Eurooppa-päivää viettävän EU:n kilpailukyky ei kasva sääntelyviidakossa –sääntelyn keventämisestä ei saa lipsua

Lauantaina vietetään vuosittaista Eurooppa-päivää maanosan integraatiolle ja nykymuotoiselle EU:lle pohjan valaneen Schumanin julistuksen kunniaksi. Päivää voi symbolisessa mielessä pitää EU:n syntymäpäivänä.

Juhlapäivät tarjoavat usein luontevan hetken arvioida menneitä valintoja ja puntaroida tulevaa. Integraatio on lisännyt maanosan vakautta ja sisämarkkinat vaurautta. Mikään ihmissaavutus ei kuitenkaan ole ikuinen, ja nykyinen taloudellinen ja geopoliittinen toimintaympäristö koettelee voimalla EU:n turvallisuutta ja kilpailukykyä.

Haasteista ei ole pulaa. Kituliaan kasvun ja heikon tuottavuuden kierre on saatava poikki samalla, kun vahvistetaan turvallisuutta ja puolustusta, edistetään ilmastosiirtymää sekä luodaan edellytyksiä yritysten ja digitaalisten innovaatioiden kasvulle. On selvää, että julkinen rahoitus ei yksin riitä kaikkeen. Yksityisen pääoman mobilisointi on välttämätöntä, joten mukaan tarvitaan myös finanssialaa. Yksityisen pääoman liikkeelle saaminen edellyttää siten käytännössä riittävän vahvoja toimintaedellytyksiä finanssialalle.

EU:ssa onkin viime aikoina otettu askelia oikeaan suuntaan, sillä piiputtava kilpailukyky ja sääntelyn paljous ovat olleet viime vuosina EU:n talouskeskustelujen kestoaihe. Euroopan komission alkuvuonna 2025 julkaisema kilpailukykykompassi asettaa EU:n kilpailukyvyn parantamiselle selkeät raamit ja tavoitteet. Sääntelyn yksinkertaistamistoimien lisäksi komissio käynnisti alkuvuonna laajan konsultaation EU:n pankkisektorin kilpailukyvystä. Tavoitteena ei ole yksittäisten sääntöjen viilaaminen, vaan sääntely-ympäristön selkeyttäminen ja kilpailukyvyn vahvistaminen tavalla, joka tukee kasvua, investointeja ja vihreää siirtymää. Konsultaation pohjalta komissio valmistelee toimintaohjelman kesällä 2026.

”Laajentunut ja monimutkaistunut sääntely tukahduttaa kilpailukykyä.”

Eurooppalainen finanssialan sääntelykehikko on vuosien mittaan laajentunut ja monimutkaistunut tavalla, joka tukahduttaa kilpailukykyä ja kasvattaa hallinnollista taakkaa.  Mielestämme kaikkiin ongelmiin ei tule heti tyrkyttää uutta sääntelyä: usein riittää, että olemassa olevaa sääntelyä selkeytetään, täytäntöönpanoa parannetaan ja valvontaa yhtenäistetään. Lisäsääntelyä tulee välttää, jos tavoitteet voidaan saavuttaa helläkätisemmin.

Finanssialan sääntely koostuu EU:n ja kansallisen lainsäätäjän laeista sekä kansallisten ja EU:n valvontaviranomaisten antamista määräyksistä, jotka täsmentävät lakien käytännön soveltamista. Kuorrutuksena edellisten tasojen päälle tulee vielä valvontaviranomaisten yksityiskohtaisemmat suositukset ja ohjeet, joilla valvoja antaa tulkintansa muiden tasojen sääntelystä.

Kun sääntelyä tulvii kaikilta tasoilta, yksittäisen sääntelykokonaisuuden sivumäärä kasvaa helposti useisiin tuhansiin. Määrät muuttuvat hallitsemattomiksi, mikä hankaloittaa finanssialan toimintaa ja nostaa kustannuksia, sillä jo pelkkä sääntelykehityksen perässä pysyminen käy kokoaikatyöstä. Tavoitteena pitäisi erityisesti olla viranomaistason säädösten pysyvä vähentäminen, sillä ne ovat yksi keskeinen syy sääntelyvelvoitteiden voimakkaaseen kasvuun.

Myös valvojien toimivallan rajat on paalutettava selkeästi: ei-sitovat ohjeet eivät saa käytännössä muuttua tosiasiallisesti velvoittaviksi.  Lisäksi valvojien tehtäviin tulee sisällyttää kilpailukyvyn edistäminen rahoitusvakauden ja sijoittajasuojan rinnalla. Pelkkiin riskeihin keskittyminen kaventaa väistämättä näkökulmaa: uhkat kyetään osoittamaan, mutta sääntelyn ja valvonnan vaikutukset rahoituksen saatavuuteen, kilpailukykyyn ja talouskasvuun jäävät sivuun.

Eurooppa-päivän kunniaksi kannattaa kuitenkin nostaa juhlakalun parhaita puolia päällimmäisiksi. Esimerkiksi komission työ säästö- ja sijoitustilien (SIA) parissa on myönteinen osoitus uudesta otteesta sääntelyyn. Kansallisiin, hyvin toimiviin malleihin pohjautuva suositus  sijoitustileistä tukee markkinoiden toimintaa jäsenmaissa ilman ylimääräistä EU-sääntelyä.

Myös rahoitusdatan siirrettävyyttä koskevaa FIDA-ehdotusta tulee arvioida samalla mittapuulla. Jos se lisää monimutkaisuutta ja luo uusia sääntelykerroksia olemassa olevien digitaalisten kehikkojen päälle ilman selkeitä tehokkuushyötyjä, ehdotus on syytä arvioida uudelleen. Tarvittaessa koko ehdotus on vedettävä pois, jos se vaarantaa kilpailukyvyn ja siirtää datan käyttöoikeutta pois eurooppalaisten toimijoiden käsistä.

EU:n on kyettävä uudistumaan, jotta se voi tulevaisuudessa vahvistaa kasvua ja investointeja ilman, että sääntely tukahduttaa kehitystä. Viime aikoina on nähty myönteisiä pilkahduksia tunnelin päässä, mutta valitulta tieltä ei saa horjua. Sääntelyn keventämislinjaa tulee sen sijaan vahvistaa ja konkretisoida käytännön politiikaksi. Finanssisektorilla on mainiot edellytykset vauhdittaa maanosan menestystä, jos näitä mahdollisuuksia ei kohtuuttomasti häiritä ylimääräisellä sääntelyllä.