Lausunto valtiovarainministeriön asetuksesta eräistä luottolaitosvalvonnan menettelyistä

1. Yleiset kommentit

Luonnoksessa ehdotetaan useita yksityiskohtaisia menettelysäännöksiä, jotka koskevat merkittävän omistusosuuden hankintaa, yritysjärjestelyitä, merkittävien varojen tai velkojen luovutuksia sekä ylimmän johdon kelpoisuusarviointeja.

Samaan aikaan Euroopan pankkiviranomainen (EBA) on CRD VI:n nimenomaisen valtuutuksen perusteella laatinut tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit samoista aihealueista. Nämä standardit sisältävät yksityiskohtaiset säännökset ilmoitettavista tiedoista, arviointimenetelmistä, arviointiprosesseista sekä viranomaisyhteistyöstä[1]. FA kiinnittää huomiota, että kyseisellä aihealueella EU-lainsäätäjä nimenomaisesti edellyttää jäsenvaltioita pidättymään säätämästä vakavaraisuuden arvioinnin kannalta tarpeettomista tiedonantovelvollisuuksista (art. 27j.5, neljäs virke). Tämäkin osaltaan perustelee sitä, että valtiovarainministeriön asetusluonnoksessa tai sen perustelumuistiossa tulisi nimenomaisesti arvioida, miten kansallisessa asetuksessa huomioidaan päällekkäinen EU-sääntely (em. komission asetukset).

Lisäksi asetusluonnoksen 15 §:n aihepiiri liittyy läheisesti EBA:n ja ESMA:n ylimmän johdon ja avainhenkilöiden kelpoisuusarviointeja koskevaan ns. FAP-RTS-luonnokseen (EBA/CP/2026/02) sekä EBA:n ns. FAP-ohjeluonnokseen (EBA/CP/2026/03).

VM siten näyttää ehdottavan 1.10.2026 voimaan tulevaan asetukseen yksityiskohtaista sääntelyä aiheista, jotka EU-lainsäätäjä on jo nimenomaisesti osoittanut harmonisoitaviksi EU-tasoisella sääntelyllä. Se synnyttää ennakoitavan muutostarpeen ja myöhemmän ristiriita- tai rinnakkaissääntelyn riskin.

Päällekkäinen sääntely voi johtaa tilanteeseen, jossa:

• toimijat joutuvat arvioimaan samanaikaisesti useita rinnakkaisia, aineellisoikeudellisesti päällekkäisiä säädöslähteitä;
• eri aikaan voimaantulevien kansallisen asetuksen ja EU-sääntelyn välinen suhde jää epäselväksi;
• sääntelyyn syntyy tarpeetonta tulkinnanvaraisuutta;
• oikeusvarmuus heikkenee;
• hallinnollinen taakka kasvaa ilman vastaavaa valvonnallista hyötyä.

FA pitää erityisen tärkeänä, että sellaiset kysymykset, joita EBA:n teknisissä standardeissa harmonisoidaan unionitasolla, säädettäisiin mahdollisimman pitkälle yksinomaan EU-tason säädöksissä.

FA katsoo, että kansallista asetusta tulisi tarkistaa siten, että siinä säädetään vain niistä direktiivin täytäntöönpanon kannalta välttämättömistä kansallisista kysymyksistä, joita ei ole tarkoitus harmonisoida EU:n suoraan sovellettavalla sääntelyllä. FA pitää tärkeänä, että valtiovarainministeriön perustelumuistiossa arvioidaan asetusluonnoksen suhde EBA/RTS/2026/06-, EBA/ITS/2026/03-, EBA/CP/2026/02- ja EBA/CP/2026/03-säädöshankkeisiin.

FA pitää myönteisenä asetusluonnoksen 15 §:n sääntelyratkaisua. Pykälän 1 momentissa kansallinen sääntely rajautuu ilmoituksella toimitettaviin asiakirjoihin, eikä siinä pyritä toistamaan EBA:n FAP-RTS -luonnoksessa (EBA/CP/2026/02) säädettäväksi esitettyjä soveltuvuuskyselylomakkeen, ansioluettelon tai sisäisen soveltuvuusarvioinnin vähimmäissisältöä koskevia vaatimuksia. FA katsoo, että tämä on hyvä esimerkki sääntelytekniikasta, jossa kansallinen sääntely ja unionitason sääntely täydentävät toisiaan ilman tarpeetonta aineellista päällekkäisyyttä.

Tältä osin sääntelyn selkeyttä lisäisi entisestään, jos asetuksen yhteys EU-sääntelyyn käsiteltäisiin asetusluonnoksessa.

FA ehdottaakin 15 §:n 1 momenttiin seuraavaa sääntelyn selkeyttä tukevaa lisäystä, kun komission FAP-asetus tulee voimaan:

15 § Ilmoitus ylimmän johdon kelpoisuudesta

Luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 4 b §:n 4 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa on oltava:

1. henkilön kelpoisuutta koskeva kyselylomake ja ansioluettelo, ja EU:n vakavaraisuusasetuksessa (EU) N:o 575/2013 tarkoitetulla suurella laitoksella sellaisena kuin niiden vähimmäissisällöstä säädetään luottolaitosdirektiiviä 2013/36/EU täydentävässä komission delegoidussa asetuksessa [säädösnumero] toimivaltaisille viranomaisille toimitettavan soveltuvuuskyselylomakkeen, ansioluettelon ja sisäisen soveltuvuusarvioinnin vähimmäissisällöstä luottolaitosdirektiivin 2013/36/EU 91 artiklan 1 f kohdassa ja 91 a artiklan 5 kohdassa tarkoitetun soveltuvuusarvioinnin suorittamista varten (jäljempänä komission asetus);
2. luottolaitoksen sisäinen soveltuvuusarviointi, ja EU:n vakavaraisuusasetuksessa tarkoitetulla suurella laitoksella sellaisena kuin sen vähimmäissisällöstä säädetään komission asetuksessa;
3. rikosrekisterit heti niiden tultua saataville ottaen EU:n vakavaraisuusasetuksessa tarkoitetun suuren laitoksen osalta huomioon mitä rikosrekisteritiedoista säädetään komission asetuksessa;

—

FA on lisäksi arvioinut, olisiko asetusluonnoksen 15 §:ää tarpeen täsmentää suhteessa luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 4 b §:n 2 momentissa tarkoitettuun menettelyyn, jonka mukaan Finanssivalvonta voi sallia, että talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisö ilmoittaa ainoastaan Finanssivalvonnan määrittelemät keskeisimmät jäsenluottolaitosten johtoa koskevat tiedot neljännesvuosittain Finanssivalvonnalle. FA toteaa, että asetusluonnoksen 15 §:n 1 momentti soveltuu luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 4 b §:n 4 momentissa tarkoitettuun ennakolliseen ilmoitusmenettelyyn, eikä 1 momentin soveltamisala siten lähtökohtaisesti kata 7 luvun 4 b §:n 2 momentissa tarkoitettua erillistä menettelyä.

FA katsoo kuitenkin, että sääntelyn selkeyden vuoksi perustelumuistiossa olisi hyödyllistä todeta nimenomaisesti, että luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 4 b §:ssä säädetään asetuksen 15 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen lisäksi Finanssivalvonnan mahdollisuudesta sallia yhteenliittymärakenteen erityispiirteet huomioiva ilmoitusmenettely sekä Finanssivalvonnan oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä tietojen toimittamisesta ja tietojen toimittamistavasta. Tällainen täsmennys selkeyttäisi asetuksen, lain ja mahdollisen vastaisen viranomaismääräyksen välistä suhdetta ilman, että itse asetustekstiä olisi tarpeen muuttaa.

FA ehdottaa 15 §:n osalta perustelumuistioon seuraavia muutoksia:

[—]

15 §. Ylimmän johdon kelpoisuusvaatimusten menettely

Pykälän momenttien säännökset vastaisivat luottolaitosdirektiivin 91 artiklan 1 e kohtaa, ja pykälän 1 momentissa säädettäisiin luottolaitostoiminnasta annetun lain (LLL) 7 luvun 4 b §:n 4 momentissa (voimaan 1.10.2026) tarkoitetun ennakollisen ilmoitusmenettelyn yhteydessä Finanssivalvonnalle toimitettavista tiedoista ja asiakirjoista. Asetuksen 15 §:n 1 momentti ei siten koskisi LLL:n 7 luvun 4 b §:n 2 momentissa tarkoitettuja tilanteita, joissa Finanssivalvonta voi sallia, että talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisö ilmoittaa ainoastaan Finanssivalvonnan määrittelemät keskeisimmät jäsenluottolaitoksien johtoa koskevat tiedot neljännesvuosittain Finanssivalvonnalle.

Asetuksen 15 § säädettäisiin LLL:n 7 luvun 4 b §:n 4 momentissa säädetyn asetuksenantovaltuuden nojalla. Kyseistä 4 momenttia sovelletaan ainoastaan luottolaitosdirektiivin 91 artiklan 1 d kohdassa tarkoitettuun, EU:n vakavaraisuusasetuksessa ((EU) N:o 575/2013) määritettyyn suureen laitokseen[1]. Mainitun direktiivikohdan mukaisesti 4 momenttia sovelletaan siten ainoastaan tällaisiin suuriin luottolaitoksiin ja omistusyhteisöihin. Talletuspankkien yhteenliittymissä 4 momenttia sovelletaan ja siten myös asetuksen 15 §:ää sovellettaisiin ainoastaan 91 artiklan 1d kohdassa tarkoitettuun keskusyhteisöön.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin direktiivin 91 artiklan 1e kohdan mukaisesti siitä, mitä tietoja, selvityksiä ja liitteitä kelpoisuutta koskevan ilmoituksen pitäisi sisältää, mutta ei asiakirjojen vähimmäissisällöstä. Vähimmäissisällöstä säädettäisiin suurten laitosten osalta Euroopan pankkiviranomaisen valmistelemassa komission delegoidussa asetuksessa (luonnos EBA/CP/2026/02, jonka 10 artiklassa säädettäisiin soveltuvuuskyselylomakkeesta, 11 artiklassa ansioluettelon vähimmäissisällöstä sekä 2 ja 3 artiklassa luottolaitoksen sisäisen soveltuvuusarvioinnin vähimmäissisällöstä. Momentissa on tämän vuoksi rajattu kansallinen sääntely ilmoituksella toimitettavien asiakirjojen ja direktiivissä tarkoitetun tiedon listaamiseen ilman, että unionitasolla valmisteltavia sisältövaatimuksia toistetaan kansallisessa sääntelyssä. Näin vältetään päällekkäistä sääntelyä sekä voidaan varmistaa kansallisen ja unionitason sääntelyn johdonmukainen yhteensovittaminen.

Edellä esitetyn lisäksi sääntelyn noudattamisen monikerroksisuutta pankeissa kuvastaa se, että niillä valvottavilla, jotka ovat EKP:n suorassa valvonnassa, ilmoitusvelvollisuuden lopullinen sisältö käytännössä muotoutuu EKP:n valvonnan ja oletettavasti päivitettävän EKP:n FAP-lomakkeen ja -ohjeistuksen mukaisesti[2]. Pykälän 1 momentin muotoilulla on pyritty huomioimaan myös tämä valvontakäytäntö ja se että EKP-valvottavat toimittavat tiedot em. EKP:n ohjauksen mukaisesti.

Pykälän 1 momentissa tarkoitetut rikosrekisteritiedot hankintaan toimivaltaisen viranomaisen toimesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ilmoituksen toimittamisesta. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tehostetusta yhteydenpidosta Finanssivalvontaan, jos on epäilyksiä kelpoisuusvaatimusten täyttymisestä. Sillä pannaan täytäntöön direktiivissä säädetty velvollisuus käynnistää tehostettu yhteydenpito (enhanced dialogue), jos toimivaltaisella viranomaisella on huolia ilmoitetun henkilön soveltuvuudesta. Tältä osin sääntely perustuu suoraan luottolaitosdirektiivin säännökseen. Euroopan pankkiviranomaisen direktiivissä osoitetun ohjeistuksen tehtävänä on täsmentää menettelyn toteuttamistapaa, mutta ei asettaa velvollisuutta käynnistää kyseinen menettely. [—]

FA toteaa edellä 15 §:n 3 momentin kohdalla perustelumuistioon tehdyn lisäysehdotuksen osalta, että EBA:n ja ESMA:n FAP-ohjeluonnoksen (EBA/CP/2026/03) kohdan 217 ja VM:n asetusluonnoksen 15 §:n 3 momentin välillä on asiallinen yhteys. Kyse on direktiivin säännöksestä ns. enhanced dialogue menettelyn käynnistämisestä, jonka toimeenpano kuuluu kansalliselle lainsäätäjälle. FA katsoo, että EBA:n tehtävänä on sen sijaan direktiivin mukaisesti valmistella täsmentävä säännös, miten ns. enhanced dialogue toteutetaan käytännössä, eikä siten säätää itse velvollisuudesta käynnistää menettely. Kuitenkin EBA:n ja ESMA:n ohjeluonnos lukee tällä hetkellä siten, että siinä asetettaisiin VM:n asetusluonnokseen nähden päällekkäinen velvollisuus käynnistää kyseinen menettely (EBA:n ohjeet ovat comply or explain -menettelyn ja EBA-asetuksen kautta tosiasiallisesti sitovaa sääntelyä). Tämä on esimerkki päällekkäisestä ja epäjohdonmukaisesta sääntelystä.

FA toteaa yleisenä huomiona, että tältä osin sääntelyä selkeyttävä muutos tulisi toteuttaa nimenomaan em. ohjeluonnokseen ja se on siten hyvä esimerkki finanssialaa koskettavasta päällekkäisestä sääntelystä, joka tosin ei ole tässä VM:n asetusluonnosta koskevassa konsultaatiossa eikä kansallisessa lainvalmistelussa ratkaistavissa.

FA pitää tarpeellisena, että vastaavaa sääntelyteknistä lähestymistapaa hyödynnettäisiin myös muualla asetusluonnoksessa. Asetusluonnos sisältää lisäksi virheellisiä viittauksia ja epätarkkuuksia, jotka olisi syytä korjata jäljelle jääviin säännöksiin sen jälkeen, kun edellä mainitut päällekkäisyydet on ensin poistettu. Näitä on korjaustarpeita on yksilöity tässä lausunnossa alempana.

Tässä lausunnossa muutoin esitetyt seikat huomioiden FA toivoo asetuksen laatimisen priorisointia, jotta luottolaitosdirektiivin muutosdirektiivi saataisiin implementoitua mahdollisimman pian.

Asetuksen nimen suhteen FA toteaa, että asetusluonnoksessa hahmoteltu vaihtoehtoinen nimike asetukselle voisi FA:n mielestä toimia paremmin: yritysjärjestelyiden, merkittävän omistusosuuden hankinnan, merkittävien varojen tai velkojen luovutuksen valvonnan sekä ylimmän johdon kelpoisuusvaatimusten valvonnan menettelyistä.

2. Esimerkkejä VM-asetusluonnoksen ja EBA:n sääntelyn mahdollisista päällekkäisyyksistä

• 5 § Merkittävän omistusosuuden hankinnasta ilmoittaminen
  • Päällekkäinen EBA/RTS/2026/06 (RTS) 3–5 artiklojen kanssa (esim. VM-asetuksen 5.1 §:n 4 kohta ja RTS 3.1 art. g kohta)
• 6 § Merkittävän omistusosuuden hankinnan arviointimenettely
  • Päällekkäinen RTS 12 artiklan kanssa
• 7 § Merkittävän omistusosuuden hankinnan arviointijakson keskeytyminen
  • Päällekkäinen RTS 12 artiklan kanssa
• 8 § Finanssivalvonnan ilmoitus- ja kuulemisvelvollisuus viranomaisyhteistyössä
  • Päällekkäinen EBA/ITS/2026/03 (ITS) 7 ja 8 artiklojen kanssa
• 9 § Päätöstä koskeva viranomaisyhteistyö
  • Päällekkäinen ITS 10 ja 11 artiklojen kanssa
• 10 § Merkittävien varojen tai velkojen luovutuksesta ilmoittaminen
  • Päällekkäinen RTS 13–16 artiklojen kanssa
• 11 § Yritysjärjestelyistä ilmoittaminen
  • Päällekkäinen RTS 17–23 artiklojen kanssa
• 12 § Yritysjärjestelyn arviointimenettely
  • Päällekkäinen RTS 29 artiklan kanssa
• 13 § Yritysjärjestelyn arviointimenettelyn keskeytyminen
  • Päällekkäinen RTS 29 artiklan kanssa
• 14 § Viranomaisyhteistyö yritysjärjestelyiden arvioinnissa
  • Päällekkäinen ITS 6 artiklan kanssa
• 15 § Ilmoitus ylimmän johdon kelpoisuudesta
  • Aihepiiriltään liittyy EBAn FAP-ohjeluonnokseen (EBA/CP/2026/03) sekä FAP-RTS -luonnokseen (EBA/CP/2026/02)

3. Säädösehdotusten sisältöön liittyvät muutostarpeet

Seuraavat kommentit tulisi huomioida sen jälkeen, kun edellä tässä lausunnossa esitetyt päällekkäisyydet EU-sääntelyn kanssa on poistettu.

3.1  Merkittävien omistusosuuksien hankintaa koskevat menettelyt

• 5 §:n 5 momentissa tulisi harkita, onko selvitys tili- tai katsauskauden jälkeen tapahtuneista merkittävistä muutoksista (kohde)yrityksen taloudellisessa asemassa tarpeen. Tältä osin tiedot eivät välttämättä ole ilmoitusvelvollisuuden saatavilla siinä määrin, että niitä olisi mahdollista liittää ilmoitukseen, ja toisaalta tavanomaisessa tilanteessa tiedot tulisivat kohdeyrityksen itsensä julkaistavaksi muun sääntelyn ja raportointivelvoitteiden nojalla.
• Kun 5 §:n 1 momentin 7 kohdassa puhutaan sidonnaisuudesta kohdeyrityksen emoyritykseen, tulisi täsmentää tarkoitetaanko sillä sidonnaisuutta ennen vai jälkeen hankinnan. Jos hankinnan kohteena on riittävän suuri osuus kohdeyrityksen äänivallasta, niin kyseinen yritys ei enää hankinnan jälkeen ole kohdeyrityksen emoyritys. Tätä voisi lisäksi tarkentaa täydennyksellä ”mahdolliseen emoyritykseen”.
• 5 §:n 1 momentin 8 kohta tulisi poistaa. Kyseinen kohta on liian epämääräinen ja vastoin luottolaitosdirektiivin 27 b artiklan 5 kohdassa tarkoitettua suhteellisuus- ja tarkoituksenmukaisuusperiaatetta.
• 5 §:n 2 momentissa tulisi täsmentää, että viittaus on luottolaitostoiminnasta annetun lain 3 a luvun 4 §:n. Kyseiseen momenttiin myös huomiona, että jos hankkijana olevan luottolaitoksen sijoittautumisvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, niin tätä ilmoitusvelvollisuutta tuskin voidaan säännellä Suomen laissa.
• Ilmoituksen osalta olisi tärkeää huomioida yhtenäisyys toimivaltaisten viranomaisten käyttämään ohjeistukseen ja käytössä oleviin teknisiin järjestelmiin sujuva hallintomenettely varmistaen muiden muassa siten, että hankintaa tekevältä yritykseltä ei vaadita samoja tietoja eri muodoissa ja eri alustoilla.
• 6 §:n 6 momentti on tärkeä sääntelyn elementti ennakoitavan sääntelyn näkökulmasta, Tätä tulisi tarkentaa myös täydentämällä momenttiin, että arvioinnissa tulee huomioida muun lainsäädännön asettamat reunaehdot tietojen toimitukselle ja yksityiskohtaisuuden tasolle. Tältä osin keskeisiä ovat muiden muassa kilpailu- ja tietosuojasääntely.
• 6 §:n 7 momentti ei ole luottolaitosdirektiivin 27 a artiklan 13 kohdan mukainen. Mainitun artiklakohdan mukaan ilmoitus on annettava joka tapauksessa ennen arviointijakson päättymistä. Nyt momentti antaa ymmärtää, että arviointi voisi jatkua myös arviointijakson päättymisen jälkeen.
• 7 §:n 3 momentti ei ole luottolaitosdirektiivin 27 a artiklan 12 kohdan mukainen. Tarkan sanamuotonsa mukaan kyseinen artiklakohta säätelee lähinnä tilanteita, joissa artiklakohdassa tarkoitettu viranomainen ei ole konsolidoidusta valvonnasta vastaava viranomainen.
• 9 §:n 1 momentti ei vastaa luottolaitosdirektiivin 27 c artiklan 2 kohdan viimeistä alakohtaa, jonka mukaan koordinointi pitää tehdä asetusluonnoksen 8 §:n 3 momentissa tarkoitettujen viranomaisten kanssa, eikä LLL 3 a luvun 5 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten kanssa.
• 9 §:n 2 momentissa oleva viittaus implementoituun direktiiviin tulisi poistaa tarpeettomana.

3.2  Merkittävien varojen tai velkojen luovutusta koskevat menettelyt   

• 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa tulisi tasearvon sijasta puhua taseen loppusummasta, mikä on linjassa luottolaitosdirektiivin 27 f artiklan 2 kohdan kanssa.

3.3  Yritysjärjestelyitä koskevat menettelyt

• 12 §:n 4 momentin perusteluissa on viittaus väärään artiklakohtaan. Pitäisi olla luottolaitosdirektiivin 27 i artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan. 
• 13 §:n 2 momentin perusteluissa on niin ikään viittaus väärään artiklakohtaan. Pitäisi olla luottolaitosdirektiivin 27 i artiklan 6 kohtaan.
• 14 §:n 1 momentin johdantokappaleessa ilmaus ”yritysjärjestelyn kohteena” tulisi korvata ilmauksella ”yritysjärjestelyyn osallisena”. Tämä olisi selkeämmin linjassa luottolaitosdirektiivin 27 k artiklan 1 kohdan johdantokappaleen kanssa: ”…where the proposed operation involves, in addition to the financial stakeholders, entities that are any of the following”.

3.4  Ylimmän johdon kelpoisuusarvioinnin menettely

• Perustelumuistion Asetuksenantovaltuudet-kappaleen viimeisessä kohdassa on väärä viittaus. Pitäisi viitata luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 4b §:n 4 momenttiin.
• 15 §:n 1 momentin 2 kohtaan tulisi luottolaitosdirektiivin 91 artiklan 1e kohdan b alakohdan mukaisesti lisätä, että soveltuvuusarviointia ei tarvitse toimittaa tilanteissa, jossa luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 4b §:n 3 momentti soveltuu.
• 15 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohtia tulisi täsmentää. Finanssivalvonnalla ei tulisi olla täysin vapaata oikeutta vaatia mitä tahansa asiakirjoja 5 kohdan nojalla. Vaarana on, että dokumentaatiovaatimukset laajenevat ajan myötä tai vaihtelevat tapauskohtaisesti ilman ennakoitavia kriteerejä, mikä lisää hallinnollista taakkaa sekä ilmoitusvelvollisten yhteisöjen että arvioitavien henkilöiden kannalta. Sääntelyssä tulisi vähimmillään edellyttää, että Finanssivalvonnan pyytämien asiakirjojen on oltava välttämättömiä ja oikeasuhtaisia kelpoisuusarvioinnin suorittamiseksi.
• 15 §:n 3 momentti ei ole täysin luottolaitosdirektiivin 91 artiklan 1e kohdan neljännen alakohdan mukainen. Kyseisen alakohdan mukaan tehostettu yhteydenpito tulee aloittaa, mikäli valvojalla on epäilyksiä siitä, täyttyvätkö luottolaitosdirektiivin 91 artiklan 2-6 kohdissa säädetyt vaatimukset.

---

[1] Suurella laitoksella tarkoitetaan momentissa EU:n vakavaraisuusasetuksen 4(1) artiklan 146 kohdassa tarkoitettuja suuria laitoksia ja niiden omistusyhteisöjä, joita ovat lähinnä maailmaanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävät ja muut rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävät luottolaitokset (ns. G-SII:t ja O-SII:t) ja muut luottolaitokset ja niiden omistusyhteisöt, joiden taseen tai konsolidoidun taseen loppusumma on vähintään 30 miljardia euroa.

[2] https://www.bankingsupervision.europa.eu/activities/fit_and_proper_assessments/shared/pdf/ssm.fit_and_proper_questionnaire_update_202112.en.pdf; ja https://www.bankingsupervision.europa.eu/ecb/pub/pdf/ssm.fit_and_proper_guide_update202112~d66f230eca.en.pdf.