Yön ainoa valopilkku on suomalainen keksintö

Kun lokakuisen illan pimeys ja märkä asfaltti kietovat tummiin pukeutuneen jalankulkijan vaippaansa, saattaa heijastin pelastaa auton alle jäämiseltä. Liikenneturvan mukaan heijastin voi paljastaa kantajansa autoilijalle jo 350 metrin päästä. Harva tietää, että jalankulkuheijastin on suomalainen keksintö.

Pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti keksi jalankulkijaheijastimen 1940- ja 50-lukujen taitteessa. Lehti kaipasi hevoskärryillensä parempaa näkyvyyttä pimeässä. Hän päätti ryhtyä valmistamaan talousmuovista kolmioheijastimia kärryihin. Hän oivalsi, että voisi liimata kaksi ajoneuvoheijastimen puolikasta yhteen ja lisätä siihen ripustuskoukun.

Heijastimia käytetään lähinnä Pohjoismaissa. Osin käyttämättömyyden syynä on tietämättömyys siitä, miten heijastinta pitäisi käyttää.

Heijasta myös keskustoissa

Liikenneturvan selvityksen mukaan auton ratista heijastinta käyttävän erottaa jopa seitsemän kertaa niin kaukaa kuin ilman heijastinta kulkevan.

Lokakuussa autoilijan näkyvyyttä haittaa muukin kuin loputtoman tuntuinen pimeys. Sade, sumu, rapaiset ikkunat, kaiken kirkkauden imevä pikimusta asfaltti, kaikki haittaavat autoilijan näkyvyyttä. Jos näkyvyys on huono, tulee ajonopeutta laskea.

Heijastinta kannattaa käyttää myös kaupunkien keskustoissa, sillä kirkkaana loistavat mainosvalot ja muiden autojen valot vievät autoilijan huomion. Tummiin pukeutunut jalankulkija jää ilman heijastinta muiden kirkkaana loistavien valojen katveeseen.

Liikenneturvan suunnittelija Laura Loikkasen mukaan hyvä paikka heijastimelle on esimerkiksi hihansuu tai lahje.

”Riippuvan heijastimen kannattaa antaa roikkua vapaasti niin, että se heiluu noin polven korkeudella. Kun heijastimen kiinnittää molemmin puolin, erottuu myös eri suunnista”, Loikkanen sanoo tiedotteessa.

Lisätietoa heijastimen käytöstä löytyy Liikenneturvan sivuilta.