Vakuutusyhtiöiden on piirrettävä normaalin rajat säiden suhteen uusiksi

Finanssialalla ilmastoriskit eivät ole enää kaukaisia tulevaisuuden uhkakuvia, vaan ihan arkipäivää. Sään ääri-ilmiöt ja luonnonkatastrofit näkyvät suoraan vahinkojen määrässä ja suuruuksissa, ja toisaalta muutokset taloudessa, yhteiskunnassa ja sääntelyssä tuovat omat uudenlaiset riskinsä.

Perinteisesti riskien hinnoittelu on perustunut siihen ajatukseen, että menneisyys kertoo aika hyvin, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja että ääri-ilmiöt tasoittuvat ajan mittaan. Ilmastonmuutos kuitenkin sotkee tämän oletuksen. Esimerkiksi helleaallot tekevät muutoksen helposti ymmärrettäväksi: kun todella kuumat jaksot alkavat toistua kesä toisensa jälkeen, kyse ei ole enää harvinaisista poikkeuksista. Se, mikä ennen oli epätodennäköistä, alkaa tuntua normaalilta. Toisin sanoen kesälämpötilat eivät ole enää entisellään. Jakauma on muuttunut, ja poikkeuksista on tullut arkea.

”Riskiä ei voi hinnoitella turvallisesti vain olemassa olevan datan perusteella, vaan pitää miettiä myös sitä, mitä voisi tapahtua jatkossa ja miten todennäköistä se on.”

Vakuutusyhtiöille tämä tarkoittaa sitä, että pelkkä menneisiin tietoihin nojaaminen ei enää riitä. Riskiä ei voi hinnoitella turvallisesti vain olemassa olevan datan perusteella, vaan pitää miettiä myös sitä, mitä voisi tapahtua jatkossa ja miten todennäköistä se on. Käytännössä tämä näkyy monella tavalla: rankkasateet eivät ole enää pelkkiä sadepäiviä, vaan voivat tarkoittaa tulvia ja kosteusvaurioita uusillakin alueilla. Lämpenevä ilmasto voi lisätä uusien tautien, allergioiden ja hyönteisten leviämistä. Helleaallot puolestaan näkyvät ihmisten terveydessä ja jaksamisessa, kuumuus koettelee myös rakennuksia ja infraa. Kun kuivat jaksot lisääntyvät, samalla kasvaa myös metsäpaloriski.

Riskit siis kasvavat ja muuttuvat, siksi niiden arviointi ja hinnoittelu on entistä vaikeampaa. Tämä ei kuitenkaan tee riskeistä mittaamattomia. Päinvastoin. Se pakottaa kehittämään menetelmiä. Tarvitaan enemmän erilaisten tulevaisuusvaihtoehtojen pohtimista, “mitä jos” -ajattelua ja suoraa puhetta siitä, mihin arviot oikeasti perustuvat.

Vakuutusalan perustehtävä pysyy edelleen samana: hallita epävarmuutta, tunnistaa riskejä, hinnoitella ne oikein ja kantaa vastuuta pitkällä aikavälillä. Jatkossa se on tehtävä maailmassa, jossa riskit eivät enää käyttäydy kuten ennen. Ehkä siksi on lohdullista, että yksi asia ei vieläkään muutu: juhannuksen säästä ei ole koskaan täyttä varmuutta. Epävarmuus kuuluu siis sekä kesään että elämään. Onneksi useimmiten niistä molemmista selvitään ihan hyvin ja parhaimmillaan vielä nautitaan.

Hyvää kesää!