Britannian ja EU:n välisiä neuvotteluja tulevista suhteista on käyty syyskuun alkuun mennessä jo seitsemän kierrosta, mutta vaikuttaa siltä, että neuvottelijat ovat pääasiassa etääntyneet toisistaan. Varsinkin finanssisektori joutuu nyt valmistautumaan siihen, että brexit-siirtymäajan loppuessa rahoitusalan palvelukauppa kanaalin yli muuttuu erittäin hankalaksi.
Euroopan unionin ja Britannian välisten tulevaisuusneuvottelujen saavutusten saldo on toistaiseksi ollut olematon. Maaliskuussa alkaneissa neuvotteluissa ei käytännössä ole edetty mihinkään.
Edelleenkin näkyvimmät kiistakapulat ovat riita EU-maiden kalastusoikeuksista brittivesillä ja Britannian sitoutuminen tasaveroisen kilpailun sääntöihin EU:n kanssa. Lontoo pitää näitä yksinomaan oman suvereniteettinsa piiriin kuuluvina asioina, joihin EU:lle ei tule siirtymäkauden jälkeen jättää mitään sananvaltaa. EU:lle nämä ovat kuitenkin kynnyskysymyksiä sopimuksen syntymiselle.
On täysin epävarmaa, mitä jatkosta saadaan sovittua – vai saadaanko mitään. Elokuun loppuun mennessä käytyjen seitsemän neuvottelukierroksen perusteella näyttää yhä todennäköisemmältä, että mitään kattavaa kauppasopimusta ei saada aikaan.
Osaltaan tilannetta hankaloittaa se, että sopimusta ei voida jättää vuodenvaihteen viimeiseen hetkeen, vaan sen pitäisi olla valmiina alustavasti hyväksyttäväksi viimeistään EU-maiden johtajien Eurooppa-neuvoston lokakuun huippukokoukseen. Aikataulu johtuu siitä, että mahdollinen sopimus on ehdittävä ennen vuodenvaihdetta kääntää sanatarkasti kaikkine juridisine merkityksineen kaikille virallisille EU-kielille ja sen jälkeen hyväksyttävä Euroopan parlamentin lisäksi kaikkien 27 jäsenmaan parlamenteissa ennen brexit-siirtymäajan päättymistä 31. joulukuuta 2020.
Neuvottelujen ilmapiiriä kuvaa se, että EU:n kiertävä puheenjohtajamaa Saksa pudotti keskustelun Britannian kanssa käytävistä neuvotteluista kokonaan asialistalta EU-suurlähettiläiden tapaamisesta syyskuun alussa. Saksan mukaan brittiosapuolen asenteisiin jämähtäneisiin neuvotteluihin ei kannattanut tuhlata suurlähettiläiden aikaa.
Välttämättömiä erillissopimuksia saattaa vielä syntyä
Kellon tikittäessä vääjäämättä kohti siirtymäajan päättymistä vaikuttaa todennäköiseltä, että sovittua saadaan vain joistakin lääkkeiden tapaisten välttämättömyystuotteiden kauppaan tai Britannian ja EU-maiden väliseen liikenteeseen liittyvistä keskeisistä asioista. Muiden asioiden ratkaisu jäänee hamaan tulevaisuuteen.
Näkyvimpien kiistojen jalkoihin on jäänyt palveluviennin ja erityisesti varsinaisten kauppaneuvottelujen ulkopuolelle jätetyn finanssisektorin tulevaisuus. Vielä vuonna 2018 Britannian finanssisektorin palveluvienti ylitti ennätykselliset 40 miljardia euroa, josta kolme neljäsosaa suuntautui EU-maihin. Ala työllisti 1,1 miljoonaa ihmistä ja tuotti kaksitoista prosenttia maan bruttokansantuotteesta.
Lontoon finanssipalvelujen myynti uhkaa tyssätä
Viimeksi kesäkuun lopussa EU:n pääneuvottelija, ranskalainen Michel Barnier ampui finanssialan yritysten muodostaman ajatushautomo Eurofin kokouksessa alas brittien elättelemät kuvitelmat siitä, että Britannia voisi edelleenkin tarjota finanssipalvelujaan Lontoosta käsin koko EU:n alueelle.
Barnierin mukaan on mahdotonta kuvitella, että Euroopan parlamentti hyväksyisi ajatuksen siitä, että brittiläiset pankkiirit lentelevät tekemässä diilejä pitkin Eurooppaa kuten ennenkin, vaikka Britannia on irrottautunut EU:n yhteisistä säännöistä. Se, jos mikä, olisi rusinoiden poimimista pullasta.
Finanssiyrityksiä valvova Euroopan keskuspankki teki viimeistään tammikuussa 2019 selväksi, että EU:n laajuisen passporting-toimiluvan saamisen ja pitämisen edellytyksenä on yksiselitteisesti se, että pankkien henkilökunta myös oikeasti työskentelee sen toimialueella. Brittipankkien on siis turha yrittää hankkia toimilupia EU-maista perustamalla postilokerofirmoja, joiden todelliset työt tehtäisiin edelleen Lontoossa.
Myös vastaavuussäännökset vaakalaudalla
Finanssisektorin palvelujen myynnistä neuvotteleminen on ollut erillinen hanke varsinaisten kauppaneuvottelujen rinnalla. Jos sopimusta ei synny, Britanniassa toimivat finanssilaitokset putoavat siirtymäajan päätyttyä vuoden 2020 lopussa automaattisesti passporting-toimilupajärjestelmän ulkopuolelle. Yhteistyötä on kuitenkin ollut tarkoitus jatkaa niin kutsuttujen ekvivalenssi- eli vastaavuussäännösten päätösten mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että molemmat osapuolet voivat päättää, että tietyn bisnesalueen säädökset ovat riittävän samankaltaisia jotta keskinäistä kauppaa voidaan tällä sektorilla käydä.
Vastaavuuspäätökset antavat EU-maiden yrityksille esimerkiksi mahdollisuuden käyttää Lontoon pörssejä ja Cityn selvitysyhtiöitä. Vastaavasti ne antavat brittiläisille välittäjille oikeuden tarjota palvelujaan koko unionissa. EU:n eri rahoituspalvelulaeista löytyy kaikkiaan noin 40 erilaista vastaavuussäädöstä.
Säädökset eivät kuitenkaan kata nykyisiä rahoituspalveluita kuin osittain eivätkä mahdollista läheskään vastaavan laajuista yhteistyötä kuin nykyisillä sisämarkkinoilla. Lisäksi vastaavuuspäätöksiä voidaan yksipuolisesti purkaa vain kuukauden varoitusajalla.
Tämä tuo mukanaan politikointiriskin: Britannian ollessa altavastaajana EU:lla voi olla kiusaus kytkeä vastaavuussääntöjen hyväksyminen kauppaneuvotteluihin tai vaikka EU-maiden kiistanalaisiin kalastusoikeuksiin brittivesillä.
Luottamus britteihin vähissä
Barnier varoittikin Eurofin kesäkuun kokouksessa siitä, että brittiläisten finanssitalojen mahdollisuudet jatkaa palvelujensa tarjoamista EU:n rahoitussektorilla vastaavuussäännösten alaisuudessa ovat joutumassa vastatuuleen. EU-puolen mukaan tämä johtuu Britannian ilmeisestä haluttomuudesta sitoa omia säädöksiään tulevaisuudessa vastaaviin EU:n normeihin, mikä tarkoittaisi sitä, etteivät EU:n asettamat vastaavuusvaatimukset enää täyty.
Brysselin epäluottamukselle Lontoon todellisia aikeita kohtaan on perusteensa. Kun EU esitti maalle viime keväänä 28 kohdan kysymysluettelon sen finanssialan sääntelyn tulevaisuuden aikeista, Britannia vastasi määräaikaan mennessä vain neljään kysymykseen. Tämä on ollut yksi syistä, joiden perusteella Brysselissä on tulkittu, ettei Lontoo ota neuvotteluja tulevaisuuden suhteista tosissaan.
Toinen syy vastaavuussääntöjen hyödyntämismahdollisuuksien heikkenemiseen on EU:n omien sääntöjen muuttuminen. Euroopan komission latvialainen varapuheenjohtaja ja ihmisten hyväksi toimivan talouden komissaari Valdis Dombrovskis sanoi elokuun puolivälissä, että Bryssel ei ole seuraavina kuukausina valmis määrittelemään, miltä osin Britannian pankkilainsäädäntö vastaa riittävästi EU:n muuttuvia säädöksiä siirtymäkauden päättyessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että brittipankkien pääsy EU-markkinoille uhkaa katketa vuodenvaihteessa ennalta määräämättömäksi ajaksi.
Finanssiyrityksiä siirtynyt etenkin Dubliniin
Viimeisimmän saatavissa olevan kartoituksen mukaan lokakuussa 2019 jo 332 finanssialan yritystä oli muuttanut Britanniasta muihin EU-maihin.
Suurin muuttovoittaja pankkien brexodukseksi kutsutussa paossa Lontoon Citystä oli Irlannin Dublin, jonne oli muuttanut 115 finanssiyritystä. Seuraavana listalla oli Luxemburg, jonne on siirtynyt 71 yritystä, sen jälkeen Pariisi 69 yrityksellä, Frankfurt 45 yrityksellä ja Amsterdam 40 muuttajalla. Lisäksi kymmenet rahoitusyritykset olivat hajasijoittaneet toimintansa useampiin EU-maiden finanssikeskuksiin.
Saman tyyppiset finanssiyritykset ovat usein löytäneet uuden asemapaikan läheltä toisiaan. Dubliniin ja Luxemburgiin on muuttanut varsinkin varainhallintayrityksiä, kun taas Frankfurt on vetänyt puoleensa erityisesti investointipankkeja ja Amsterdam kaupanvälittäjiä. Pariisiin on puolestaan muuttanut tasapuolisesti kaikkia.
Vähintään biljoona euroa sijoitusvarallisuutta kaikonnut Lontoosta
Täsmällistä tietoa siitä, kuinka paljon sijoitusvarallisuutta on tähän mennessä siirtynyt Britanniasta muihin EU-maihin, ei ole. Lontoossa toimivan New Financial -ajatushautomon raportin mukaan jo puolitoista vuotta sitten 275 Britanniassa toimivaa rahoitusalan yritystä oli siirtänyt edellisten kahdeksantoista kuukauden aikana toimintansa ja samalla noin 900 miljardin punnan – nykykurssin mukaan noin 1 013 miljardin euron – sijoitusvarallisuuden Britanniasta EU-maihin.
New Financialin raportissa muistutettiin, että Britannian jättäneen sijoitusvarallisuuden todellinen summa oli jo tällöin todennäköisesti huomattavasti suurempi, koska raporttiin oli listattu vain ne siirrot, joista finanssitalot olivat itse kertoneet. Raportin mukaan merkittävä osa rahoitusalan yrityksistä muutti toimintojaan EU-27-alueelle kaikessa hiljaisuudessa välttääkseen brittiasiakkaiden kielteisiä reaktioita.
Lisäksi luvuista puuttuivat tiedot monista sellaisista rahoitusalan yrityksistä, jotka olivat jo valmiiksi toimineet useissa maissa ja siirtäneet sisäisesti varallisuuttaan Lontoosta muualla unionimaissa toimiviin yksiköihinsä.
City.m -verkkojulkaisun mukaan vuonna 2016 Lontoon Cityn pankkisektorin hoitama yhteenlaskettu varallisuus oli 6 100 miljardia euroa.
Vasta brexitin siirtymäkauden jälkeen nähdään, kuinka pieneksi Britannian finanssisektori EU-eron myötä supistuu. Se on kritisoinut voimakkaasti pääministeri Boris Johnsonin piittaamattomuutta ongelmia kohtaan, mutta pääministerin mukaan ala selviää omillaan ja hallituksella on tärkeämpiäkin haasteita edessään. Financial Timesin mukaan historiaan on jäänyt lähtemättömästi kesäkuussa 2018 silloisen pääministeri Theresa Mayn hallituksen ulkoministerinä toimineen Johnsonin vastaus brittiyritysten huoleen brexitin seurauksista: “Fuck business.”
Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead
Juttu on julkaistu MustReadissa 3.9.2020. MustReadin Brysselin kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin