai alkuvuodesta luottoa keskimäärin 1,2 prosenttia edullisemmalla korolla kuin euroalueella. Suomessa toimivien pankkien yritysasiakkaat ovatkin saaneet kilpailuetua hyväkuntoiselta finanssitoimialalta.
Rahoitusmarkkinoilla mikään ei ole kuten ennen. Globaalin finanssikriisin tuoksinassa tehty
sääntely vaikuttaa voimakkaasti pankkirahoitukseen kaikkialla maailmassa. Pankkien luotonantokyky heikkenee, kun yhä suurempi osa taseesta on sidottava omaan pääomaan ja luottoa voidaan myöntää suhteessa vähemmän.
Eurooppalaisen sääntelyn takia pankit joutuvat tuplaamaan ja jopa triplaamaan pääomansa seuraavien viiden vuoden aikana. Tällä on väistämättä vaikutus kasvuun.
Erityisen suuri haaste on Euroopalle. Olemme mantereena riippuvaisempia pankkien taseiden kautta kulkevasta rahoituksesta kuin muu maailma. Siinä missä jenkkiyritykset hoitavat rahoitustaan suoraan pääomamarkkinoilta, eurooppalaiset yritykset nojautuvat leijonanosalta pankkien varaan.
Mitä pienemmästä yrityksestä on kyse, sitä suurempi merkitys kohtuuhintaisen pankkiluototuksen saatavuudella on. Suomessa pankkirahoituksen osuus pk-yritysten rahoituksesta on noin 80 prosenttia.
Poliittiset päättäjät ovatkin jo joutuneet reagoimaan rahoituksen haasteisiin pienentämällä pk-yritysten luottoriskiin kohdistuvaa pääomavaadetta. Aloite yrittäjyyden tukemiseen rahoitusmarkkinasääntelyllä tuli Euroopan parlamentilta. Helpotukset ovat hyvä asia, mutta ne tehtiin sääntelyprosessin loppuvaiheessa ja helpotusten vaikutuksia vasta tutkitaan.
Jo nyt tiedetään, että viime hetken viilauksilla ei muuteta isoa kuvaa eikä häivytetä pelkoa luottolaman pahentumisesta euroalueella. Muutos vaikuttaa vain vakavaraisuusvaatimukseen ja siihenkin vain osittain.
Muut sääntelyn osat, kuten lisäpääomapuskurivaatimukset ja maksuvalmiussääntely, vaikuttavat edelleen.
Kriisimaiden kriisipankeille muutokset saattavat antaa hieman lisäaikaa puhdistaa tasettaan ja pitää yllä edes jonkinlaista luotonantoa pk-yrityksille.
Suomessa muun euroalueen luotonannon ongelmat eivät suoraan aiheuta pääsärkyä. On silti hyvä, että Kataisen ja Urpilaisen hallitus on sitoutunut monipuolistamaan yritysten rahoitusvaihtoehtoja. Suomen kaltaisessa maassa pankkirahoituksen merkitys pk-yrityksille tulee olemaan suuri myös jatkossa. Vaikka tavallisen pankkirahoituksen tarve ajan mittaan pk-yritystenkin osalta vähenisi, pankeilla on keskeinen rooli myös muissa rahoituskanavissa. Pankeilla on asiakkuuksien kautta kontakti myös laajaan sijoittajakuntaan.
Sijoittajia ja halukkaita omistajia Suomi todella tarvitsee. Erityisen suuri pullonkaula Suomessa liittyy oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen, jota tarvitaan erityisesti yrityksen alkuvaiheessa ja voimakkaan kasvun kausina. Yhteisöveron alentaminen on siksi erinomainen, kasvua tukeva päätös.
Kasvurahoitusohjelma yritysten omanpääomanehtoisen rahoituksen saatavuuden vahvistamiseksi on myös lähtökohtaisesti hyvä kokonaisuus. Tärkeää olisi myös madaltaa listautumiskynnystä kasvuyritysten osalta.
Selvää on, että puitteet listaamattomien yritysten osakkeiden markkinapaikan syntymiselle ovat. Toimiihan tämä markkina vetreästi muun muassa naapurimaassa Ruotsissa.
Oikeilla politiikkavalinnoilla hallitus voi synnyttää Suomeen lisää ”kasvollisia omistajia”. Tämä tapahtuu muun muassa järkevällä ja oikeudenmukaisella veropolitiikalla sekä antamalla vaurautta kumuloiville finanssipalveluille kuten rahasto- ja vakuutusmalleille tasapuoliset kilpailuedellytykset eurooppalaisilla sisämarkkinoilla.
Vaikka kehysriihessä tehtiinkin oikeaan suuntaan meneviä ratkaisuja, omistamisen verotus on Suomessa edelleen liian kireää. Pääomaköyhässä maassa tulisi tehdä kaikki voitava, jotta saadaan aitoa uutta rahaa oman pääoman ehtoisen pääoman muodossa yritysten taseisiin. Ei niin, että ostetaan osakkeita pikavoiton toivossa.