Pariisin ilmastosopimus tähtää maapallon lämpenemisen rajoittamiseen kahteen asteeseen. Se on kova haaste, mutta siihen on välttämätöntä reagoida. Tähän mennessä asian eteen on tehty aivan liian vähän. Ilman määrätietoisia toimia monet alueet maailmassa uhkaavat muuttua asumiskelvottomiksi.
Yhdistettynä Afrikan voimakkaaseen väestönkasvuun ilmaston lämpeneminen voi merkitä, että viime vuosina koetun kaltainen pakolaisaalto Eurooppaan on vasta pientä esimakua tulevasta. Jo nyt ilmasto-olot ovat muuttuneet suuressa osassa maailmaa niin paljon, että velvollisuutemme suomalaisina on olla huomattavasti nykyistä solidaarisempia maahanmuuttajia kohtaan.
Muutoksen kohti kestävämpää tulevaisuutta on tapahduttava ensisijaisesti reaalitalouden puolella. Jauheliha on marketeissa edelleen halvempaa kuin vaikkapa nyhtökaura. Tämän pitäisi muuttua.
Finanssialalla on tärkeä täydentävä rooli muutoksessa kohti parempaa maailmaa. Sijoittajana ja rahoittajana ala etsii hyvää mutta turvallista tuottoa. Se ei ole aina ongelmatonta. Kestävään tulevaisuuteen tähtäävät uudet ratkaisut ovat usein kokeilun asteella. Vanhempi teknologia on helpompi sijoituskohde, koska sen riskit tunnetaan.
Toisaalta monet vanhat tuotantotavat tulevat ennemmin tai myöhemmin tiensä päähän, jolloin niiden arvo katoaa äkillisesti, ehkä jopa yhdessä yössä. Yksi esimerkki voi olla fossiilinen energiantuotanto. Viisas rahoittaja ei voi jättää maailman muutosta huomiotta. Osa paineesta tulee kuluttajilta, säästäjiltä ja kansalaisyhteiskunnalta yleensä.
Toimivat rahoitus- ja vakuutusmarkkinat auttavat reaalitalouden yrityksiä keskittymään ydintoimintaansa, kun yritykset voivat korvausta vastaan siirtää erilaisia riskejä vakuutusyhtiöiden ja muun finanssijärjestelmän kannettaviksi. Finanssimarkkinoiden nopeatempoisuus voi kestävän kehityksen näkökulmasta olla vahingollista vain silloin, jos se estää pitkäaikaisen rahoituksen saannin tai luo kannustimia yritysten lyhytaikaiseen voitontavoitteluun kestävän kehityksen sijaan.
Finanssikriisin jälkeen on esitetty väitteitä, että lainsäädäntö on alkanut suosia rahoituksessa turhan lyhytaikaista sijoittamista. Lisäksi finanssikriisin väitetään lisänneen sijoittajien varovaisuutta. On syytä selvittää, millä keinoin rahoituksella voidaan aiempaa paremmin tukea kestävää kehitystä.
Viime vuonna EU:n komissio asetti 20 asiantuntijan muodostaman korkean tason asiantuntijaryhmän miettimään keinoja, joilla rahoitus voi paremmin tukea kestävää kehitystä. Ryhmä on esittänyt muun muassa, että varainhoitajien velvollisuuksiin sisällytetään vaatimuksia kestävän kehityksen edistämiseksi. Lisäksi sijoittajien saamaa informaatiota halutaan parantaa.
Ryhmä haluaa myös tarkennuksia vihreiden joukkovelkakirjojen määrittelyyn, jotta kasvava markkina säilyisi kestävänä. Nykyisin joukkovelkakirjoille ei ole sitovia standardeja. Kukin liikkeellelaskija voi itse tai eri suosituksia noudattaen kutsua joukkovelkakirjaa vihreäksi. Vuonna 2017 vihreillä joukkovelkakirjalainoilla kerättiin rahoitusta yli 150 miljardia dollaria.
Institutionaalisilla sijoittajilla – pankeilla, vakuutusyhtiöillä ja eläkerahastoilla – on suuri merkitys kestävän kehityksen rahoituksessa. Suomesta erityisesti työeläkevakuutusyhtiöt ovat saaneet kansainvälistä mainetta sillä, että niiden sijoituspolitiikassa kestävä kehitys otetaan jo nyt tosissaan huomioon.
Erityisesti institutionaalisilta sijoittajilta odotetaan panosta pitkäaikaisiin infrastruktuurisijoituksiin. Sijoittajat arvioivat riskit pääosin itse. Arvioon vaikuttaa myös se, millaista omaa pääomaa eri sijoitusten osalta edellytetään. Vakavaraisuusvaatimukset tulisi analysoida huolellisesti: perusteettomia riskejä ei saa ottaa, mutta turhat esteet halutulta kehitykseltä pitää poistaa.
EU:n komissio esitti asiantuntijaryhmän raportin pohjalta toimenpideohjelmansa viime viikolla. Ehdotus sisältää ensiaskeleita keinoista, joilla rahoituksen kautta voidaan tukea kestävää kehitystä. Toivon mukaan tämä on vasta alkua, sillä ryhmän esitykset antavat pohjan voimakkaammillekin toimille tulevaisuuden hyväksi.