Talous- ja rahaliitto EMU
Suomalainen
finanssiala tukee vahvasti Suomen EMU-jäsenyyttä, yhteistä valuuttaa ja
pankkiunionia. Ne luovat osaltaan vakaata toimintaympäristöä suomalaiselle
yritystoiminnalle ja edesauttavat talouskasvun ylläpitämistä ja hyvinvoinnin
rakentamista. Suomen on jatkossakin oltava mukana EMU:n ytimessä.
Finanssiala suhtautuu myönteisesti markkinakurin käyttämiseen nykyistä enemmän
EMU-maiden talouspolitiikan ohjauskeinona sekä jäsenmaiden oman vastuun
korostamiseen taloudenpidosta.
Pääomamarkkinoiden
integraation syventäminen on kannatettava asia sekä EU- että EMU-tasolla. Tämä
on tehtävä ensisijaisesti esteitä poistamalla, ei luomalla uutta sääntelyä.
Olennaista on myös markkinaehtoisuus – julkinen valta ei saa alkaa ohjailla
pääomien allokoitumista taloudessa.
Finanssialan
mielestä nykyisen laajuisessa talous- ja rahaliitossa ei ole edellytyksiä eikä
tarvetta fiskaaliunionin kehittämiseen. Eurobondien tai vakausjoukkolainojen
käyttöönotto merkitsisi pitkälle vietyä yhteisvastuuta, johon väistämättä
liittyy suuri moraalikato-ongelma. Se tarkoittaa sitä, että omaa taloutta tai pankkijärjestelmää olisi houkutus
hoitaa huonosti, kun vaikeudet hoidettaisiin yhteisvastuullisesti. Tähän
ongelmaan ei ole toistaiseksi esitetty toimivaa ratkaisumallia, minkä vuoksi
vakausjoukkolainat eivät ole realistinen vaihtoehto. Lisäksi eri maiden
kilpailukyky- ja ylivelkaantumisongelmat tulisi ratkaista kestävällä tavalla,
ennen kuin vakausjoukkolainojen käyttöönottoa voitaisiin edes harkita.
Yhteinen
budjetti tai muu suhdannetasausmekanismi voisi tulla kyseeseen vain sellaisten
maiden välillä, jotka ovat tulotasoltaan sekä työ- ja muiden markkinoiden
toimivuuden osalta samankaltaisia. Muussa tapauksessa budjetista muodostuisi
vain uusi tukijärjestelmä, jolla rahaa kanavoidaan toistuvasti tiettyjen maiden
tarpeisiin. Nykytilanteessa edellytykset yhteisen budjetin tai muun
suhdannetasausmekanismin perustamiseen ovat vähäiset.
Suhdannetasausmekanismia
koskeva keskustelu kytkeytyy myös talous- ja rahaliiton sosiaalisen
ulottuvuuden syventämiseen. Tähän liittyy kansallisten työllisyys- ja
sosiaalipolitiikkojen yhdenmukaistaminen ja muun muassa eläketurvaa koskevat
kysymykset. Suomalaisen työeläkejärjestelmän kannalta on tärkeää, että
lakisääteistä eläketurvaa koskevat päätökset tehdään jatkossakin kansallisella
tasolla.
Verojärjestelmien
harmonisointi on periaatteessa kannatettava asia, mutta se ei saa johtaa maiden
välisen verokilpailun estymiseen. Verokilpailu auttaa pitämään verorasituksen
kohtuullisena, mikä tukee myös julkisten menojen kasvun hillintää.
