Käteinen on enemmän kuin käteisnostoautomaatit ja kauppa – miten Suomen rahahuolto turvataan?

Me kaikki tarvitsemme ajoittain käteistä. On tilanteita ja paikkoja, joissa käteiselle ei ole vaihtoehtoa. Toisinaan käyttäjän ei jostain syystä ole mahdollista saada tai käyttää muita maksuvälineitä tai maksun saaja ei voi saada käyttöönsä tai hyödyntää sähköisiä maksunvastaanottotapoja. Joskus käteistä vain tahdotaan käyttää. Viime kädessä valinnan maksutavasta tekee sen käyttäjä.

Eurojen käyttö ei rajoitu euromaihin. Maailmassa on alueita, joissa eurokäteinen hyväksytään ja sitä voidaan käyttää maksuvälineenä paikallisen valuutan rinnalla. Jopa pitkälle digitalisoituneissa Pohjoismaissa euro on toisinaan käypää valuuttaa paikallisten kruunujen rinnalla.

Vuonna 2023 komissio julkaisi ehdotuksen käteisasetuksesta. Käteisasetuksen käsittely etenee sekä neuvostossa että parlamentissa. Valmistelun aikana komissio, neuvosto ja parlamentti ovat tehneet ansiokasta työtä eurokäteisen säilymiseksi maksutapana jatkossakin.

Myös käteiseen liittyviä haasteita on tunnistettu.

Maksamisen ja maksuvälineiden jatkuva kehitys entistä digitaalisempaan suuntaan syö tilaa käteiseltä. Tulevaisuuden maksuratkaisuissa mekaanisten ratkaisuiden määrä vähenee, kun näkyvä infrastruktuuri muuttuu ykkösiksi ja nolliksi. Digitalisaatio tekee maksamisesta turvallisempaa ja sujuvampaa, mutta on tilanteita, joissa muista maksuvälineistä ei ole käteisen korvaajaksi.

======
Miten käy käteisen digieurojen rinnalla?
======

Käteisestä on valmisteilla digitaalinen versio. Digieurojen sääntely sisältyy samaan yhtenäisvaluuttapakettiin kuin käteisasetuskin. Digieurojen tarkoitus on täydentää käteistä, ei korvata sitä. On täysin mahdollista, että digieuroja nähdään vielä tällä vuosikymmenellä. Riihikuivan käteisen käytön kutistuessa käteispalveluiden tarjonta markkinaehtoisesti muuttuu jatkuvasti haastavammaksi. Sekä digieurojen että käteisen kustannuksilla, hinnoittelulla ja kompensaatiomalleilla on merkitystä molempien käteisvaihtoehtojen toteutumisessa.

Käteiskeskusteluissa valokeilassa ovat pääsääntöisesti loppukäyttäjät, käteisen saatavuus ja käyttö. Valtaosa käteisestä nostetaan automaateista, ja käteistä käyttävät erityisesti nuoret. Nuorten osuutta selittää sähköisten palveluiden käyttöön liittyvät ikärajat. 

Käteiskeskustelussa vähemmälle huomiolle jää se, miten käteinen loppukäyttäjille tuotetaan. Käteisinfrastruktuurissa merkittävä rooli on paikallisella keskuspankilla.

Käteisen laskee liikkeelle Suomen Pankki. Suomen Pankki tilaa tarvittavan käteisen ja jakelee sen edelleen. Rahahuoltoyhtiöt toimittavat rahaa pankkeihin, yrityksiin ja käteisnostoautomaatteihin. Pankeista, yrityksistä, talletusautomaateilta ja yösäilöistä rahahuollon toimijat noutavat käteisen edelleen käsiteltäväksi yksityisiin laskentakeskuksiin.

Aikojen saatossa ja maailman muuttuessa Suomen Pankin roolia on mukautettu. Suomen Pankin ylläpitämien ja hallinnoimien rahahuoltokonttoreiden määrä on kutistunut yhteen, ja Notes Held To Order (NHTO)-säilytysjärjestelmällä on pyritty tukemaan käteisinfrastruktuurin säilymistä. Suomen Pankin hoitamana käteisen runkokuljetuksia rahahuoltokonttoreiden välillä ei Suomessa enää ole, koska Suomen Pankin ylläpitämiä rahahuoltokonttoreita on vain yksi.

Käteisen säilymisen kannalta ei ole yhdentekevää miten käteisen kuljettaminen Suomen Pankin ja loppukäyttäjien välillä on järjestetty. Jos markkinaehtoinen toiminta muuttuu kannattamattomaksi, käteisen infrastruktuurin uudelleentarkastelu ja mahdolliset kompensaatiomallit ovat seuraava askel käteiskeskustelussa.

Käteiselle on edelleen kysyntää ja käyttöä. Käteisinfrastruktuurin syvemmillä rakenteilla on merkittävä rooli käteisen säilymisessä.