EU-sääntely

Yksinkertaistaminen ja paremman sääntelyn periaatteet

• Eurooppalainen sääntelykehikko on laajentunut ja monimutkaistunut, mikä heikentää kilpailukykyä ja lisää hallinnollista taakkaa. Kaikkia ongelmia ei voida ratkaista uudella sääntelyllä; usein riittää, että olemassa olevia sääntöjä selkeytetään, toimeenpanoa parannetaan ja valvontaa kehitetään.
• Pidämme erittäin tärkeänä, että uutta sääntelyä ei pidetä ensisijaisena ratkaisuna, jos samat tavoitteet voidaan saavuttaa kevyemmillä keinoilla, kuten olemassa olevan sääntelyn selkeyttämisellä.
• Täysin uuden sääntelyn pitäisi perustua laajaan vaikutusarviointiin. Arvioinnin on määriteltävä selkeästi, mikä ongelma ratkaistaan, ja analysoitava ehdotettujen toimien vaikutus.
• Pidämme tärkeänä, että komissio jatkaa nykyisen finanssipalvelujen sääntelykokonaisuuden yksinkertaistamista. Tässä työssä on keskityttävä niihin osiin, jotka tuovat todellista lisäarvoa, johdonmukaisuutta ja selkeyttä. Epärelevanttien yksityiskohtien poistaminen tai pelkkä sääntelyn lykkääminen voi lisätä epävarmuutta tai johtaa hyvin kalliisiin IT‑järjestelmämuutoksiin. Komission pitäisi laatia strategia niiden keskeisten säädösten tunnistamiseksi, jotka aiheuttavat eniten hallinnollista taakkaa ja epävarmuutta.

Sääntelyn useat tasot lisäävät monimutkaisuutta – uudelleentarkastelua tehtävä silti harkiten

• Finanssialan EU-sääntely jakautuu kolmelle tasolle – yllä oleva kuva havainnollistaa sitä hyvin. Klikkaa kuvaa suuremmaksi!
• Tavoitteena pitäisi olla keskeisten tason 2 säädösten pysyvä vähentäminen, sillä ne ovat yksi keskeinen syy sääntelyvelvoitteiden voimakkaaseen kasvuun.
• Yleisesti ottaen EU-sääntelyn uudelleentarkastelu on perusteltua vain silloin, kun sille on todellinen tarve. Tätä varten on määriteltävä selkeät kriteerit, jotka on täytyttävä ennen prosessin käynnistämistä. Jatkuvat EU-sääntelyn uudelleentarkastelut aiheuttavat käytännössä joka kerta muutoksia, jotka on vietävä käytäntöön. Ne syövät yhtiöiltä paljon resursseja, joka on poissa uuden kehittämiseltä.

Finanssivalvojille kilpailukykymandaatti

• Eurooppalaisten ja kansallisten finanssivalvojien tehtäviin on lisättävä kilpailukyvyn edistäminen taloudellisen vakauden ja sijoittajansuojan ohella. Kansalliset valvojat voivat vaikuttaa kilpailukykyyn muun muassa makrovakausvälineiden sekä suositusten ja sitovien päätösten kautta. EU-tasolla valvojat voivat vaikuttaa EU:n rahoitusmarkkinoiden houkuttelevuuteen ja tehokkuuteen alemman tason sääntelyn ja valvontaohjeiden avulla.

• Samalla on olennaista säilyttää valvojien ensisijainen mandaatti – taloudellisen vakauden ja sijoittajansuojan turvaaminen – tärkeimpänä tavoitteena. Kilpailukykyä on edistettävä tilanteissa, joissa taloudellinen vakaus on varmistettu. Kilpailukyvyn edistäminen pitäisi sisällyttää myös olennaiseksi osaksi vaikutusarviointeja.

Finanssivalvojien vallalle selvät rajat

• Poliittista päätöksentekoa ei saa siirtää valvojien vastuulle. EKP:n sääntelyvallan rajoista on syytä käydä keskustelua sekä kansallisesti että EU-tasolla. Valvojien antamat ei-sitovat suositukset ja erilaiset pehmeän lainkäytön välineet eivät saa muodostua tosiasiallisesti sitoviksi velvoitteiksi.
• Finanssivalvojille sääntelyssä annetut valtuudet tarkentaa sääntelyä on määriteltävä selkeästi.