Huijari voi vaania vaikka somen koiraryhmässä

Rakkaushuijaukset ovat tuttu vitsaus, josta on varoiteltu jo vuosia. Varoitukset öljynporauslautalla työskentelevästä komeasta amerikkalaisupseerista muistaa jokainen, mutta huijari saattaa löytyä paljon lähempää eikä välttämättä tarjoakaan romantiikkaa ja lihan iloja.

Pankkien tietoon on Suomessakin tullut viime aikoina niin sanottuja ystävyyshuijauksia. Etenkin yksinäisten ikäihmisten rahojen perässä olevat rikolliset saattavat vedota rakkauden sijaan ihan vain seuran tai juttukaverin kaipuuseen. Huijaus kulkee samalla tavalla kuin rakkaushuijaus: uhriin rakennetaan pitkäjänteisesti luottamus, jonka varjolla sitten huijataan rahaa.

Rikolliset suosivat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa olevia harrastusryhmiä. Huijari voi väittää omistavansa saman rotuisen koiran kuin uhri ja lähettää tekaistuja kuvia ja videoita sekä kertoa tarinoita koirastaan.

Yhteydenpito voi jatkua viikkoja – rikolliset ovat kärsivällisiä ja malttavat odottaa, että luottamus on varmasti voitettu.

Lopulta koira sairastuu, ja hoitoon tarvitaan tietenkin rahaa. Jos vaikka ihan puolituttukin kertoo riipaisevasti rakkaan koiransa kärsimyksestä, moni heltyy. Samaistumispintaa tuo, jos samanlainen lemmikki tuhisee vieressä.

”Huijatut summat eivät välttämättä ole isoja – ainakaan aluksi.”

Huijatut summat eivät välttämättä ole isoja – ainakaan aluksi. Huijarin ei kannata ensimmäiseksi pyytää tuhatta euroa. Jos eläinlääkärikäyntiin riittääkin muutama kymppi, voi seuraava pyyntö olla leikkaukseen vaadittavat useat sataset. Pyynnöt luonnollisesti höystetään koskettavin tarinoin, kuvin ja lämpimin kiitoksin.

Tarttui huijari sitten rakkauden tai seuran kaipuuseen, yhdistävä tekijä on vetoaminen tunteisiin ja johonkin uhrille tärkeään.

Pahinta on, että samaan tapaan kuin rakkaushuijauksessa, uhri saattaa menettää rahan lisäksi myös luottamuksensa kanssaihmisiin. Ystävien joukossa vaaniva petturi voi jättää syvät arvet. Kannattaa harkita, lähettääkö rahaa sairastuneen koiran hoitoon, ellei koskaan ole tavannut koiraa eikä sen omistajaa.

Kirjoitus on julkaistu myös Kansallisen senioriliiton Patina-lehdessä.