Onko EU vakavissaan ilmastotavoitteissaan? Voiko EU olla nettopäästöiltään hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä?
Kesäkuun lopulla EU-komissio julkaisi mittavan paketin kestävään rahoitukseen liittyviä yksityiskohtaisia ehdotuksia ja suosituksia. Julkaisu sisältää ohjeistuksia yrityksille ilmaston kannalta olennaisen tiedon raportointiin, määritelmiä kestävälle taloudelliselle toiminnalle, vihreille joukkovelkakirjoille sekä ilmastotavoitteita edistäville vertailuindekseille. Aiemmin keväällä säädettiin asetus finanssituotteiden läpinäkyvyysvaatimuksista. Näiden ja lukuisten vapaaehtoisten toimien myötä eurooppalainen rahoitusala tähtää menestymään maailmassa, jossa kestävän kehityksen huomioimisen on oltava osa kaikkien yritysten toimintaa.
Kriteerit kestäville sijoituksille
Luokittelu- eli taksonomiatyössä määritellään kriteerit kestävän kehityksen mukaisille aktiviteeteille, joihin tämän hetken arvion mukaan tarvitaan vuosittain 175 – 290 miljardia euroa lisärahoitusta yksityiseltä sektorilta. Luokittelun avulla sijoittajat pystyvät aiempaa paremmin kohdistamaan rahoitusta kestävälle taloudelliselle toiminnalle.
Luokittelun ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan ilmastonmuutokseen liittyviä toimia. Luokittelun mukaiselta toiminnalta edellytetään merkittävää myötävaikutusta ilmastonmuutoksen hillintään tai siihen sopeutumiseen. Samalla toiminnalta edellytetään, ettei se merkittävästi haittaa muita kestävän kehityksen tavoitteita. Näitä muita alueita ovat vesivarojen ja merien suojelu ja kestävä käyttö, siirtymä kiertotalouteen, jätteiden synnyn rajoittaminen ja niiden kierrätys, saastumisen ehkäisy ja terveiden ekosysteemien suojelu sekä työ- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Muihin ympäristöön liittyviin tavoitteisiin paneudutaan työn seuraavassa vaiheessa.
Luokittelutyötä koskevassa raportissa käydään läpi 67 erillistä toimintaa muun muassa maa- ja metsätaloudessa, teollisuudessa, energiantuotannossa, liikenteessä ja vesitaloudessa. Näissä käydään esimerkkien avulla läpi menettelytapoja, joilla sijoittaja voi arvioida eri toimien hyötyjä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen. Erityisesti on panostettu siihen, että menettelyjä on helppo soveltaa.
Luokittelu eli taksonomia liittyy komission ehdotukseen ns. taksonomia-asetukseksi, jolla pyritään määrittelemään kestävän kehityksen mukainen taloudellinen toiminta. Taksonomiaa kehittävän työryhmän toimikautta on jatkettu kuluvan vuoden loppuun saakka. Työryhmä on käynnistänyt 13.9. asti auki olevan kuulemisen ehdotuksistaan, ja jatkaa syksyllä vielä puutteellisesti tarkasteltujen alueiden kehittelyä sekä nykyisten ehdotusten viimeistelyä saadun palautteen pohjalta.
Standardi vihreille joukkovelkakirjoille
Vihreille joukkovelkakirjoille ehdotetaan standardia, jolla parannetaan markkinoiden tehokkuutta, läpinäkyvyyttä, vertailtavuutta ja luotettavuutta. Tavoitteena on rohkaista sekä vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeelle laskemista että niihin sijoittamista.
Standardia valmistellut ryhmä ehdottaa, että EU:n vihreän joukkovelkakirjan nimikettä voi käyttää julkisesti noteeratusta tai noteeraamattomasta joukkovelkakirjasta tai muusta pääomamarkkinoiden velkakirjasta, joka noudattaa sisällöltään EU:n vihreiden joukkovelkakirjalainojen standardia. Standardin noudattamiselle asetetaan neljä keskeistä elementtiä. Ensinnäkin instrumentin pitää olla yhdenmukainen taksonomian kanssa. Tämä tarkoittaa, että sillä kerätyt varat on käytettävä johonkin luokittelun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen muita tavoitteita vahingoittamatta. Toiseksi liikkeellelaskijan on julkaistava kuvaus siitä, miten joukkovelkakirja täyttää standardin tavoitteet. Kolmanneksi varojen käytöstä ja niillä saavutetusta ympäristövaikutuksesta on raportoitava. Lopuksi vielä vaaditaan ulkopuolisen arvioijan todennus joukkovelkakirjan ominaisuuksista.
Ryhmän ehdotuksen tavoitteena on parantaa markkinoiden toimintaa. Nykyisin markkinoiden toimintaa haittaa määrittelyjen puuttuminen, minkä vuoksi on epäselvää, millaisia velkakirjoja voidaan kutsua vihreiksi. Sijoittajalta puolestaan vaatii paljon aikaa selvittää kunkin tarjolla olevan sijoituskohteen sisältö. Standardin myötä liikkeellelaskijalla on selvä normisto sille, mitä vihreältä joukkovelkakirjalta edellytetään. Näin molempien tahojen toimintaa helpotetaan ja kustannuksia saadaan alennettua.
Työryhmän työskentely jatkuu vuoden loppuun saakka. Uudesta komissiosta riippuu, millä tavalla ehdotusta viedään eteenpäin. Jatkoaikanaan työryhmä arvioi muun muassa, vaatiiko taksonomiatyön jatko muutoksia ehdotukseen.
Vertailuindekseillä voi arvioida sijoittamisen tavoitteita
Sijoittamisessa onnistumista mitataan yleensä suhteessa eri tavoin valittuihin vertailuindekseihin (benchmark). Sijoitussalkulle asetetaan yleensä tavoitteeksi saada parempi tuotto kuin mikä on valitun vertailuindeksin keskiarvotuotto. Vertailuindekseistä voidaan myös rakentaa suoraan passiivisia sijoitustuotteita.
Vertailuindeksejä voidaan käyttää myös muulla tavalla kuin pelkän taloudellisen menestyksen mittaamiseen. Kestävän rahoituksen ryhmä on määritellyt vertailuindeksejä, joita sijoittaja voi käyttää kestävyyteen tai ympäristöön liittyvien tavoitteidensa vertailukohtana tai rakentaa sijoitustuotteita suoraan niitä mukaillen. Ryhmän ehdotuksista on käynnissä konsultaatio 2.8.2019 asti. Loppuraportin ryhmä jättää syyskuussa, ja sen pohjalta komissiolta on odotettavissa sääntelyehdotuksia viimeistään ensi vuoden alkupuolella.
Finanssiala hoitaa osansa, muttei kaikkea
Nykyisillä toimilla maailma menee kohti 3-4 asteen keskimääräistä lämpenemistä. Tämä on katastrofaalinen suunta. Toimilla ilmaston hyväksi on kiire. EU-komission korkean tason asiantuntijaryhmä (HLEG), jossa itse olin finanssialan edustajana mukana, julkaisi viime vuonna ehdotuksia, miten rahoitus saadaan palvelemaan EU:n ilmasto- ja kestävyystavoitteita.
Rahoitusala ei kuitenkaan yksinään voi ratkaista ongelmia. Jos esimerkiksi julkiset tuet ovat ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa, yksityinen rahoitus ei yksinään voi muuttaa suuntaa.
EU:lla on käytössään vahvat työkalut rahoituksen ja finanssitoiminnan alueilla. Hyvien tavoitteiden rinnalla voi myös pelätä, että finanssialan sääntelyyn tuodaan hyvää tarkoittavia mutta alalle vieraita elementtejä. Sijoitustoiminnan luokittelujen eteen tehty työ on joka tapauksessa arvokasta. Se kytkee finanssialan toimet laajemmin elinkeinoelämän tarpeisiin. Parhaimmillaan sen pohjalta saadaan tehtyä kestävyyden kannalta arvokkaita ratkaisuja vuoropuhelussa rahoittajan ja yrityksen välillä.