Pankit ja rahoitus

Pitäisikö valvojien edistää kilpailukykyä? – ”Euroopassa ei nyt uskalleta ottaa hyviäkään riskejä”

Suomen Yrittäjien pääekonomisti Päivi Puontin mukaan Euroopassa tarvittaisiin parempaa kykyä erottaa toisistaan kahdenlaiset riskit: ne, joita pitää hallita ja minimoida, ja toisaalta ne, joita on uskallettava ottaa kasvun ja tuottavuuden edistämiseksi.

”Euroopassa keskitytään vain niihin riskeihin, joita halutaan välttää. Tämä johtaa siihen, että liiketoimintamahdollisuuksia rajoitetaan sääntelyllä niin, ettei hyviäkään riskejä voida ottaa”, Puonti tiivistää ongelman.

Puonti toi ajatuksensa esiin FA:n kasvua ja kilpailukykyä käsittelevässä paneelikeskustelussa. Yksi kysymyksistä koski juuri valvojien katsantokannan laajentamista nykyisestä. Finanssiala kannattaa finanssiviranomaisten tehtävän laajentamista sisältämään myös talouskasvun ja kilpailukyvyn huomioimisen.

Finanssiala ry:n toimitusjohtaja Arno Ahosniemi painotti, että valvojien ensisijaisen tehtävän tulee jatkossakin olla rahoitusvakauden ja kuluttajansuojan turvaaminen. Kuitenkin toissijainen mandaatti huomioida valvonnassa myös kasvun ja kilpailukyvyn näkökulma kuuluisi nykymaailmaan, jossa EU uhkaa jäädä talouskasvussa ja kansainvälisessä kilpailussa jälkeen.

Puonti yhtyi Ahosniemen kommenttiin, ja toi esiin Brysselistä tulleen myönteisen savumerkin: komission heinäkuussa julkaisema raportti pankkien kilpailukyvystä tunnistaa myös mahdollisuuden valvojien roolin laajentamisesta.

Pietikäinen: ”Tässä otetaan veistä teräpuolelta käteen”

Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen varoitti roolien sekoittumisesta. Hän kehotti ykskantaan suutaria pysymään lestissään – eli valvojan perustehtävä on valvoa. ”Ajatus on hyvä, mutta veistä otetaan teräpuolelta käteen”, hän kuvaa.

Sen sijaan vihreiden Ville Niinistö suhtautui ajatukseen valvojien roolin laajentamisesta varovaisen myönteisesti, korostaen kuitenkin viranomaisten riippumatonta roolia. Hän myönsi poliitikkojen olevan helposti riskialttiita, minkä vuoksi valvojien roolin löysentäminen on poliittisesti hankala kysymys.

Valvojien mandaatista käyty keskustelu kytkeytyi laajempaan pohdintaan EU-sääntelystä. Heti paneelin alkuun Ahosniemi muistutti, ettei finanssialan sääntely koske pelkästään finanssisektorin toimijoita: monimutkaisesta ja raskaasta pankkialan sääntelystä seuraa se, että pankkien on yhä hankalampaa rahoittaa yritysten investointeja. Muun muassa tämä tekee finanssialan sääntelystä ydinkysymyksen koko taloudelle.

Yrittäjien edustajana Puonti yhtyi Ahosniemen puheenvuoroon. Vaikka sääntelyä tarvitaan, tulee sen hänen mukaansa olla oikeasuhtaista, ennakoitavaa ja myös pk-yritysten kannalta toteuttamiskelpoista. Myös Pietikäinen myönsi EU-sääntelyn ongelmaksi sen, ettei se ole aina suhteellista ja yhteensopivaa. Yhdeksi ratkaisuksi hän nosti esiin yhteiset digitaaliset raportointiratkaisut, kuten yhteisen eurooppalaisen yhteyspisteen (European Single Access Point, ESAP).

Niinistö muistutti sääntelyn myös luovan uusia markkinoita ja ohjaavan investointeja toivottuun suuntaan. Ilmiö on nähty muun muassa ympäristöteknologiassa, kun tiukemmasta sääntelystä on seurannut uusia vihreämpiä innovointeja. Samalla hänkin myöntää, että mahdollisuuksia keventää etenkin pk-yritysten sääntelytaakkaa on jatkuvasti tarkasteltava.

”Tarvitsemme sellaista sääntelyä, joka vie maailmaa haluamaamme suuntaan”, Niinistö tiivistää.

Loppuun panelistit pohtivat EU:n asemaa sääntelyn suurvaltana. Esiin nousi niin kutsuttu ”Bryssel-efekti”, eli ilmiö, jossa Eurooppaa on pidetty sääntelyn suunnannäyttäjänä, jota muu maailma seuraa. Ahosniemi arvioi ilmiön kuuluvan menneeseen aikaan ja EU:lla olevan ilmeinen riski jäädä kilpailukyvyssä jälkeen muusta maailmasta. Niinistö ja Pietikäinen katsoivat, että oikein suhteutettuna EU pystyy edelleen sääntelyllään ohjaamaan globaaleja markkinoita.

Katso tallenne keskustelusta