Lausunto

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi vuoden 2026 tuloveroasteikosta sekä tuloverolain ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta

Työnantajan maksamien työntekijän oikeudellisen neuvonnan kustannusten verotusmuutos on kannatettava

  • FA kannattaa ehdotettua tuloverolain muutosta, jolla työnantaja voisi kustantaa oikeudellista neuvontaa työntekijälleen verovapaasti säädettyjen edellytysten täyttyessä.

  • Ehdotettua TVL 69 e §:ää tulisi FA:n käsityksen mukaan kuitenkin tarkentaa, jotta tulkintaepäselvyyksiltä vältyttäisiin.

VN/11304/2024

Työnantajan maksamien työntekijän oikeudellisen neuvonnan kustannusten verotusmuutos on kannatettava

  • FA kannattaa ehdotettua tuloverolain muutosta, jolla työnantaja voisikustantaa
    oikeudellista neuvontaa työntekijälleen verovapaasti säädettyjen edellytysten täyttyessä.

  • Ehdotettua TVL 69 e §:ää tulisi FA:n käsityksen mukaan kuitenkin tarkentaa, jotta tulkintaepäselvyyksiltä vältyttäisiin.

Finanssiala ry (FA) kannattaa ehdotettua tuloverolain muutosta, joka mahdollistaisi sen, että työnantaja kustantaisi työntekijälleen oikeudellista neuvontaa. Taannoinen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu (KHO 2023:116) loi FA:n mukaan kohtuuttoman oikeudentilan ja siksi on tarpeellista, että tilanne korjataan.

FA katsoo kuitenkin, että ehdotettua tuloverolain 69 e §:ää tulisi tarkentaa, jotta vältyttäisiin laajoilta tulkintakysymyksiltä. Lakimuutoksen tulee turvata selkeä verokohtelu ja välttää tulkinnanvaraisuutta, koska on äärimmäisen tärkeää varmistaa se, että työnantaja voi vastata oikeudellisten kulujen korvaamisesta ilman työnantajalle tai työntekijälle muodostuvaa veroriskiä. Tämä tavoite olisi hyvä muotoilla nykyistä tarkemmin HE:ssä huomioiden, että tavoitteena on poistaa KHO 2023:116 oikeusvaikutus. Lainkohdan tulee olla selkeä, jotta jatkossa ei ole tarvetta Verohallinnon tulkintaohjeistukselle eikä ennakkoratkaisuille ja/tai tuomioistuinprosesseille.

FA:n mukaan työnantajan intressiedellytyksen tulisi täyttyä jo sillä, että työnantaja suostuu korvaamaan kustannuksia. Esityksessä mainituilla tavalla olosuhteiden tulisi olla todella poikkeukselliset, jotta säännöksen verovapauden soveltuminen estyisi työnantajan intressin puuttumisen vuoksi.  Siksi 69 e §:n 1 kohdan edellytystä tulee soveltaa suoraviivaisesti.

FA katsoo, että tarpeettomien varaumien luominen säännökseen ei ole perusteltua huomioiden lakimuutoksen tarkoitus ja tavoite. Tällainen tarpeeton varauma on ehdotetun TVL 69 e.1 §:n 3 edellytys siitä, ettei ole ilmeistä, että työntekijän olisi tullut mieltää toimintansa lainvastaiseksi jo tekohetkellä. FA:n mukaan kyseinen kohta aiheuttaa turhaa epävarmuutta ja mahdollisia tulkintaongelmia, mikä on selkeästi vastoin säännöksen tarkoitusta. On mahdotonta olettaa, että työnantaja maksaessaan oikeudellista neuvontaa ja ennakkoperintäkohtelusta päättäessään voisi arvioida työntekijän tekohetken ”mieltämisiä”. Sinänsä on yleisesti kannatettavaa, että HE sisältää esimerkkejä käytännön tilanteista. Ennen lopullista HE:tä olisi kuitenkin syytä harkita, ovatko kaikki luonnoksen esimerkit relevantteja. HE-luonnoksessa edellä käsiteltyyn 69 e 1 §:n 3 kohtaan liittyvä esimerkki ylinopeuteen liittyvästä prosessista on esimerkiksi varsin epäolennainen. Tuollaiset tilanteet hyvin harvoin, jos koskaan vaativat oikeudellista neuvontaa. Ja jos vaativat, työnantajat tuskin lähtevät niihin liittyviä neuvontakuluja korvaamaan. Työnantaja priorisoisi yrityskuvaansa ja on syytä lähteä siitä, ettei työnantaja kustanna selkeästi rikolliseen toimintaan liittyvä kuluja.

Ehdotettu TVL 69 e § 4 mom sisältää säännöksen työntekijän verotuksen oikaisemisesta muualta saatujen korvausten perusteella[1], mikä on selkeä poikkeus säännönmukaisista verotuksen oikaisun määräajoista. FA:n mukaan HE:ssä tulisi tarkoin perustella, miksi kyseinen poikkeus on syytä tehdä. Mikäli kyseinen poikkeus katsotaan aiheelliseksi tai säädösteknisesti mahdolliseksi, se tulisi sisällyttää verotusmenettelylakiin, jossa muutkin verotuksen oikaisua koskevat menettelysäännökset ovat, eikä tuloverolakiin.

FINANSSIALA RY

Hannu Ijäs


[1] Jos edellä tarkoitettuun tuloon liittyvää oikaisua ei määräaikasäännösten vuoksi voida tehdä työntekijän verotukseen sille verovuodelle, jona työnantaja on kustannukset maksanut, oikaisu tehdään vanhimmalle verovuodelle, jolle se on mahdollista tehdä.

Jäikö kysyttävää?

|

Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan