Niin, mitäpä luulette? Pitkien etäisyyksien harvaan asut ussa maassa auto vapauttaa ja yhdistää. Autoihmisten arvostus menopeliään kohtaan on sen mukainen. Kuskit varjelevat kalleintaan, autoaan, myös vapaaehtoisin vakuutuksin kolhujen ja kuhmujen varalta. Kuolema taas ei henkivakuutustilastojen mukaan kuulu autoihmisten repertuaariin.
On hivenen ironista, että Finanssiala ry:n teettämän vakuutustutkimuksen mukaan kuoleman varalta otettu henkivakuutus on vain 36 prosentilla tutkimukseen vastaajista, mutta vapaaehtoinen autovakuutus eli kasko on kotivakuutuksen jälkeen toiseksi suosituin vapaaehtoinen vakuutus. Se on peräti 67 prosentilla vastaajista. Auto on toki merkittävä menopeli ja monen arkea helpottava kulkine, mutta näinköhän se sittenkään on omaa henkiriepua tärkeämpi?
Oman kuoleman ajattelu on ymmärrettävästi epämieluisa, epätodelliseltakin tuntuva ajatus. Se lienee yksi syy siihen, miksi henkivakuutusten suosio ei ole kovinkaan suurta. Auto sen sijaan on monelle autonomistajalle kohtalaisen mieluisa ajatus, mikäli se ei satu olemaan remontin tarpeessa. Perinteisellä riskihenkivakuutuksella olisi erittäin suuri merkitys erityisesti nuorille asuntovelkaisille perheille. Puolison kuolema jättää lesken ikävään tilanteeseen rahallisesti – sitä ikävämpään, mitä isompi asuntolaina ja mitä enemmän lapsia. Henkivakuutuksen idea on tuoda turvaa juuri tämän kaltaisissa tilanteissa. Erilaiset lainaturvavakuutukset toimivat niin ikään hieman tällä tavoin. Niissä voi olla myös korkosuojaelementti korkojen nousua vastaan.
Valitettavasti Suomessa ei ole olemassa kovin tuoretta tutkimusta niin sanotusta turvavajeesta, eli huoltajan kuolemasta aiheutuvasta toimeentuloriskistä. Turvavajeella tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka puolison kuoleman vuoksi menetetään saamatta jääneinä palkkatuloina ja jota henkivakuutuskorvaukset eivät riitä peittämään. Tuorein tutkimus aiheesta on VATT:n vuonna 2007 tekemä tutkimus Vakuutusturvan vaje perheenhuoltajan kuoleman kohdatessa, jonka mukaan suomalaisten turvavaje oli 126 000 euroa, nuorten huoltajien kotitalouksissa peräti 230 000 euroa.
Vaikka henkivakuutuksesta tulee ensimmäisenä mieleen juuri kuolemantapauksessa korvauksia läheisille maksava tuote, otettiin henkivakuutuksia aikoinaan pikemminkin pitkän elämän kuin äkillisen kuoleman varalta. Ne olivat – samaan tapaan kuin nykyisin – keinoja säästää oman vanhuuden varalle.
FA:n Alivakuutussihteeri-podcastin tuoreimmassa jaksossa Henkivakuutus: Elämän vai kuoleman varalle? Bisnestä vai aatteellista toimintaa? pohdimme Esko Kivisaaren kanssa paitsi henkivakuutuksen eri muotoja myös kehitystä historian hämäristä tähän päivään. Niin ikään pureuduimme siihen, miten henkivakuuttamista on aikoinaan pidetty suorastaan aatteellisena toimintana eikä niinkään liiketoimintana muiden joukossa. Puolen tunnin henkivakuutusta syväluotaavan keskustelumme voi kuunnella Soundcloudista.
Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
