Lausunto komission direktiiviehdotuksesta virka-apudirektiivin muuttamisesta

Finanssiala ry (jäljempänä FA) pitää ehdotuksen tavoitteita yleisesti kannatettavina. FA pitää myönteisenä, että komissio on ottanut yritysten näkökulman huomioon ja pyrkii aidosti yksinkertaistamaan sääntelyä. Virka-apudirektiiviin tehdyt lukuisat muutokset ovat tehneet kokonaisuudesta vaikeaselkoisen ja aiheuttaneet erityisesti monikansallisille konserneille päällekkäisiä ilmoittamisvelvollisuuksia ja siten turhaa hallinnollista taakkaa. Nyt ehdotetuilla muutoksilla pyritään yhdistämään ja keventämään näitä velvollisuuksia, mikä on erittäin myönteistä ja kannatettavaa. FA toivookin, että Suomi edistää direktiiviehdotuksen ripeää etenemistä.

FA pitää myönteisenä, että ehdotuksessa säilytetään pääasiallista hyötyä koskeva testi (Main Benefit Test) ja että komissio on tältä osin yhdenmukaistanut valmisteluaan OECD:n työn kanssa. FA pitää tärkeänä, että testin soveltamisesta laaditaan selkeää ja käytännönläheistä ohjeistusta, jotta tavanomaiset kaupalliset liiketoimet eivät johtaisi perusteettomaan tai varmuuden vuoksi tapahtuvaan raportointiin.

DAC4/DAC9: FA pitää myönteisenä ehdotettua mahdollisuutta, jonka mukaan maakohtaisen raportoinnin ja Pilari 2 -sääntelyn soveltamisalaan kuuluvat monikansalliset konsernit voisivat antaa yhdistetyn ilmoituslomakkeen siitä, mihin konserniin ne kuuluvat sekä kuka antaa raportin niiden puolesta ja milloin. Ilmoitusmenettelyn keskittäminen yhteen jäsenvaltioon (johdanto-osan 62 kappale) tuottaisi merkittävimmät säästöt ja poistaisi tarpeetonta työtä. FA toteaa kuitenkin, että pelkkä ilmoitusten yhdistäminen ei saavuttaisi tätä tavoitetta, jos ilmoitus olisi edelleen annettava erikseen jokaisessa jäsenvaltiossa. Johdanto-osan 62 kappale viittaa pääosin ilmoitusmenettelyyn, mutta artiklan 1 kohdan 4 sanamuoto näyttäisi kattavan kaikenlaiset ilmoitukset. Pilari 2 -ilmoitusten osalta FA kannattaisi lähestymistapaa, jossa keskitetty GIR-ilmoittaminen poistaisi paikallisen veroilmoituksen tarpeen tilanteissa, joissa paikallista veroa ei ole maksettavana. Tällä hetkellä jotkin jäsenvaltiot edellyttävät paikallista veroilmoitusta myös silloin, kun ilmoitus on ns. nollailmoitus.

Hallinnollista taakkaa keventäisi edelleen se, jos vuosittaisen ilmoittamisvelvollisuuden sijaan uusi ilmoitus olisi annettava vain, jos ilmoitusvelvollisuutta koskevissa tiedoissa tapahtuu muutoksia. Tällaisina ilmoitusvelvollisuutta koskevina tietoina ei tulisi kuitenkaan pitää esim. tytäryhtiöiden osoitetietoja, koska tällaisten tietojen tulisi olla paikallisten verohallintojen tiedossa ilman keskitettyä ilmoitusvelvollisuuttakin. Myös ilmoituksen antamisen aikarajat olisi tarkoitus yhtenäistää siten, että ilmoitus tulisi antaa viimeistään konsernin tilikauden päättymispäivään mennessä. Tältä osin FA kuitenkin katsoo, että aikarajaksi tulisi asettaa vasta 6 tai 12 kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen, jotta konserneilla olisi käytännössä riittävästi aikaa huomioida myös tilikauden lopulla tapahtuvat liiketoimet kuten erilaiset yritysjärjestelyt ja yrityskaupat.

DAC6: FA pitää myönteisenä ehdotettua raportointivapautusta Pilari 2 -sääntelyn soveltamisalaan kuuluville konserneille sekä muutoksia tunnusmerkistöluetteloon, raportointiaikaan (eli raportointivelvollisuuden syntymistä vasta, kun ensimmäinen täytäntöönpanotoimi on toteutettu, sekä ilmoitusajan pidentämistä 30 päivästä 90 päivään) ja oikeudelliseen ammattisalassapitovelvollisuuteen perustuvia välittäjien ilmoitusvaatimuksia koskeviin säännöksiin.

DAC6:n osalta FA toteaa kuitenkin, että komissio ehdottaa 8 artiklan 13 kohdan g ja h alakohdan muuttamista siten, että ilmoitettavien tietojen soveltamisalaa laajennettaisiin kattamaan niiden ”kolmansien maiden lainkäyttöalueiden” yksilöinti, joita raportoitavat järjestelyt todennäköisesti koskevat tai joihin ne vaikuttavat. Tämä vaikuttaa siltä, että komissio avaisi uudelleen SAFE-aloitteen, mikä lisäisi verovelvollisten hallinnollista taakkaa merkittävästi. FA ei kannata näiden ehdotusten toteuttamista.

Lisäksi FA toteaa, että komissio näyttäisi suunnittelevan Unshell-ehdotuksen uudelleen avaamista luomalla substanssivaatimuksia neuvoston täytäntöönpanosäädöksellä. Unshell-ehdotuksen äskettäinen peruuttaminen oli tervetullut toimi. Lisäksi, jos komissio aikoo ottaa käyttöön Unshell-ehdotuksessa kaavaillut substanssivaatimukset, näistä vaatimuksista tulisi FA:n mukaan säätää direktiivillä eikä täytäntöönpanosäädöksellä.