”Ei joko tai, vaan sekä että” – palvelulupaus selkeyttäisi julkisen ja yksityisen roolia hoivassa

• Julkisella palvelulupauksella on määriteltävä selkeästi, millaisiin verovaroin kustannettuihin hoiva- ja hyvinvointipalveluihin kansalaisilla on oikeus. Sitä tarvitaan, jotta hoivan taso ei riippuisi asuinpaikasta ja jotta ihmiset voisivat varautua ajoissa mahdollisiin lisätarpeisiin.
• Vanhuuden taloudellista turvaa voi vahvistaa esimerkiksi säästöillä, sijoituksilla, vakuutuksilla, vapaaehtoisella lisäeläkesäästämisellä sekä käänteisellä asuntolainalla.
• Omaisuuden hyödyntämisen hoivaan on oltava vapaaehtoista: ketään ei pidä pakottaa käyttämään varallisuuttaan palvelujen maksamiseen. Julkisen puolen vastuulla on edelleen turvata hyvä perustaso myös niille, joilla ei ole omaa varallisuutta.

Laadukkaan ja inhimillisen vanhuuden turvaaminen tiukentuvan julkisen talouden oloissa on koko yhteiskunnan yhteinen haaste. Aihetta käsiteltiin Finanssiala ry:n (FA) järjestämässä SuomiAreena-keskustelussa 23.6.2026.

Keskustelun keskeisin aihe oli julkinen palvelulupaus, jota FA on esittänyt yhdeksi sote-järjestelmän korjaustoimeksi jo parikymmentä vuotta. Julkinen palvelulupaus tarkoittaa selkeää linjausta siitä, millaisiin verovaroin kustannettaviin julkisiin terveys- ja hyvinvointipalveluihin kansalaisilla on oikeus ja mikä jää kansalaisen omalle vastuulle.

Julkisen palvelulupauksen avulla jokainen voisi pohtia hyvissä ajoin, riittääkö verovaroin kustannettu hoivan taso itselle, vai pitäisikö julkista hoivaa varautua täydentämään omalla varallisuudella.

Julkinen palvelulupaus sai SuomiAreena-keskustelun panelisteilta laajaa kannatusta. Paneeliin osallistunut professori Paulus Torkki on selvittänyt FA:n toimeksiannosta, miten Suomen verrokkimaissa julkisesti rahoitettu palveluvalikoima on linjattu.

”Esimerkiksi Saksassa on määritelty kansallisella tasolla, millainen toimintakyky oikeuttaa minkälaisiin palveluihin. Suomessa linjaukset riippuvat liikaa alueesta, kun tilanteen pitäisi olla sama kaikkialla Suomessa”, Torkki huomautti.

Torkin mukaan Suomen sote-järjestelmä kärsii piilopriorisoinnista. Jo nyt on käytännössä linjattu, millaiset palvelut on pääasiassa rajattu julkisen hoidon ulkopuolelle. Rajaukset ovat kuitenkin syntyneet ilman kokonaisvaltaista ohjausta, eikä nykytilanne hahmotu kansalaisille helposti. Julkinen palvelulupaus auttaisi Torkin mukaan korjaamaan niin hoivan rahoitukseen, saatavuuteen kuin laatuun liittyviä ongelmia.

Myös dosentti Elli Aaltosen mukaan tarvittaisiin yhdenmukaiset ja selkeät kriteerit koko maahan. Hoidon saatavuudessa ja saavutettavuudessa Suomi on Aaltosen mukaan peränpitäjiä Euroopassa.

”Perustuslain kirjaus ei toteudu. Pitäisi tarjota johdonmukaisesti samat palvelut pohjoisesta etelään”, Aaltonen totesi.

Kansanedustajat Mia Laiho (kok) ja Krista Kiuru (sd) suhtautuivat positiivisesti julkiseen palvelulupaukseen, joskin erilaisin painotuksin.

”Luottamus julkisen puolen tarjoamaan hoivaan on kaiken A ja O, mutta vanhempana pitää pystyä halutessaan hyödyntämään myös omaa varallisuutta. Myös kotona annettavaan hoitoon ja hoivaan myönnettävä kotitalousvähennys on erinomaisen hyvä järjestely. Erilaisia hoivan muotoja yhdistelemällä voidaan löytää sopiva hoivan muoto, sillä avuntarpeet ovat yksilöllisiä”, Laiho totesi.

Kiuru painotti julkisen puolen asianmukaista resursointia ja sitä, että kansalaisten tulee saada maksamistaan veroeuroista ansaitsemansa hyöty.

”Kansalaisten ei tule vain päästä hoitoon, vaan myös tulla hoidetuksi. Nämä ovat eri asioita, ja palvelulupauksen olisi koskettava molempia. Lupaus ei saa olla liian yleinen. Kansalaisten on saatava verovaroille vastinetta, mutta jokainen saa tietysti käyttää varallisuuttaan haluamiinsa palveluihin.”

Varallisuuden vapaaehtoiseen hyödyntämiseen tulee kannustaa

Paitsi, että panelistit hyväksyivät ajatuksen hoivan täydentämisestä varallisuudella, olivat he yksimielisiä siitä, että omaisuuden hyödyntämisen hoivapalveluihin on oltava vapaaehtoista.

”Omaisuuden takavarikoiminen hoivan vastineeksi veisi ihmisiltä halukkuuden säästää”, Elli Aaltonen kiteytti.

FA:n johtaja Tuomo Yli-Huttula torjui jyrkästi omaisuuden pakkolunastamisen hoivaan, tai varallisuuden nykyistä laajemman huomioimisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuissa. Yli-Huttula kuitenkin nosti esiin tapoja, joilla ihmisten on mahdollista hyödyntää omaisuuttaan haluamiinsa palveluihin vapaaehtoisesti.

”Esimerkiksi sijoitukset, vakuutukset ja oman kodin arvon hyödyntävä käänteinen asuntolaina ovat hyviä keinoja turvata vanhuutta. Kaikilla paikkakunnilla käänteisen asuntolainan saaminen ei toki ole yksinkertaista. Kaikilla ei myöskään ole kerääntynyttä varallisuutta, ja myös heistä tulee ehdottomasti pitää huolta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, ettei varallisuuden hyödyntäminen hoivaan ole pelkästään rikkaiden yksinoikeus”, Yli-Huttula totesi.

Hoivan lisäksi on tärkeää varautua myös eläkevuosina kasvaviin lääke- ja muihin kustannuksiin. Yli-Huttula viittasi puheenvuorossaan FA:n hiljattain julkaisemaan kansalaiskyselyyn, jonka mukaan 61 prosenttia suomalaisista pitää omia säästöjä ja sijoituksia tarpeellisena lakisääteisen eläketurvan täydentäjänä.

”On paikallaan miettiä ajoissa, riittääkö lakisääteinen eläke välttämättä kattamaan kaikki ne kulut, joihin eläkkeellä pitäisi olla varaa. Pelkkä arkikulutuksen vähentäminen eläkkeellä ei ole aina toimiva ratkaisu, vaan on järkevää sijoittaa ja säästää ajoissa eri tavoin. Myös vapaaehtoisen lisäeläkesäästämisen elvyttäminen olisi hyvä keino vahvistaa eläketurvaa”, Yli-Huttula muistutti.

Vaikeissa oloissa tarvitaan ennakkoluulotonta ajattelua. Paulus Torkin mukaan Suomen ongelma kategorinen ja tehoton ”joko–tai-systeemi”.

”Sekä–että-systeemi olisi parempi. Julkisen puolen tulee huolehtia hoivan hyvästä perustasosta, mutta yksityistä puolta on järkevää käyttää palvelujen täydentäjänä”, Torkki huomautti.