Finanssisääntelyn vyörylle ei näy loppua

 

Vajaa 10 vuotta sitten alkanut kansainvälinen finanssikriisi käynnisti laaja-alaisen finanssialan sääntelyn uudelleenarvioinnin. Uutta sääntelyä on sen jälkeen luotu tuhansia ja taas tuhansia sivuja. Erityiskohteena ovat olleet pankit, mutta myös vakuutusyhtiöt ja muut finanssialan toimijat ovat saaneet sääntelystä osansa.

Merkittävä osa uudesta sääntelystä on ollut tarpeellista. Kuten kriisi osoitti, kansainvälisessä rahoitusjärjestelmässä oli valuvikoja, jotka oli tarpeen korjata. Vakaasti toimiva järjestelmä on kaikkien, myös finanssialan yritysten ja niiden asiakkaiden, etu.

Vakauden lisäämisellä on kuitenkin ollut hintansa, joka näkyy mm. rahoituksen ehtojen tiukentumisena ja osittain myös sen saatavuuden heikentymisenä. Tämä on vuorostaan heijastunut negatiivisesti yleiseen talouskehitykseen etenkin euroalueella, jossa pankkien rooli talouden rahoittamisessa on keskeinen.

Vaikka Basel III:sta ei ole muste ehtinyt vielä kuivua, Baselin komitea on jo valmistelemassa uutta sääntelyä.

Sääntelyn lisäämisessä onkin ollut kyse jatkuvasta tasapainottelusta yhtäältä pitkän aikavälin vakauden edistämisen ja toisaalta lyhyemmän aikavälin talouskasvun tukemisen välillä. Tässä tasapainottelussa viranomaisten ja finanssialan näkemykset eivät aina ole kohdanneet. Alan edustajat ovat erityisesti varoittaneet ylisääntelyn riskistä.

Pankkialalla ollaan parhaillaan toimeenpanemassa ns. Basel III -sääntelyä, jonka myötä pankkien omien varojen määrää ja maksuvalmiutta koskevat säännökset lisääntyvät huomattavasti. Kyseessä on Baselin pankkivalvontakomitean laatima laaja kansainvälinen sääntelykokonaisuus. EU-maissa kyseinen sääntely on toimeenpantu EU:n vakavaraisuusasetuksen ja luottolaitosdirektiivin kautta.

Vaikka Basel III:sta ei ole muste ehtinyt vielä kuivua, Baselin komitea on jo valmistelemassa uutta sääntelyä. Viranomaisten mukaan kyse on nykyisen sääntelyn viimeistelemisestä, mutta finanssialalla hanke on nimetty Basel IV:ksi. Syynä ovat ne suuret muutokset, jotka uusi sääntely toteutuessaan toisi erityisesti pankkien vakavaraisuuslaskentaan.

Baselin komitean ehdotukset ovat herättäneet suurta huolta erityisesti Euroopassa, Japanissa ja Kanadassa. Ehdotusten nähdään heijastelevan ensisijaisesti amerikkalaista näkökulmaa ja sivuuttavan ne erityispiirteet, jotka leimaavat mm. Euroopan rahoitusjärjestelmää.

Erityisen kovalla kädellä uudet ehdotukset iskisivät pohjoismaisiin pankkeihin, joiden taseissa on merkittäviä määriä asuntolainoja ja jotka käyttävät luottoriskien arvioinnissa omia laskentamallejaan. Eri tahojen tekemien arvioiden mukaan pankkien pääomavaatimukset voisivat nousta jopa lähes 80 %, jos ehdotukset toteutetaan tiukimmassa muodossaan.

On selvää, että näin merkittävät vaatimusten kiristykset heijastuisivat kielteisesti pankkien luotonantoon ja sitä kautta talouden yleiseen kehitykseen. Tämä koskee myös Suomea.

Viime kädessä kyse on siitä, miten ja millä ehdoilla suomalaiset yritykset ja kotitaloudet saavat rahoitusta. Taloutemme kaipaa kipeästi lisää investointeja ja uutta yritystoimintaa, ja uusi sääntely vaikeuttaisi entisestään näiden syntymistä.

Eri tahojen tekemien arvioiden mukaan pankkien pääomavaatimukset voisivat nousta jopa lähes 80 %

 

Eurooppalaiset pankkialan edunvalvontajärjestöt ovat olleet aktiivisesti yhteydessä Baselin komiteaan, EU-instituutioihin sekä kansallisiin päättäjiin ja tuoneet esille niitä huolia, joita toimialalla on Basel IV-ehdotuksista. Kyseessä on ollut yhteisponnistus, jossa myös Finanssialan Keskusliitto on vahvasti mukana suomalaisten pankkien edunvalvojana. Yhteistyötä on tehty niin Pohjoismaissa kuin EU-tasolla.

Finanssialan yhteisponnistukset ovat alkaneet kantaa hedelmää. Osa eurooppalaisista viranomaistahoista on kääntynyt alan esittämien näkemysten kannalle ja esittänyt muutoksia Baselin sääntelyehdotuksiin. Tämä on rohkaisevaa. Työ on kuitenkin vielä kesken. Lisäponnisteluja tarvitaan, jotta eurooppalaiset näkökulmat saavat riittävästi painoarvoa päätöksissä.

Pankkisääntely on hyvä esimerkki siitä, miten valtaosa suomalaisia finanssialan toimijoita koskevasta sääntelystä on luonteeltaan ylikansallista, joko EU:ssa luotua tai EU:n kautta tulevaa kansainvälistä sääntelyä. Jotta sääntelyssä otetaan huomioon omat kansalliset erityispiirteemme, toimialan edunvalvonnan on oltava aktiivista siellä, missä sääntely luodaan.

Mitä yhtenäisempää edunvalvonta on, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on saavuttaa hyviä tuloksia. Tämä on myös suomalaisen finanssialan asiakkaiden etu.

 

Kirjpitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla.

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat