Kevan muuttaminen työeläkeyhtiöksi pitää selvittää

Esko Kivisaari

Tulossa oleva sote on herättänyt kuntapuolella huolen kunnallisen eläkejärjestelmän piiriin kuuluvien vakuutettujen määrästä ja järjestelmän kantokyvystä. Maailma muuttuu ja onkin syytä pohtia, onko aika jo ajanut ohi itsenäisen kunnallisen eläkejärjestelmän. Tulisiko kuntaeläkkeitä hoitava Keva muuttaa työeläkeyhtiöksi?

​Ansaitut eläkkeet pitää pystyä maksamaan. Tämä on eläkejärjestelmien kulmakivi. Siksi järjestelmät pitää sovittaa kustannusten kantajan maksukykyyn.

Kuntien eläkejärjestelmässä eläkkeiden kustannukset katetaan viime kädessä verotuloin. Toki myös eläkelaitoksen on oltava moitteettomassa kunnossa – ja sitä Keva on, vaikka sen ympärillä on välillä tuullut.

Kevan toimitusjohtaja Timo Kietäväinen on sitkeästi markkinoinut mielikuvaa, että kuntaeläkkeiden kestävyys riippuu Kevan piirissä olevien työntekijöiden palkkasummasta. Kokonaisuus ei toimi näin. Palkkasumman sijaan kuntien eläketurva on niiden veronkanto-oikeuden varassa. Mutta palkkasumman säilyttäminen näyttää olevan Kevalle kaikki kaikessa.

Palkkasumma haluttaisiin säilyttää niin, että kuntien määräysvallassa olevat yhtiöt voisivat pysyä Kevan jäseninä. Sama koskenee myös tulevia maakuntien yhtiöitä. Yhtiöt voisivat kuitenkin valita työntekijöidensä vakuuttamisen myös työntekijän eläkelain eli TyEL:n puolella – joko vakuutusyhtiössä tai perustamalla eläkesäätiön tai -kassan.

Valinnan edessä olevia kunta­enemmistöisiä yhtiöitä houkutellaan pysymään Kevan jäseninä kiinnittämällä niiden maksutaso keinotekoisesti TyEL:n alempaan maksutasoon. Kevan tosiasiallinen maksutaso olisi selvästi TyEL:ä korkeampi.

Yksityistä sektoria suuremmat kustannukset kuntapuolella aiheutuvat ennen 90-luvun puoliväliä ansaituista eläke-eduista. Näitä on edelleen pitkissä työsuhteissa. Jos tällainen työntekijä siirtyy TyEL:n puolelle, hänen eläke-etuudestaan leikataan niin sanottu lisäeläketurva. Tästä aiheutuu työnantajalle merkittävä ylimääräinen kustannus. Siirtymän yhteydessä Kevan eläkelupaus alenee ja kustannukset pienenevät.

Keva ilmeisimmin epäilee, että yllä kuvatut toimet eivät riitä sen aseman turvaamiseen. Siksi esille on nostettu ajatus siirtymämaksusta. Tosiasiassa siirtymämaksua voi pitää merkkinä kunnallisen eläkejärjestelmän itsenäisen olemassaolon mahdottomuudesta.

Siirtymämaksua on käytetty aiemmin valtionyhtiöiden yhtiöittämisissä mutta silloin tilanne oli toisenlainen. Valtionyhtiöillä ei ollut mahdollisuutta jatkaa valtion eläkejärjestelmässä. Kuntayhtiöillä sen sijaan on valintaoikeus TyEL:n ja Kevan välillä. On erikoista, että valintatilanteessa voittanut järjestelmä maksaisi tukimaksua hävinneelle.

Valtiovarainministeriö julkisti elokuussa 2014 selvitysmies Jukka Ahtelan tekemän selvityksen kuntaeläkkeiden rahoituksesta. Ahtelan mukaan Kevan muuttamista työeläkeyhtiöksi tulisi selvittää. Tämä työ on nyt syytä käynnistää. Tärkeä kysymys on, miten kahden osittain rahastoivan järjestelmän rahoitusmallit soveltuvat toisiinsa.

Mitä soteen tulee, on tärkeää toteuttaa uudistus niin, että paine verojen korotuksiin poistuu. Sote-ratkaisu toki muuttaa kuntien eläkejärjestelmän reunaehtoja, mutta hyvään lopputulokseen ei päästä, jos soten ehdoksi asetetaan eläkejärjestelmän rakenteiden säilyttäminen.

Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 30.9.2016

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat