Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön
SharePoint
Finanssiala > Linjaukset > Digitalisaatio > Finanssialan digiteesit

Finanssialan digiteesit

 
Euroopan Unionin digitaalisten sisämarkkinoiden luominen on tarpeen, jotta Eurooppa pärjää kiihtyvässä globaalissa kilpailussa esimerkiksi datatalouden ja tekoälyn hyödyntämisessä. 

Sitran vuoden 2020 megatrendien mukaan menossa on sekä yritysten että valtioiden välinen kilpailu siitä, kuka onnistuu eniten hyötymään datan kasvavasta määrästä ja tekoälyn kehityksestä. Merkittävä haaste finanssialalle on, että eri ikäryhmät käyttävät teknologiaa hyvin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Yhtä ratkaisua kaikille ei enää ole. 

Digitaloutta vastuullisesti hyödyntämällä finanssiala voi tuottaa asiakkaille ja yhteiskunnalle parempia ja edullisempia palveluita. Tätä kautta ala voi saada merkittävästi lisää uutta kilpailuetua, tehokkuutta ja toimintamahdollisuuksia.  Menestymisen edellytyksenä on, että yksittäistä asiakasta koskevaa dataa käsitellään luottamuksellisesti ja eettisesti kestävällä tavalla.  

Digitaalisten sisämarkkinoiden mahdollinen sääntely ei saa olla uutta toimintaa tukahduttava jarru, vaan sen on mahdollistettava uudet innovatiiviset liiketoimintamallit. Sääntelyn ja pelisääntöjen on oltava kaikissa tilanteissa tasapuolisia sekä kilpailukentän reilu ja oikeudenmukainen eri toimialojen ja toimijoiden kesken. 

Keskuspankkien erilaisiin digirahasuunnitelmiin on viisasta ottaa ennakkoluuloton ja avoin asenne. Finanssialan on syytä pyrkiä Suomessa kumppanuuteen viranomaisten kanssa, mikäli digirahahankkeen valmistelu lähtee aidosti liikkeelle. Myönteistä asiassa on se, että erilaiset virtuaalivaluuttahankkeet saisivat silloin vahvan vastavoiman. 

Finanssialan toimijat vahvistavat koko ajan kykyään torjua hybridiuhkia ja vastata niihin yhteistyössä viranomaisten ja muiden elinkeinoelämän sektoreiden kanssa. Keskeistä on Euroopan laajuinen yhteistyö, koska varainhankinta, sijoitusten hoitaminen tai maksuliikenne eivät onnistu tänä päivänä ilman rajat ylittäviä digitaalisia palveluja. 

Datataloudessa yksilön oikeus omaan dataansa keskeinen periaate


  • Datataloutta on käsiteltävä lainsäädännössä kokonaisuutena. Lainsäädännön on koskettava henkilötietoihin liittyvän datan lisäksi muutakin dataa, joka on eri toimialoilla toimivien yritysten hallussa. Toimialoja on kohdeltava yhdenmukaisesti: finanssiala ei hyväksy sellaista sääntelyä, joka avaa vain pankkien ja muiden finanssiyritysten dataa kolmansien osapuolten käyttöön. Ylipäätään finanssialan datan avaamisessa ulkopuolisille tulee olla pidättyväinen datan väärinkäyttömahdollisuuksien takia. 

  • Samanlaista toimintaa koskeva sääntelyn on oltava yhdenmukaista palveluntarjoajan juridisesta luonteesta riippumatta. 

  • Datatalouden eettisen sääntelyn on oltava periaatepohjaista.  Sen ei pidä johtaa kalliisiin compliance-vaatimuksiin tai raportointivelvoitteisiin. Sääntelyn luomisen on tapahduttava avoimessa yhteistyössä finanssialan kanssa ja otettava huomioon myös fintechsektorin tarpeet. Mikäli itsesääntelyä tehdään, kaikkien toimijoiden on oltava mukana, jotta kilpailulainsäädännön rikkomisesta ei synny minkäänlaista epäilyä.

  • Lähtökohtana on oltava, että vain lainsäädännön tai yksilön antaman suostumuksen valtuuttamana voidaan käyttää hänen tietojaan. Mikäli lainsäädäntö ei muuta sano, yksilöllä pitää olla oikeus määritellä, mihin palveluihin ja millaisilla ehdoilla hänen tietojaan käytetään. Finanssitoimijoilla on hallussaan runsaasti asiakkaita koskevaa dataa, jonka luottamuksellisuus ja vastuullinen käyttö on kaikissa oloissa turvattava.  

Virtuaalivaluuttoja on säänneltävä ja valvottava yhdenmukaisesti


  • Virtuaalivaluuttoja kuten Libraa sekä niiden tarjoajia on säänneltävä ja valvottava yh-denmukaisesti EU:ssa, mielellään globaalisti. Niiden valvonnassa on otettava huomioon rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski.

  • Virtuaalivaluuttojen tarjoajien ja niitä hyödyntävien maksupalvelujen sekä pankkien ja muiden finanssialan toimijoiden välisen pelikentän on oltava reilu. 

  • Uusiin toimijoihin on ulotettava rahoitusjärjestelmän vakautta turvaava sääntely, kun niiden toiminnan laajuus kasvaa nykyisestä mittakaavasta. Tämä koskee erityisesti pääomien riittävyyttä ja riskienhallintaa. 

  • Asiakkaan- ja sijoittajansuojasääntely on ulotettava virtuaalivaluuttojen tarjontaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen. 

Keskuspankkien digiraha ei saa syrjäyttää yksityistä liiketoimintaa


  • Keskuspankkien digirahahankkeiden etuja ja haittoja on arvioitava huolella ennen kuin päätetään niiden käyttöönotosta. Pankkien luomaan talletusrahaan perustuva rahajärjestelmä toimii tehokkaasti ja tarjoaa asiakkaille monipuoliset ja teknisesti kehittyneet palvelut. 

  • Pankit on otettava tiiviisti mukaan yhteistyöhön suunnittelemaan mahdollista keskuspankin digirahaa, mikäli suunnitelmat siitä lähtevät liikkeelle.  Digiraha ei saa vaarantaa pankkijärjestelmän vakautta eikä syrjäyttää yksityistä hyvin hoidettua liiketoimintaa. Pankkien mahdollisuus käyttää talletuksia kuluttajille ja yrityksille myönnettävien laino-jen rahoittamisessa on ehdottoman tärkeä turvata, jos keskuspankin digiraha otetaan käyttöön. 

Kyberturvallisuuteen varautumista säänneltävä EU-tasolla


  • Suomen rahoitusala on tiiviisti integroitunut pohjoismaiseen, eurooppalaiseen ja globaaliin markkinaan, joten varautuminen hybridiuhkiin on tehtävä koko Euroopan laajuisesti elinkeinoelämän ja viranomaisten hyvällä yhteistyöllä. Tämä tarkoittaa, että hybridiuhkiin varautumista on säänneltävä vähintään EU-tasolla ja sääntelyn yhdenmukaisesta täytäntöönpanosta on huolehdittava tarkoin. 

  • Kansalliselle lisäsääntelylle ei ole Suomessa tarvetta. On tarkkaan pohdittava, mikä on kaikkia toimialoja koskevan horisontaalisen sääntelyn ja finanssialaa koskevan sektorikohtaisen sääntelyn välinen tasapaino.

  • Rahoitusala on sitoutunut poikkeusolojen varautumistoimiin yhteistyössä viranomaisten ja muiden elinkeinoelämän sektoreiden kanssa. Ala edistää kyberturvallisuus- ja varau-tumisyhteistyötä huoltovarmuusorganisaation, Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksen, keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskuksen sekä alan eurooppalaisten järjestöjen kautta. Tietojenvaihtoa julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä sekä yksityisten toimijoiden kesken tulee lisätä.