Eläkerahat eivät noin vain siirry taskusta toiseen valtiontaloutta paikkaamaan

Eläkerahastojen purkaminen ei pelastaisi valtion kassaa vaan olisi monimutkainen ja epävarma prosessi, joka vaarantaisi järjestelmän kestävyyden. Julkisissa keskusteluissa on ehdotettu, että valtion rahapulaa tilkittäisiin siirtämällä eläkejärjestelmään rahastoituja varoja valtion budjettiin.

Esimerkiksi tutkimusprofessori Heikki Hiilamon esseessä (HS 15.3.2026) tämä tapahtuisi alentamalla eläkemaksuja ja pysäyttämällä eläkerahastojen kasvattaminen sekä kanavoimalla verotuksen kautta rahaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

On erikoinen ajatus, että eläkerahoja voisi noin vain siirtää taskusta toiseen tilkitsemään budjetin alijäämää. Eläkevarojen tasku sijaitsee ei vain toisissa housuissa vaan aivan toisessa vaatekaapissa kuin vuosittaiset budjettivarat.

Työeläkemaksun alentaminen ei ole poliitikkojen päätettävissä, vaan työmarkkinajärjestöt ovat sopineet maksun nykyiselle tasolleen vuoteen 2030 saakka. Jos oletetaan, että työeläkemaksun laskeminen toteutuisi, tulisi poliitikkojen seuraavaksi korottaa esimerkiksi tuloveroa samassa suhteessa. Tämä kohdistuisi aivan eri tavalla kuin työeläkemaksujen alennus. Lisäksi  tarvittaisiin vielä kolmas päätös allokoida nämä varat nimenomaan sotepalveluihin.

======
Työeläkejärjestelmä ei ole ylirahastoitu.
======

Työeläkejärjestelmässä on rahaa, se on selvää, mutta järjestelmä ei ole ylirahastoitu. Eri maiden eläkejärjestelmiä vertaileva kansainvälinen konsulttiyhtiö Mercer antaa Suomen järjestelmälle taloudellisesta kestävyydestä arvosanan 65,6. Kestävyyteen sisältyvät keskeisesti järjestelmään rahastoidut varat.

Esimerkiksi Ruotsi saa kestävyydestä arvosanan 76,3 ja Tanska 80,0. Jos työeläkejärjestelmää halutaan kehittää, ei ole järkevää leikata siitä kohdasta, jossa on jo valmiiksi runsaasti parannettavaa.

Sille on syynsä, että vuosikymmenien aikajänteellä operoitavat eläkevarat on erotettu valtion budjettiin käytettävistä varoista. Jos kukin hallitus saisi nipistää omiin tavoitteisiinsa pienen osan eläkerahastojen varoista, vaikuttaisi se pitkällä aikavälillä eläkejärjestelmän tuottoihin ja kestävyyteen.

Työeläkejärjestelmä toimii itsenäisesti, omilla varoillaan. Toisin on esimerkiksi yrittäjien eläkevakuutusjärjestelmässä, jossa puuttuvan rahastoinnin takia valtio joutuu vuosittain maksamaan yrittäjäeläkkeitä noin 600 miljoonalla eurolla.

Aina ajoittain näkee avauksia, joiden mukaan eläkejärjestelmän hoito olisi nykyistä tehokkaampaa, jos sitä hoidettaisiin keskitetysti yhdessä eläkelaitoksessa. Hieman kärjistäen voisi kysyä, miksi meillä on niin monta ruokakauppaa? Turhia markkinointikuluja tulee, vaikka samaa maitoa myydään. Se, että tuote, työeläkevakuutus, on sama tai markkinat rajoitetut, ei tee itsessään kilpailusta merkityksetöntä. Kysymys kuuluisi pikemminkin asettaa toisin päin. Jos kilpailu on muilla sektoreilla hyödyllistä, miksei se olisi työeläkevakuutuksessa?

Kirjoitus on julkaistu myös Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksena.