Koronaepidemia on saanut eurooppalaiset säästäväisiksi. Kauppojen, kapakoiden ja rajojen pakollisten sulkemisten myötä myös spontaanit kulutusmahdollisuudet ovat olleet pienemmät kuin normaaliolosuhteissa. Elämän siirtyessä koronan jälkeiseen aikaan säästöjen ennakoidaan kuitenkin hupenevan nopeasti kulutukseen.
Kun on pakko pysyä kotona, säästää rahaa.
Koronapandemia on rajoittanut kulutusmahdollisuuksia poikkeuksellisella tavalla jo toista vuotta, ja nyt euromaiden kansalaisilla on säästössä enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin.
Matkusteleminen on ollut äärimmäisen vaikeaa, koska suurin osa lentoliikenteestä on ollut pysähdyksissä ja rajat ovat olleet kiinni. Ravintoloissa herkuttelu on sekin jäänyt vähemmälle, koska ne ovat olleet suljettuina.
Belgiassa, Ranskassa, Saksassa ja monissa muissa Euroopan maissa myös kaikki muut kuin ruokakaupat ja apteekit olivat suljettuna kuukausikaupalla, joten heräteostoksiin on ollut tarjolla poikkeuksellisen vähän herätteitä. Tämä näkyy luvuissa: esimerkiksi Saksan tilastokeskuksen mukaan maan kotitalouksien kulutus laski viime vuonna 5,4 prosenttia.
Eurooppalaisista säästäväisimpiä ovatkin saksalaiset, jotka ovat ennen koronaakin panneet jo kahdeksan vuotta peräjälkeen enemmän rahaa säästöön kuin minkään muun euroalueen maan kansalaiset.
Saksan ING-pankin ja Barkow Consulting -konsulttiyhtiön mukaan saksalaiset säästivät viime vuonna yhteensä 388,5 miljardia euroa. Rahat ovat pankkitileillä tai sijoitettuna osakkeisiin. Luku on 45 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.
Ranskalaiset puolestaan säästivät viime vuonna yhteensä 260,7 miljardia, italialaiset 122,7 ja espanjalaiset 78,2 miljardia euroa.
Suomessa säästetty kuin 1990-luvun lamavuosina
Myös Suomessa korona on saanut ihmiset säästämään. Suomen Pankin mukaan suomalaisten kotitalouksien talletukset pankkitileille olivat huhtikuussa 2021 kasvaneet yli kahdeksan miljardia euroa verrattuna edellisen vuoden tasoon.
Tilastokeskuksen mukaan kotitalouksien säästämisaste nousi loka-joulukuussa viime vuonna 7,2 prosenttiin vuoden 2019 vastaavan ajanjakson 1,1 prosentista. Tällä tarkoitetaan säästöjen ja käytettävissä olevien nettotulojen suhdetta.
Viimeksi Suomessa oltiin yhtä korkealla ja jopa korkeammalla 1990-luvun alun lamavuosina, jolloin säästämisaste hipoi korkeimmillaan melkein kymmentä prosenttia. Vuosina 2014–2018 nettosäästämisaste oli Suomessa negatiivinen, ihmiset siis kuluttivat enemmän kuin heidän käytössään olleet tulot olivat. Erotus katettiin omistuksista tai säästöistä sekä ottamalla velkaa.
Normaalien aikojen paluu?
Viime aikojen kasvanutta säästämisintoa voi selittää myös se, että koronaepidemia on osoittanut, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan säästämisestä pahan päivän varalle. Miljoonat eurooppalaiset menettivät työnsä tai joutuivat pakkolomalle koronan johdosta, ja siksi niillä, jotka onnistuivat säilyttämään työnsä, motiivi panna rahaa syrjään on kasvanut aikaisemmasta.
Historian valossa ihmiset kuluttavat suruttomammin hyvinä aikoina mutta ryhtyvät säästämään, kun talouden taivaalle nousee pilviä. Suomessa tämä on näkynyt hyvin niin 1990-luvun alun laman kuin koronapandemiankin aikana.
Monien rahoitusalan ammattilaisten mukaan seuraavaksi on kuitenkin tiedossa vaihe, jolloin kotitaloudet alkavat purkaa ylimääräisiä säästöjään. Kun rajat ja ravintolat aukeavat, ainakin osa ihmisistä ryhtyy ottamaan takaisin asioita, jotka mieltävät menettäneensä sulkujen aikana.
Varsinaista kulutusjuhlaa on tuskin odotettavissa, mutta kulutuksen taso tulee todennäköisesti nousemaan yli koronaa edeltäneen ajan – ainakin väliaikaisesti.
Täällä Brysselissä kulutukseen kasautuneet paineet voi jo nyt konkreettisesti aistia. Pitkään suljettuina kumisseet kauppabasaarit historiallisen keskustan kortteleissa ovat alkaneet täyttyä oikeista asiakkaista. Tällä viikolla käyttöön saatu kansallinen koronapassi on saanut belgialaiset varaamaan ennätysmäärin matkoja, ja ravintolat ja niiden edustojen uudet terassit ovat iltaisin tupaten täynnä.
Elämä on palaamassa raiteilleen ja kovaa.
Säästäminen on yksilöllistä
Kyky säästää on yhtä yksilöllinen ominaisuus kuin muutkin luonteenpiirteet. Joillekin tietyn summan paneminen sukanvarteen on itsestäänselvyys, toisia raha polttaa niin, että säästäminen on miltei mahdotonta.
On itsestään selvää, että säästäminen on sitä helpompaa mitä suuremmat ovat tulot. Säästämiseen vaikuttaa myös ihmisten kulloinenkin elämänvaihe. Ruuhkavuosina on vaikeampi laittaa rahaa syrjään kuin myöhemmin.
Osa ihmisistä elää niin pienillä tuloilla, että mitkään säästöaikeet eivät kerta kaikkiaan onnistu, jotta elämän perustarpeista voisi huolehtia. Toisille taas suuristakaan tuloista ei jää käteen mitään, koska aina on se seuraava ”välttämätön” mieliteko odottamassa.
Markkinointiammattilaiset tietävät tämän hyvin, ja siksi heidän keskeinen työsarkansa on luoda kiusauksia, joihin kuluttajat saadaan lankeamaan.
Vaikka ihmisluonteen perusasiat muuttuvat hyvin hitaasti, nykyään säästämistä helpottamaan on luotu toinen toistaan toimivampia älysovelluksia, joiden avulla kuluttajat voivat asettaa itselleen tavoitteita ja seurata niiden saavuttamista. Myös pankit tarjoavat yhä toimivampia ratkaisuja oman talouden seuraamiseen. Ne tietysti toimivat vain, jos niiden ohjeita noudattaa.
Todellisia varallisuuseroja on vaikea verrata
Eurooppalaisissa tutkimuksissa säästämiseen löytyy kolme keskeistä motiivia. Yksi niistä on tavoitesäästäminen jonkin tavallista isomman investoinnin rahoittamiseksi, toinen on varautuminen mahdollisiin talousvaikeuksiin ja kolmas säästäminen vanhuuden varalle.
Kotitalouksien säästämistä eri maissa voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, ja yksi tapa on verrata kotitalouksien nettovarallisuuden arvoa maittain.
Brittiläisen Statista-tutkimusyhtiön mukaan Euroopan varakkaimpia ovat sveitsiläiset, joiden kotitalouksien keskimääräinen netto-omaisuus, siis varat vähennettynä veloilla, on noin 140 000 euroa. Suomessa vastaava luku on 31 600 euroa. Sveitsin jälkeen varakkaimpia ollaan Alankomaissa, 102 000 euroa, ja Belgiassa, 95 000 euroa.
Yhteismitallista vertailua on kuitenkin hankala tehdä, koska muun muassa eläkejärjestelmät vaihtelevat maittain. Siinä missä yhdessä maassa eläketurvan kertyminen perustuu omaan säästämiseen ja sijoittamiseen ja näkyy siksi henkilökohtaisen omaisuuden arvossa, muun muassa Suomessa suurin osa eläkevarallisuudesta kerrytetään lakisääteisesti työvuosien aikana eläkevakuutusyhtiöihin. Niihin kertyneet eläkeoikeudet eivät näy tilastoissa ihmisten henkilökohtaisena varallisuutena.
Suomalaisten varallisuus on toistaiseksi ollut asunnoissa
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa varallisuudesta lähes puolet, 48 prosenttia, on asuntovarallisuutta. Toisin sanoen varallisuus on syntynyt ikään kuin asumisen maksamisen sivutuotteena.
Vaikka olisi lähtenyt tyhjin käsin liikkeelle ja saanut aikanaan asuntolainan, sen lyhentäminen on samalla ollut eräänlaista pakkosäästämistä, joka on lopulta kerryttänyt suurimman osan varallisuudesta.
On mielenkiintoista katsoa, jatkuuko Suomessa säästämisinto koronan jälkeen pidempään kuin muualla Euroopassa. Osa ihmisistä on sijoittanut korona-aikana isompaan asuntoon ja näitä säästöjä on vaikeampi irroittaa jälleen kulutukseen kuin pankkitalletuksia.
Samaan aikaan myös suomalaisten into muun muassa osake- ja rahastosijoituksiin on merkittävästi kasvanut. Yksin pörssiosakkeisiin sijoittaneiden määrä kasvoi viime vuonna sadallatuhannella suomalaisella. Ajattelutavan muutoksesta kertoo sekin, että vuoden 2020 alusta markkinoille lanseeratun osakesäästötilin on puolestaan avannut jo yli 150 000 suomalaista. Heistä 41 prosenttia on alle 40-vuotiaita. Tilin tuotoista on maksettava veroa vasta, kun lunastaa tuottoa itselleen ulos.
Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead
Juttu on julkaistu MustReadissa 18.6.2021. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.