Kaappi-indeksointia ei ole helppo arvioida

Keskustelu niin sanotuista kaappi-indeksirahastoista on noussut laajalti esiin viime aikoina. Asiaa on käsitelty paitsi mediassa, myös Euroopan arvopaperimarkkinavalvojan ESMAn sekä analyysitalo Morningstarin tutkimuksissa. Nykyajalle tyypilliseen tapaan julkinen keskustelu ohjautuu ääripäihin. Tutkimuksissa on todettu, että viidesosa Eurooppa-rahastoista vaikuttaa kaappi-indeksirahastoilta. Toisinpäin kääntäen neljä viidesosaa on siis "aidosti aktiivisia". Ei liene vaikea arvata kumpi viesti pääsee otsikoihin.

Kaappi-indeksirahastolla tarkoitetaan sellaista rahastoa, joka ilmoittaa noudattavansa aktiivista sijoituspolitiikkaa, mutta käytännössä salkku seuraa enemmän tai vähemmän indeksiä. Kun aktiivisen rahaston palkkiot ovat tyypillisesti korkeampia kuin indeksirahaston, nousee esiin kysymys maksavatko sijoittajat turhasta. Riippuen rahaston informaatiosta, voi myös kysyä, onko sijoittajille annettu oikeat tiedot – tai ovatko sijoittajat rahastoa valitessaan perehtyneet rahaston tietoihin ja valinneet omiin tarpeisiinsa sopivan rahaston.

On selvää, että rahaston täytyy antaa totuudenmukaista ja oikeaa tietoa toiminnastaan. Sijoitustoiminnan pitää myös vastata näitä tietoja ja ennen kaikkea rahaston sääntöjä. Tähän valvova viranomainenkin kiinnittää huomiota. Sijoittajan puolestaan kannattaa tutustua rahaston tarjoamaan informaatioon sekä rahaston historialliseen menestykseen – vaikkei se olekaan luotettava ennuste tulevaisuudesta.

Kaappi-indeksoinnista puhuttaessa pelkästään se seikka, että rahasto on pärjännyt huonosti indeksille, ei ole merkki suuntaan eikä toiseen.

Hyvinkin aktiivisella salkunhoidolla voi tehtyjen valintojen mukaan pärjätä sekä hyvin että huonosti. Aktiivisuus mittarina on yksi työkalu, joka antaa osviittaa rahaston toiminnasta. Sillä on myös rajoituksensa. Realistinen liikkumavara on suurempi isoilla markkinoilla verrattuna pienin markkinoihin. Jos sijoituspolitiikka kohdistuu esimerkiksi isoihin suomalaisiin yrityksiin, on aktiivisuudelle käytännön rajoituksia ottaen huomioon myös sen, että rahastosääntely edellyttää käytännössä sijoituksia noin 15–16 yhtiöön.

Hyvä kysymys on myös se, mikä vaikutus vallitsevilla markkinaolosuhteilla on salkunhoitajien toimintaan. Keskuspankkien elvytyspolitiikka on painanut korkotason epäluonnolliselle tasolle. Tämä heijastuu myös osakemarkkinoille.

ESMAn tutkimushavainnot viime vuosien markkina-aineistoista voidaan kiteyttää seuraavasti:

  • Rahastoyhtiöiden pitää kiinnittää huomiota sijoittajainformaation sisältöön ja selkeyteen.
  • Sijoittajien pitää tutustua rahaston materiaaliin ja sijoituspolitiikkaan sekä palkkioihin. Palvelulla on aina hintansa, mutta tyhjästä ei kannata maksaa.
  • Valvojat kiinnittävät huomiota rahastojen antaman informaation ja niiden toiminnan vastaavuuteen.

Lähtökohta on hyvä. Jos markkinoilla on väärää tietoa antaneita tai muutoin sääntöjä rikkoneita toimijoita, siihen pitää puuttua valvonnan keinoin. Sääntelyä on jo nykyisellään kattavasti, joten mahdollinen uuden sääntelyn tarve on tarkkaan harkittava.

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat

Lainsäädäntö

Jari Virta

Johtava lakimies

Omaisuudenhoito ja sijoitusrahastot