Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tuloverolain 10 ja 20 a §:n muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

HE 209/2026 vp

Hallituksen esityksen tavoitteet ovat kannatettavia

Finanssiala ry (jäljempänä FA) pitää esityksen keskeisiä tavoitteita ja pääasiallisia ehdotuksia kannatettavina. Esitys saattaa sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksiä koskevaa sääntelyä paremmin vastaamaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, lisää oikeusvarmuutta ja parantaa Suomen rahastoalan toimintaedellytyksiä.

FA pitää erittäin myönteisenä sitä, että eurooppalaisia pitkäaikaissijoitusrahastoja (ELTIF) koskevaa sääntelyä muutetaan vastaamaan uudistettua EU-sääntelyä. Ammattimaisten sijoittajien vaatimuksesta luopuminen helpottaa ELTIF-rakenteiden käyttöä Suomessa ja parantaa kasvuyritysten sekä pitkäaikaisten investointihankkeiden rahoituksen saatavuutta.

Ehdotetut muutokset tukevat hallituksen tavoitteita kotimaisten pääomamarkkinoiden kehittämisestä ja kasvurahoituksen vahvistamisesta. FA katsoo kuitenkin, että esityksessä olisi ollut perusteltua arvioida laajemmin myös niitä kansallisia erityispiirteitä, jotka edelleen heikentävät Suomen rahastomarkkinoiden kilpailukykyä. Tältä osin FA pitää valitettavana, ettei hallituksen esityksessä puututtu sijoitusrahastojen ja avoimien erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksenä olevaan vähintään 30 osuudenomistajan vaatimukseen.

Vaatimus 30 osuudenomistajasta on kansallista lisäsääntelyä, joka ei perustu EU sääntelyyn eikä ole yleinen eurooppalainen käytäntö. Suomessa rahaston verovapaus sidotaan edelleen tiettyyn sijoittajamäärään, vaikka rahasto olisi muutoin aidosti avoin yhteissijoittamisväline.

Käytännössä vaatimus vaikeuttaa erityisesti uusien, erikoistuneiden ja vaihtoehtoisten rahastojen perustamista Suomeen. Tilanteissa, joissa sijoittajia on esimerkiksi sijoituskohteen luonteesta johtuen vähän, rahasto voidaan joutua perustamaan toiseen jäsenvaltioon, vaikka rahaston hallinnointi ja osaaminen sijaitsisivat Suomessa. Tämä heikentää Suomen asemaa rahastoliiketoiminnan sijaintipaikkana. Lisäksi Suomen muista maista poikkeava verotuskäytäntö vaikeuttaa ulkomaisten rahastojen sijoittamista Suomeen.

Finanssiala katsoo, että rahaston luonnetta yhteissijoittamisvälineenä tulisi arvioida ensisijaisesti rahaston avoimuuden, sääntelyn ja sijoittajille tarjottavuuden perusteella eikä tiettynä ajankohtana toteutuneen sijoittajamäärän perusteella.