Tietopaketti: Mitä tapahtuisi, jos rahastosijoitukset sallittaisiin osakesäästötilillä

Rahastot jakautuvat kasvu- ja tuotto-osuuksiin. Kasvuosuudet eivät maksa tuottoja vuosittain ulos, vaan ne lisätään rahaston pääomaan. Rahastosijoituksista maksetaan veroja silloin, kun rahasto-osuuksia myydään.

Tuotto-osuuksista maksetaan  tuotto ulos esimerkiksi vuosittain. Tällaisia osuuksia on markkinoilla huomattavasti vähemmän kuin kasvuosuuksia. Vuotuisista tuotoista maksetaan vero.

Tuotto-osuudet ovat enimmäkseen instituutiosijoittajien suosiossa: esimerkiksi säätiöt rahoittavat pääoman vuosituotoilla muuta toimintaansa. Useimmat yksityissijoittajat kokevat hyödyllisemmäksi sen, että rahaston tuotto sijoitetaan takaisin kasvamaan uutta tuottoa. Yksityissijoittajien keskuudessa kasvuosuudet ovatkin huomattavasti suositumpia kuin tuotto-osuudet. He myyvät rahastosijoituksiaan silloin, kun tarvitsevat varoja ja maksavat myynnin yhteydessä pääomatuloveron.

Ei voisi. Osakesäästötilille voisi ostaa kokonaan uusia rahasto-osuuksia. Mikäli vanhat omistuksensa haluaisi siirtää osakesäästötilille, olisi vanhat omistukset ensin myytävä ja sitten ostettava uudestaan osakesäästötilille. Myynti laukaisisi verotuksen ja vero olisi maksettava koko rahaston arvonnoususta, vaikka varoja ei ottaisi omaan käyttöön vaan aikoisi sijoittaa ne uudelleen.

Tämä käytännössä johtanee siihen, että nykyiset rahastosijoittajat eivät myisi nykyisiä rahastojaan sijoittaakseen ne uudestaan osakesäästötilille, vaan keskittäisivät tulevat rahastosijoituksensa osakesäästötilin sisällä oleviin rahastoihin.

Kasvuosuuksien omistajilla ei ole kannustetta siirtää jo olemassa olevia rahasto-omistuksiaan osakesäästötilille, koska tällöin rahasto-osuuksien arvonnousu tulisi verotetuksi siirron yhteydessä. Kannuste on olemassa tuotto-osuuksissa. Näin ollen laskenta lähtee liikkeelle tuotto-osuuksien siirrosta.

Vaikka tuotto-osuuksia omistavat pääasiassa instituutiot, on eräs rahastoluokka, joka on pakotettu maksamaan tuotot ulos ja jossa kotitalouksilla on merkittävästi sijoituksia: kiinteistörahastot.

Kiinteistörahastoja koskee voitonjakopakko. Pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavan erikoissijoitusrahaston on vuosittain jaettava kaikille rahasto-osuudenomistajille samassa suhteessa vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitosta, lukuun ottamatta realisoitumattomia arvonmuutoksia.

Suurin osa yksityissijoittajista omistaa kasvuosuuksia. Heillä ei ole taloudellista kannustetta tehdä siirtoa, sillä välissä laukeava verotus söisi tuottoja suuresti.

Tuotto-osuuksia omistavilla yksityishenkilöillä olisi periaatteessa kannuste myydä rahastonsa ja siirtää ne osakesäästötilille, jolloin vuosittain saadut tuotot olisivat osakesäästötilillä käytettävissä uusiin sijoituksiin. Tämä pätisi todennäköisesti joihinkin kiinteistörahastojen omistajiin.

Moni tuotto-osuuden omistaja on toisaalta valinnut tuotto-osuuden juuri siitä syystä, että arvostaa säännöllistä omaan kulutukseen tulevaa rahaston tuottoa. Tällainen omaan käyttöönsä varoja tarvitseva sijoittaja todennäköisesti tekisi joka tapauksessa nostoja osakesäästötililtä ja maksaisi nostoista asianmukaiset verot.

Instituutiosijoittajat eivät voi hyödyntää sijoituksissaan osakesäästötiliä.

Vaikutukset ovat vähäiset. Jo nyt kasvuosuusrahastojen omistajat maksavat veroa ainoastaan silloin, kun myyvät rahasto-osuuksiaan. Siltä osin, kun rahastoja myydään varojen saamiseksi omaan käyttöön ja kulutukseen, säilyisi tilanne ennallaan. Jos sijoittaja tarvitsee varoja, nostaa hän niitä osakesäästötililtä omaan käyttöönsä rahaston myynnin yhteydessä. Verot maksettaisiin osakesäästötililtä noston yhteydessä.

Potentiaaliset veromenetykset aiheutuvat niistä tilanteista, joissa nykyiset rahasto-osuuksien omistajat myyvät rahasto-omistuksiaan sijoittaakseen ne uudelleen muualle – esimerkiksi toiseen rahastoon tai osakkeisiin. Nykyisessä tilanteessa tästä rahaston myynnistä on maksettava vero. Tiedossa ei ole, minkä verran tällaisia kauppoja tehdään, joten mahdollisia verotuottomenetyksiä on siten vaikea mallintaa.

Jos rahastot sijaitsisivat osakesäästötilillä, ei rahaston myynnistä ja pääoman sijoittamisesta muihin kohteisiin osakesäästötilin sisällä koituisi sijoittajalle veroja. Se toimisi kannustimena tehdä siirtoja paremmin tuottaviin sijoituskohteisiin. Tämä myös nostaisi verotuottoja tulevaisuudessa, kun osakesäästötililtä tehtäisiin nostoja tai tilin varat tulisivat perintöverotuksen kohteeksi.  

Suomalaiset kotitaloudet omistivat kiinteistösijoitusrahastoja kesäkuussa 2026 noin 2 miljardin euron edestä. Kiinteistösijoitusrahastoja koskee voitonjakopakko. Tällaisilla kotitalouksilla saattaisi olla kannuste siirtää rahastosijoitukset osakesäästötilille. Etlan laskelmassa lasketaan veromenetyksiä tilanteissa, jossa tuosta summasta siirtyisi osakesäästötilille 1 miljardin euron verran. Laskelmassa on otettu huomioon myös tilanteet, jossa osakesäästötilille siirtyisi 0,5 miljardia euroa tai koko 2 miljardin euron potti.

Vuonna 2025 kotitaloudet sijoittivat rahastoihin nettona noin 1,9 miljardia euroa. Vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla kotitalouksien nettosijoitukset olivat 1,2 miljardia euroa.

Tästä on vaikea antaa arviota, sillä kyse olisi kokonaan uudenlaisesta tilanteesta. Jotain osviittaa voisi saada osakesäästötilin sisällä käydyn osakekaupan volyymeistä, mutta rahastosijoittaminen on luonteeltaan erilaista aktiiviseen osakekaupankäyntiin nähden. Rahastojen kautta sijoittaja saa automaattisesti hajautuksen ja rahasto käy kohde-etuuksilla kauppaa rahastosijoittajan puolesta. Aktiivisella rahastosijoittajalla on aktiivista osakekaupankävijää harvemmin tarvetta vaihtaa rahastoa toiseen.

Ei. Rahastojen voitoista maksetaan verot silloin, kun varoja nostetaan omaan käyttöön, eli kyse on verotuksen lykkääntymisestä. Tämä pätee nyt ja pätisi myös silloin, jos rahastot hyväksyttäisiin osakesäästötilille.

Kun rahaston tai osakesäästötilin omistaja kuolee, rahastojen ja osakesäästötilin arvosta maksetaan perintöveroa samojen periaatteiden mukaan kuin muidenkin omaisuuserien.

Yksityissijoittaja tekee sijoituspäätöksen aina tiettynä aikana ja sen hetkiseen informaatioon, elämäntilanteeseen ja osaamistasoon nojaten. Kun oma elämäntilanne, markkinatilanne, omat arvostukset tai riskinottohalukkuus muuttuvat, johtaa se erilaisiin sijoituspäätöksiin. Sama vaikutus on oman tietämyksen ja osaamisen kasvulla.

Osakesäästötili on luotu sitä varten, että osakesijoittajat voisivat vaihtaa sijoitusallokaatioitaan ja myydä osakkeita sijoittaakseen ne muihin osakkeisiin ilman, että myynneistä aiheutuu välittömiä veroseuraamuksia.

Vastaava mahdollisuus pitäisi suoda myös rahastosijoittajille. Vaikka tarve muutoksiin olisi pienempi kuin suoralla osakesijoittajalla, rahastosijoittajalla voi kuitenkin olla halua vaihtaa rahastosäästönsä esimerkiksi halvemmalla hinnalla palveluita tarjoavaan rahastoon. Vaihtohalukkuus voi myös syntyä siitä, että haluaa kohdentaa sijoituksensa eri toimialalle, eri maantieteelliselle alueelle tai vaikkapa siirtää varansa vastuullisuusperustein toiseen rahastoon. Nyt tällaisesta sijoitusallokaation muutoksesta on maksettava vero välissä, mikä usein hyydyttää myyntiaikeet. Todennäköisemmin rahastosijoittaja tyytyy pitämään nykyiset omistuksensa ja suuntaa tulevat säästönsä uusiin rahastoihin. Samalla sijoittaja menettää hyödyn mahdollisuudesta tehdä parempia sijoituksia.

Tilannetta voidaan verrata esimerkiksi lainojen ja muiden pankkipalveluiden kilpailuttamiseen. Kun asiakkaalla on mahdollisuus vaihtaa palveluntarjoajaa, koko markkina hyötyy kilpailun lisääntymisestä.

Jos rahastot sallittaisiin osakesäästötileillä, asettaisi se rahastot entistä kovempaan kilpailuun toisiaan vastaan, kun rahastosijoittaja voisi ilman veroseuraamuksia siirtää sijoituksensa toiseen rahastoon. Tuottoja hakeva rahastosijoittaja saisi tehokkaammin kilpailluilla markkinoilla paremmat tuotot sijoituksilleen – ja lopulta varoja omaan käyttöönsä nostaessaan myös tuotoista maksettavat verot olisivat suuremmat. Korkeammista tuotoista hyötyisi sekä yksityissijoittaja että verottaja.