Suomen etu on ennakoiva ja johdonmukainen EU-politiikka

Mitä tavoittelemme?

Suomen on ajettava EU-sääntelyn karsimista ja selkeyttämistä

Suomen EU-ennakkovaikuttamista on vahvistettava

Yhteisvastuuta on laajennettava vain rajatuissa tapauksissa

Suomen on ajettava EU-sääntelyn karsimista ja selkeyttämistä

Euroopan unionista tuleva sääntely määrittää yhä suuremman osan Suomen talouden ja yhteiskunnan toimintaympäristöstä.

  • Uutta sääntelyä tulee ehdottaa vain, jos se on olemassa olevaa sääntelyä arvioiden ehdottoman tarpeellista.
  • Jos uutta sääntelyä tehdään, on sen voimaantulon oltava ennakoitua ja selkeää niin, että alemman tasoinenkin sääntely ehditään implementoida hyvissä ajoin ja suunnitellusti.
  • Vaikutusarviointien laatua on parannettava. EU-sääntelyn automaattista uudelleentarkastelua ei tarvita, vaan uudelleentarkastelu tulee tehdä vain silloin, kun tämä tarve on erityisesti todettu ja todistettu.
  • Eri säädösten yhteisvaikutukset on tunnistettava ja päällekkäiset säännökset on karsittava. Työ on aloitettava säädöksistä, joiden todetaan tarvitsevan eniten selkeytystä tai jotka tuottavat eniten hallinnollista taakkaa.
  • Alemman tasoinen EU-sääntely on rajattava vain ehdottomasti tarpeellisiin kohtiin. Nyt alemman tasoisen sääntelyn määrä on paisunut valtavasti. On huolehdittava siitä, että EKP ei pankkivalvontaa tehdessään ylitä sille asetetun mandaatin rajoja eikä tarpeettomasti kuormita valvottaviaan.

Suomen EU-ennakkovaikuttamista on vahvistettava

Suomen on huolehdittava siitä, että kansallinen EU-politiikka on ennakoivaa, johdonmukaista, ja sillä puolustetaan vahvasti kotimaisten yritysten sekä kansalaisten etuja. Tarvitsemme pitkäjänteistä vaikuttamista ja selkeää linjaa, joka varmistaa kilpailukykyisen ja kestävän toimintaympäristön muuttuvassa maailmassa. Suomen ei tarvitse aina olla EU:n mallioppilas, vaan pitää pystyä myös kriittisyyteen.

  • Ennakoivia keskusteluita sidosryhmien kanssa on lisättävä. Suomen on tuotava proaktiivisesti näkemyksiään komission tietoon jo ennen kuin mitään varsinaista ehdotusta on vielä vireilläkään.
  • Aloitettaessa trilogeita eli parlamentin, neuvoston ja komission välisiä säädöstekstin loppuneuvotteluita, on laadittava ajantasainen U-jatkokirje, jonka valmistelussa kuullaan myös sidosryhmiä.
  • Suomalaisen finanssisektorin erityispiirteet on otettava huomioon Suomen EU-vaikuttamisessa ja kannoissa. Esimerkiksi vakuutusalan IGS-sääntely (yhteistakuujärjestelmä) on säilytettävä kansallisena, jotta se voidaan kohdentaa oikein suhteessa suomalaisen vakuutussektoriin.

Yhteisvastuuta on laajennettava vain rajatuissa tapauksissa

EU-tason velkainstrumentit nousevat toistuvasti esiin eurooppalaisessa keskustelussa keinona rahoittaa uusia yhteisiä rahoitustarpeita. EU:n yhteisestä velasta keskustellaan esimerkiksi Ukrainan tukemisen ja Euroopan puolustuksen vahvistamisen yhteydessä.

  • Määräaikaisia ja tarkasti rajattuja yhteisiä EU-tason rahoitusratkaisuja voidaan tarkastella silloin, kun ne täyttävät ennalta määritellyt tiukat kriteerit eivätkä heikennä markkinakuria, lisää moraalikatoa tai siirrä riskejä suomalaisille kotitalouksille, yrityksille tai finanssisektorille.