Talouden kasvutoimia mietittäessä kannattaa suunnata katseet myös rahastosääntelyyn

Rahastot tarjoavat sijoittajille tehokkaan keinon hajauttaa sijoituksia eri kohteisiin. Ne ovat mukana kanavoimassa pääomia yritysten kasvu- ja investointitarpeisiin, mikä vahvistaa kotimaisia pääomamarkkinoita ja talouden dynamiikkaa. Kun rahastojen toimintaedellytyksistä pidetään huolta, syntyy sekä investointeja että verotuloja ja työpaikkoja Suomessa. Kun talouden kasvutoimia mietitään, on syytä suunnata katseet myös rahastosääntelyyn.

Sijoitusrahastotoiminta on kasvanut merkittävästi sekä EU:ssa että Suomessa, ja nykyisin myös Suomi on merkittävä rahastojen vientimaa: 30 prosenttia eli 60 miljardia euroa suomalaisista rahastopääomista tulee ulkomailta. Samaan aikaan 235 miljardia euroa eli 64 prosenttia rahastosijoituksista kohdistuu ulkomaille rekisteröityihin rahastoihin.

Kilpailu on siis kovaa. Suomessa sijaitseva rahastoala työllistää ja maksaa veroja Suomeen – ulkomaiset vastaavasti omiin kotimaihinsa. Lisäksi rahaston kotimaalla on merkitystä erityisesti sijoituskohteille tai rahoitusta tarvitseville ja koko yhteiskunnalle. On siis yhteiskunnankin kannalta järkevää edistää kotimaisten rahastojen toimintaedellytyksiä.

”Kotimaisten rahastojen tukemiseen ei tarvita vero- eikä muita tukia, vaan yhdenvertaiset toimintaedellytykset.”

Suomen rahastosääntely on monelta osin toimivaa ja kilpailukykyistä, osin jopa edistyksellistä. Kuitenkin jäljellä on joitakin pääosin alkuperäisestä 1980-luvun sääntelystä johtuvia lisävaatimuksia ja erikoisuuksia. Nämä vaatimukset asettavat sellaisia rajoituksia kotimaisten rahastojen toiminnalle, mitä ei ulkomaisilla kilpailijoilla ole.

Keskeiset muutostarpeet ovat rahastojen minimisijoittajamääriä koskeva sääntely, rahastotoiminnan harjoittamisen oikeudellinen muoto sekä osuudenomistajarekisterin sääntely. Sijoittajamääriä koskeva sääntely tulisi kumota, ja nykyisen sopimusperusteisen rahastomallin lisäksi tulisi mahdollistaa eurooppalaiseksi normiksi muodostunut yhtiömuotoinen rahastomalli, mitä selvitetäänkin vuoden alussa aloittaneessa työryhmässä.

Osuudenomistajarekisterin kehittäminen on tärkeää monesta syystä. Nykymalli perustuu vanhaan käytäntöön, missä toiminta oli kansallista ja käytännössä tietyn pankin rahastoyhtiön rahastoja myytiin kyseisen pankin konttoreissa omille asiakkaille. Nykyisin toiminta on kansainvälistynyt, mutta ennen kaikkea rahastojen jakelu on mullistunut.

Rahastoja voidaan myydä ristiin eri yhtiöiden kesken, minkä lisäksi on syntynyt rahastojen jakeluun erikoistuneita toimijoita, niin sanottuja rahastoplatformeja. Tämä luo uusia mahdollisuuksia sekä lisää kilpailua. Asuntolainan voi helposti kilpailuttaa ja siirtää pankista toiseen. Niin myös arvopaperisäilytyksen. Näin pitäisi toki voida tehdä myös rahastosijoituksille.

Esteen muodostaa suomalainen osuudenomistajarekisterisääntely, mikä olennaisesti vaikeuttaa tai estää uudet jakelumallit, koska kaikki sijoittajat tulee erikseen kirjata rahastoyhtiön pitämään rekisteriin. Lisäksi uudistuva rahanpesusääntely ottaa huomioon porrastetun omistajarekisterin mutta uhkaa vakavasti kotimaisten rahastojen tulevaisuutta. Toimiva malli muutokseen löytyisi esimerkiksi Ruotsista.